Laki kahdeksan tunnin työajasta 27 päivänä marraskuuta 1917 annetun lain 3, 11 ja 12 §:n muuttamisesta toisin kuuluviksi.
Annettu Helsingissä, 14 päivänä elokuuta 1918.
Muuttaen kahdeksan tunnin työajasta 27 päivänä marras- kuuta 1917 annetun lain 3,11 ja 12 §:ää säädetään Edus- kunnan päätöksen mukaisesti täten, että mainitut pykälät tulevat olemaan näin kuuluvia:
3 §. Sen työajan lisäksi, mikä 2 §:n 1 monentissa mainitaan, sallittakoon kahdeksantoista vuotta täyttänyttä työntekijää hänen suostumuksellaan pitää ylityössä enintään kaksi- kymmentäneljä tuntia kahdessa viikossa ja 2 §:n 3 momen- tissa mainitun työajan lisäksi neljäkymmentäkahdeksan tuntia neljän viikon aikana, ei kuitenkaan kummassakaan tapauksessa enempää kuin kaksisataa tuntia vuodessa, sekä sitäpaitsi tarkastusviranomaisen luvalla, milloin työn säännöllinen jatkuminen välttämättä niin vaatii, lisäksi enintään sataviisikymmentä tuntia vuodessa.
Ylityöstä, mikä tehdään päivittäisen työajan lisäksi, makse- taan kahdelta ensimäiseltä tunnilta vähintään viidellä- kymmenellä prosentilla ja sen jälkeen vähintään sadalla prosentilla korotettu palkka.
11 §. Jos työnantaja tai hänen edustajansa yksityisessä liik- keessä, yrityksessä tai laitoksessa rikkoo tämän lain työaikaa koskevia säännöksiä, rangaistakoon enintään kymmenen- tuhannen markan sakolla. Jos rikos on tapahtunut tarkastus- viranomaisen kiellosta huolimatta taikka jos rikos uusitaan, olkoon sakko enintään kaksikymmentätuhatta markkaa.
Työnantaja tai hänen edustajansa, joka muuten rikkoo tämän lain määräyksiä, rangaistakoon vähintään kahdenkymme- nenviiden ja enintään tuhannen markan sakolla.
Milloin työnantajana on valtio, kunta tai seurakunta, rangaistakoon sitä virkamiestä, joka on vastuunalainen lain noudattamisesta, vähintään kahdenkymmenenviiden ja enintään tuhannen markan sakolla taikka, jos rikos uusitaan, enintään kahdentuhannen markan sakolla.
12 §. Tarkempia määräyksiä tämän lain soveltamisesta antaa Senaatti.
Milloin lain käytäntöön soveltaminen työn teknillisen laadun, vuodenajan tai muiden pakottavain seikkain vuoksi ei ole mahdollinen, on Senaatilla valta, tarkastusviranomaista kuultuaan, määrätä poikkeuksia tämän lain säännöksistä enintään yhdeksi vuodeksi kerrallaan.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, 14 päivänä elokuuta 1918.
Suomen Senaatin Puheenjohtaja: P. E. Svinhufvud.
Sosialitoimituskunnan v. t. Päällikkö: Samuli Sario.
Suomen Senaatin päätös,
joka sisältää eräitä poikkeuksia kahdeksan tunnin työajasta 27 päivänä marraskuuta 1917 annetun lain säännöksistä.
Annettu Helsingissä, 19 päivänä elokuuta 1918.
Kahdeksan tunnin työajasta 27 päivänä marraskuuta 1917 annetun lain 12 §:n 2 momentin nojalla, sellaisena kuin se on muutettuna lailla 14 päivältä elokuuta 1918, on Suomen Senaatti, Sosialitoimituskunnan esittelyssä, päättänyt määrätä seuraavat yleiset poikkeukset lain säännöksistä olemaan voimassa tämän elokuun 27 päivästä lukien elokuun 27 päivään 1919.
1 §. Kahdeksan tunnin työajasta annetun lain alaisia eivät ole:
1. yksityisten asuin- ja talousrakennuksien rakentaminen maalla sekä rakennusten, satamain, ratain, siltain, teiden ja muiden kulkulaitosten korjaus ja kunnossapito;
2. välittömästi metsänhoidon yhteydessä suoritettavat raivaus-, perkaus- ja kuivaustyöt;
3. metsän- ja halonhakkuu;
4. puutavaran ajo, lauttaus ja uitto;
5. tavaran lastaus ja purkaminen;
6. rautateiden liikenne- ja rataosastot, postilaitoksen liiken- neosasto, tullilaitos, kanavat sekä puhelinlaitokset, paitsi puhelujen toimitus;
7. sairaalat ja vankilat; sekä
8. liikkeet, yritykset ja laitokset, jotka ovat pidettävät edellä mainittujen veroisina.
2 §. Kahdeksan tunnin työajasta annetun lain 2 §:n säännök- sistä poiketen saa kahdeksantoista vuotta täyttänyttä työn- tekijää pitää säännöllisessä työssä tehdasliikkeissä tai niiden osissa, joissa työn teknillinen laatu vaatii läpi vuorokauden jatkuvaa työtä ja joissa työ on järjestetty kolmeen vuoroon, jotka säännöllisesti vaihtuvat ja joka viikko muuttuvat,
a) sataviisikymmentäkuusi tuntia kolmessa viikossa, milloin työ voidaan keskeyttää pyhäpäiviksi, ja
b) satakuusikymmentäkahdeksan tuntia kolmen viikon aikana, milloin työn keskeytys pyhäpäiviksi ei ole mahdollinen.
Kahdeksan tunnin työajasta annetun lain 5 §:n 1 momentin määräyksiä ei ole sovellettava tässä pykälässä mainituissa yrityksissä suoritettaviin korjaus-, lämmitys-, puhdistus- ynnä muihin sellaisiin aputöihin eikä b) kohdassa tarkoitet- tuihin töihin. Kohdassa a) mainituissa töissä olkoon yhtä- jaksoinen sunnuntailepo keskimäärin kolmekymmentä tuntia kutakin viikkoa kohti ja vähintään kaksikymmentä kahdeksan tuntia kullakin kerralla.
Onko työ tässä pykälässä tarkoitettua laatua, ratkaisee asianomainen ammattientarkastaja, jonka ratkaisu on alistettava Sosialihallituksen tutkittavaksi, milloin asian- omainen työnantaja tai joku hänen työntekijöistään sitä vaatii.
3 §. Poikkeuksia kahdeksan tunnin työajasta annetun lain säännöksistä eri työaloilla sen lisäksi, mitä tässä on määrät- ty, saattaa Senaatti antaa lain 12 §:ssä mainituilla edellytyk- sillä; ja on, jos mainitussa tarkoituksessa hakemus jonkun työalan suhteen tehdään, hakemukseen liitettävä tarkka selvitys niin hyvin niistä seikoista, jotka anomuksessa tarkoi- tetulla työalalla ovat esteenä lain soveltamiselle, kuin myös asianomaisella työalalla ennen 1 päivää maaliskuuta 1917 käytännössä olleen työpäivän pituudesta.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, 19 päivänä elokuuta 1918.
Sosialitoimituskunnan v. t. Päällikkö, Senaattori Samuli Sario.
Suomen Senaatin päätös,
jolla pidennetään erinäisille liikkeille ja laitoksille myön- nettyä vapautusta olla noudattamatta kahdeksan tunnin työaikalakia.
Annettu Helsingissä, 19 päivänä elokuuta 1918.
Kahdeksan tunnin työajasta 27 päivänä marraskuuta 1917 annetun lain 12 §:n 2 momentin nojalla, sellaisena kuin se on muutettuna 14 päivänä kuluvaa elokuuta annetulla lailla, on Suomen Senaatti, Sosialitoimituskunnan esittelyssä, päät- tänyt, että ne vapautukset olla noudattamatta kahdeksan tunnin työajasta 27 päivänä marraskuuta 1917 annettua lakia, jotka Senaatti sanotun lain 13 §:n nojalla on myöntänyt erinäisille liikkeille ja laitoksille, pidennetään edelleen olemaan voimassa kahden kuukauden ajan kuluvan elokuun 27 päivästä luettuna, mikäli liike ja laitos ei kuulu niihin, jotka mainitaan Senaatin tänään antamassa päätöksessä eräistä poikkeuksista kahdeksan tunnin työaikalain säännöksistä.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, 19 päivänä elokuuta 1918.
Sosialitoimituskunnan v. t. Päällikkö, Senaattori Samuli Sario.