Suomen Senaatin päätös
vuoden 1918 viljasadon käyttämisestä.
Annettu Helsingissä, 5 päivänä elokuuta 1918.
Elintarveasiain järjestelystä sodan aiheuttamissa poikkeuk- sellisissa oloissa 27 päivänä heinäkuuta 1918 annetun lain nojalla, jota lakia tässä päätöksessä sanotaan Elintarve- laiksi, on Senaatti vuoden 1918 viljasadon käyttämisestä antanut seuraavat määräykset.
1 §. Valtio järjestää alempana mainittujen viljalajien ja niistä saatujen tuotteiden kulutuksen niinkuin tässä päätöksessä sanotaan.
2 §. Vuoden 1918 satoa oleva vehnä-, ruis-, ohra- ja kaura- vilja, tattari sekä sekavilja, johon sisältyy jotakin näistä viljalajeista, on Senaatin 9 päivänä heinäkuuta 1918 antaman päätöksen mukaan takavarikossa siitä hetkestä lähtien kun se on maasta erotettu.
3 §. Mikäli takavarikoitu vilja puidaan, vapautuvat taka- varikosta puhtaaksi puidut oljet ja ruumenet sekä sekaviljaan ehkä sisältyvä palkovilja kuin myöskin, viljan tultua puhdistetuksi, 12 §:ssä mainitut lajittelujätteet ja kahujyvät.
Niinikään lakkaa takavarikko:
siemeneksi käytettävään viljaan nähden, kun se on maahan kylvetty,
kotieläinten ruokkimiseen käytettävään viljaan nähden, siinä määrin, kuin haltia on oikeutettu sitä 12 §:n mukaan pidättä- mään,
ihmisten elatukseen käytettävään viljaan nähden sen kuu- kauden alusta, jona se on kulutettavaksi tarkoitettu, sekä
Senaatin päätöksen mukaan 9 päivältä heinäkuuta 1918 palkkiona lisä- tai uutisviljelyksestä saatavaan viljaan nähden niin pian kuin lisä- tai uutisviljelys on tarkoitukseensa hyväksytty.
Vilja, joka 4 §:n mukaan on leikattu vihantana, ei ole taka- varikon alainen.
4 §. Kasvavaa vehnää, ruista, ohraa, kauraa, tattaria tai sekaviljaa, johon sisältyy jotakin näistä viljalajeista, ei saa ilman elintarvelautakunnan kirjallista lupaa käyttää eläinten ruokkimiseen eikä korjata ennen sen kypsymistä. Tällaista lupaa älköön annettako paitsi milloin laihosta ilmastosuhtei- den takia ei kypsää satoa voida saada.
Kasvavaa viljaa ei myöskään ole lupa myydä ilman elin- tarvelautakunnan lupaa. Jos sellainen kauppa on tätä ennen tehty, on se mitätön.
Mitä näin on säädetty, ei koske varsinaista vihantarehukas- vua, jota tavanmukaisessa laajuudessa on viljelty puoli- kesannossa tai erityisessä vihantarehulohkossa.
5 §. Viljaa älköön ilman elintarvelautakunnan lupaa käytettäkö muuksi kuin ihmisten ja kotieläinten ruuaksi.
6 §. Viljatavaraa, josta 2 :ssä mainitaan, on ilman Senaatin tai Elintarvetoimituskunnan lupaa kielletty myymästä muulla tavoin kuin elintarvelautakunnan välityksellä, tahi niinkuin siitä erikseen säädetään.
Leipää sekä ruokaa, joka on valmistettu pääasiallisesti mainituista ravintoaineista, on kielletty ravintoloissa ja ruokapaikoissa tarjoamasta vaatimatta vastaavaa määrää leipälippuja.
7 §. Viljatavaran kuljettamisesta on erikseen säädetty.
8 §. Viljan tuottaja voi ottaa kulutuksen järjestelystä annet- tujen määräysten mukaan käytettäväkseen hallussaan olevaa viljatavaraa oman ruokakuntansa sekä hänen työssään tai elätettävinään olevien henkilöiden ja ruoka- kuntien elatukseksi ynnä siemeneksi omassa tai mainittujen henkilöiden maanviljelyksessä, ja saa hän silloin pitää huostassaan sitä varten tarvittavan viljan. Tällaista yhden tai useampia ruokakuntia käsittävää taloutta kutsutaan omavaraistaloudeksi.
Samoin on viljan tuottaja oikeutettu elintarvelautakunnan luvalla pidättämään viljaa hänen samassa kunnassa hallit- semillaan maanviljelyskiinteistöillä asuvien henkilöiden ja ruokakuntien elatukseksi voimassa olevien korttiannosten mukaan.
Niinikään on tuottaja, joka samalla harjoittaa teollisuutta tai muuta liikettä, oikeutettu käyttämään ja hallussaan pitä- mään tuottamaansa viljaa kaiken hänen työssään olevan väen elatukseksi voimassa olevien korttitalouksille määrät- tyjen annosten mukaan, vaikka tämä väki asuisikin toisessa kunnassa kuin missä tavara on tuotettu. Tuottaja on velvolli- nen antamaan sekä sen paikkakunnan elintarvelautakunnal- le, jossa vilja on tuotettu, että sen paikkakunnan elintarve- lautakunnalle, jossa vilja kulutetaan, luettelon niistä henkilöistä, joille hän täten viljaa luovuttaa.
9 §. Mitä kukin henkilö on oikeutettu elatuksekseen käyttä- mään, säädetään erikseen.
10 §. Siemeneksi maanviljelyksessään saa tavaran haltia käyttää hehtaaria kohti enintään 200 kiloa syysvehniä, 250 kiloa kevätvehniä, 175 kiloa syysrukiita, 200 kiloa kevät- rukiita, 150 kiloa juhannusrukiita, 240 kiloa ohria, 250 kiloa kauroja sekä 75 kiloa tattaria. Oulun läänissä saa ohran- siementä käyttää hehtaaria kohti 300 kiloa.
Viljelijä on velvollinen heti kylvön tapahduttua ilmoitta- maan, paljonko hän on siementään varten pidättämästään viljasta tarkoitukseensa käyttänyt sekä luovuttamaan mahdollisen ylijäämän elintarvelautakunnalle.
11 §. Viljatavaran tuottaja on oikeutettu myöskin pidättä- mään viljan, jonka hän yleisten määräysten mukaan on velvollinen verona tai palkkaetuna valtiolle tai julkiselle viranomaiselle luovuttamaan. Joka täten palkkaetuna saa haltuunsa viljaa, on, vaikkei hänellä itsellään olisi maan- viljelystä, oikeutettu omaa perhekuntaansa varten perusta- maan 8 §:n 1 kohdassa mainitun omavaraistalouden.
12 §. Paitsi niitä viljamääriä, joita tuottaja 8, 10 ja 11 §:ssä mainittuja tarkoituksia varten saa pitää, on hän oikeutettu takavarikoidusta viljatavarastaan pidättämään vehnä- ja ruissadosta 5%, ohrasadosta 10%, sekaviljasadosta 15 % ja kaurasadosta 25 % sadon painomäärästä, ei kuitenkaan kauroja enempää kuin 300 kiloa kutakin hevosta ja 150 kiloa kutakin nautaeläintä kohti. Oulun läänissä sekä Iisalmen ja Pielisjärven kihlakunnissa Kuopion lääniä on tuottaja kuitenkin oikeutettu pidättämään kaikesta kevätviljasta, olkoon se kauroja, ohria tahi sekaviljaa 25%. Kaikkiin mainittuihin prosenttimääriin sisältyvät myöskin lajittelu- jätteet ja kahujyvät.
Ellei edellisen kohdan mukaan jonkun tuottajan erikoisiin oloihin nähden hänelle jää maanviljelyksensä ja kotieläin- kantansa ylläpitämiseksi tarpeellista väkirehumäärää, voi elintarvetoimisto myöntää tuottajan anomuksesta hänelle oikeuden lisämäärän pidättämiseksi, jos paikallinen elintarvelautakunta anomusta puoltaa.
Elintarvetoimisto voi myöskin myöntää tuottajalle, joka korkealypsyisestä rotukarjasta toimittaa maitoa kulutus- keskukseen tai meijeriin, oikeuden pidättää kauroja lisäerän, joka kuitenkaan älköön olko suurempi kuin 100 kiloa lypsy- lehmää kohti. Samoin voi elintarvetoimisto myöntää teollisuuslaitokselle tai liikkeelle oikeuden suuremman kauramäärän pidättämiseen töissä käytettävien hevosten varalta, mikäli se työttömyyden torjumiseksi ja elintarpeiden kuljettamiseksi tai muista syistä on välttämätöntä.
Tämän pykälän 2 ja 3 kohdassa mainitut anomukset ovat jätettävät paikalliselle elintarvelautakunnalle, joka oman lausuntonsa ohella toimittaa ne elintarvetoimistolle.
13 §. Takavarikoitu viljatavara, jota sen haltia 8, 10, 11 tai 12 §§:n nojalla tai Senaatin 9 päivänä heinäkuuta 1918 vilja- tuotannon palkitsemisesta annetun päätöksen mukaan ei ole oikeutettu käyttämään, on kuivattuna luovutettava valtiolle.
Ellei siitä johdu sanottavaa viivytystä, on maanviljelijä oikeutettu kaurojen asemesta luovuttamaan kauraryynejä, jolloin 50 kiloa ryynejä katsotaan vastaavan 100 kiloa kauroja. Ryynien tulee olla, kuten kunnollisen kauppatava- ran, kuivia, puhtaita ja mahdollisimman vapaita kuorista.
14 §. Luovutetuista viljatavaroista maksetaan Senaatin erikseen määräämät luovutushinnat.
15 §. Viljatavarain keräämisen toimittaa valtion puolesta paikallinen elintarvelautakunta elintarvetoimiston valvonnan alla.
16 §. Valtiolle tarjottuun siemenviljaan nähden on noudatet- tava mitä siitä erikseen on säädetty.
17 §. Takavarikoidun viljatavaran haltian on pidettävä huolta sen hoitamisesta sekä tarkoin noudatettava niitä ohjeita, joita elintarveviranomaiset siinä tarkoituksessa antavat.
Hänen on, huomioonottamalla etteivät lajittelujätteet ja kahujyvät nouse 12 §:ssä mainittuja prosenttilukuja suurem- miksi, huolellisesti toimitettava viljan puiminen ja puhdista- minen sekä puinnin tapahduttua erityiseen puintiluetteloon merkittävä, kuinka paljon kutakin viljalajia on puitu. Jos viljan laatuun nähden osottautuu mahdottomaksi saada kelvollista viljaa lajittelujätteiden ja kahujyvien nousematta 12 §:ssä mainittuja prosenttimääriä ylemmäksi ovat myöskin lajittelujätteet ja kahujyvät, mikäli niiden määrä nousee mainittuja prosenttilukuja ylemmäksi, luovutettavat valtiolle.
Viljan, jota sen haltia ei ole oikeutettu pitämään, tulee olla puituna ja puhdistettuna ennen 1 päivää helmikuuta 1919.
Uudenmaan, Turun ja Porin, Hämeen ja Viipurin lääneissä kestää kuitenkin valtiolle luovutettavan kauran puintiaika sanotun helmikuun loppuun. Elintarvelautakunnan vaati- muksesta on tavaran haltia velvollinen jo sitä ennen viljas- taan puimaan niin paljon kuin on tarpeen, jotta väestölle säännöllisesti voitaisiin jakaa kullekin tulevat annokset.
Jos voittamattomat esteet sitä vaativat, voi elintarvelauta- kunta pidentää puintiaikaa.
Viljelijäin on ilmoitettava elintarvelautakunnalle kunkin kuukauden kuluessa puimansa viljamäärä viimeistään seuraavan kuukauden 15 päivänä.
18 §. Jos viljan korjaaminen laiminlyödään, tai jos tavaran haltia jättää sen hoitamatta, pitäköön paikallinen elintarve- lautakunta huolta siitä, että se, mikä on laiminlyöty, tulee tehdyksi. Kustannukset vähennettäköön valtiolle luovutet- tavan viljatavaran hinnasta.
Jos viljanpuintia, jauhatusta, ryynitystä, varastossapitoa tai kuljetusta varten tarpeellisen rakennuksen tai muun omai- suuden haltia kieltäytyy luovuttamasta sitä puheenalaiseen tarkoitukseen elintarveviranomaisen tarjoamilla ehdoilla, on Senaatin Elintarvetoimituskunta oikeutettu korvausta vastaan ottamaan mainitun omaisuuden valtion käytettä- väksi, niinkuin Elintarvelaissa on tällaisen tapauksen varalta säädetty.
19 §. Korvaus valtiolle luovutetusta tavarasta sekä omai- suuden käyttämisestä valtion lukuun suoritetaan elintarve- lautakuunan tai, milloin Senaatin Elintarvetoimituskunta katsoo syytä olevan, sen määräämäin liikkeiden välityksellä.
20 §. Älköön kukaan itseään tahi toista varten jauhattako tai ryynittäkö 2 §:ssä mainittuja viljalajeja, ellei hänellä ole paikallisen elintarvelautakunnan lupakorttia.
Myllyn hoitajan on pidettävä kaikesta jauhatuksesta ja ryynityksestä sellaista kirjaa kuin Senaatin Elintarvetoimi- tuskunta määrää. Niinikään on myllyn hoitajan pidettävä silmällä, ettei Suurempia määriä jauhateta ja ryynitetä kuin lupakortissa on myönnetty.
Korvaukseksi jauhatuksesta ja ryynityksestä ei saa suorittaa mitään osaa viljasta tai siitä saaduista tuotteista.
21 §. Jos jollakin on toiselta saatavana viljaa, jota ei tämän päätöksen 11 §:ssä ole mainittu, tulee hänen, mikäli tämä päätös estää velallisen sitoumustaan täyttämästä, viljan sijasta ottaa vastaan rahaa Senaatin määräämän luovutus- hinnan mukaan.
22 §. Senaatin Elintarvetoimituskunta antaa tarkempia määräyksiä viljankulutusjärjestelyn toimeenpanemisesta.
23 §. Elintarvelautakunnan päätöksestä saa valittaa elintarvetoimistolle ja elintarvetoimiston päätöksestä Elintarvetoimituskunnalle.
24 §. Joka rikkoo tämän päätöksen määräyksiä rangaistaan Elintarvelain mukaan.
Helsingissä 5 päivänä elokuuta 1918.
Elintarvetoimituskunnan Päällikkö, Senaattori H. G. Paloheimo.