Laki poikkeuksellisten olojen vaatimasta yleisestä työvelvollisuudesta.
Annettu Helsingissä, 9 päivänä syyskuuta 1918.
Suomen Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty 20 päivänä heinäkuuta 1906 annetun Suomen Valtiopäiväjärjes- tyksen 60 §:ssä määrätyssä järjestyksessä, säädetään täten:
1 §. Jokainen Suomen mies ja nainen, joka on täyttänyt kahdeksantoista, vaan ei viittäkymmentäkuutta vuotta, on velvollinen tässä laissa säädetyin rajoituksin tekemään työtä maataloudellisen tuotannon edistämiseksi ja maan puolustusta varten.
Naista, joka ei ole täyttänyt kaksikymmentäyksi vuotta, älköön kuitenkaan velvoitettako suorittamaan työvel- vollisuuttaan sen kunnan ulkopuolella, jossa hän asuu.
Senaatti voi keskeyttää julkisen tai yksityisen laitoksen tai liikkeen toiminnan kokonaan tai osittain siksi ajaksi kuin sen työväkeä tarvitaan tämän lain mukaista työvelvollisuutta suorittamaan.
2 §. Työvelvollisuudesta on vapaa:
1) sotapalveluksessa oleva;
2) se, joka työskentelee sotateollisuudessa tai muissa sellai- sissa toimissa, mitkä Senaatin harkinnan mukaan ovat tärkeät maan puolustukselle;
3) virka- tai palvelusmies, jonka maaherra, keskusvirasto tai muu näitä vastaava tahi ylempi asianomainen valtion viranomainen katsoo olevan vapautettavan työvelvolli- suudesta hänen virkatehtäviensä vuoksi;
4) se, jonka työvelvollisuuden täytäntöönpanemisesta huolehtimaan määrätty kunnallinen viranomainen määrää työvelvollisuudesta vapautettavaksi sen vuoksi, että hän
a) työvelvollisuutta toimeenpantaessa jo vakinaisesti tekee samanlaista työtä, johon hän tämän lain perusteella määrättäisiin;
b) julkisen tai yksitytsen laitoksen tai liikkeen palveluksessa on tärkeä toiminnan jatkumiselle;
c) on vastuussa perheen, lapsen tai muun avuttoman henkilön hoitamisesta eikä senvuoksi voi kotoaan poistua, tai
d) lääkärintodistuksella tai muulla asianomaisen viranomai- sen määräämällä tavalla näyttää olevansa ruumiilliseen työhön kykenemätön.
3 §. Työvelvollisuuden täytäntöön panemisesta huolehtii sosialihallitus apunaan kuhunkin lääniin perustettavat työtoimistot ja työvelvollisuuden täytäntäänpanoa koskevis- sa asioissa niiden alaiset kunnalliset työnvälitystoimistot tai muut kunnalliset viranomaiset.
Läänien työtoimistot, joiden tulee olla läheissä yhteydessä elintarvetoimistojen kanssa, asettaa Senaatti sosialihallitus- ta kuultuaan.
4 §. Ennen kuin kutsumus työvelvollisuuden täyttämistä varten annetaan, kehoittakoon työtoimisto paikallisen viranomaisen kautta työvelvollisia lähiseuduilta vapaaehtoi- sesti ilmoittautumaan työhön, jonka jälkeen, ellei riittävää työvoimaa vapaaehtoisesti ole ilmoittautunut, työtoimisto, saatuaan siihen sosialihallituksen suostumuksen, määrää työvelvollisuutta täyttämään lähinnä samasta kunnasta, sen jälkeen naapurikunnista ja, ellei sitenkään riittävää määrää saada, kauvempaa, kuitenkin vain toiminta-alueellaan tarpeellisen määrän työvelvollisia henkilöitä, alkaen nuorim- masta ikäluokasta. Jos on tarpeen siirtää työvelvollisia toisen työtoimiston alueelta toiseen, hankittakoon siihen kullakin kertaa Senaatin suostumus.
5 §. Työtä suorittamaan määrättäessä on kunnallisen viran- omaisen mahdollisuuden mukaan otettava huomioon työ- velvollisten perhesuhteet, terveydentila, ikä ja aikaisempi toiminta.
6 §. Työvelvollisen on suoritettava hänen tehtäväkseen määrättyä työtä maataloudellisen tuotannon edistämiseksi toukokuun 1 päivän ja lokakuun 31 päivän välisenä aikana yhteen jaksoon enintään kuukauden ajan ja vuotta kohti enintään kolme kuukautta. Muuta työtä suorittamaan voidaan työvelvollinen määrätä ainoastaan, milloin maan puolustus sodan aikana sitä vaatii. Viimeksi mainitussa tapauksessa tulee työvelvollisen tämän lain mukaan suorittaa työtä yhteensä enintään kuuden kuukauden ajan vuodessa, ollen työvelvollisella kuitenkin oikeus saada vapaasti käyttää vähintäänkin yhden kuukauden aika kunkin työkuukauden välillä.
7 §. Työn ajaksi on työntekijälle varattava tilaisuus saada työpaikalla kohtuullinen elatus ja vuoden aikaan nähden sovelias asunto ja sen lisäksi on hänelle suoritettava raha- palkka, jonka, elleivät työnantaja ja työntekijä siitä voi sopia, kunnallinen viranomainen paikkakunnalla yleensä saman- laisesta työstä maksettavia palkkoja ja muita olosuhteita silmälläpitäen määrää.
Ennenkuin työapua annetaan, voidaan työnantaja velvoittaa tallettamaan työntekijän palkkaetuja vastaava määrä tai asettamaan siitä kunnallisen viranomaisen hyväksymä vakuus.
Kustannukset työntekijäin matkasta työpaikalle ja takaisin suoritetaan yleisistä varoista, jos matka sinne on enemmän kuin 30 kilometriä työntekijän asuinpaikalta.
8 §. Työvelvollisuutta täyttävä nauttii sitä suojaa mitä samaa työtä tekevät lain mukaan muutoinkin saavat.
Jos työvelvollinen, siirtyessään työvelvollisuutta täyttämään, on ollut samassa paikassa työssä yhtämittaa vähintään kolmen viikon ajan, ei työvelvollisuuden täyttämistä varten välttämätön poissaolo saa vaikuttaa hänen asemaansa vakinaisessa työpaikassa.
9 §. Kunnallisen viranomaisen päätökseen tyytymätön on oikeutettu hakemaan siihen työtoimistolta muutosta kahdeksan päivän kuluessa päätöksestä todisteellisen tiedon saatuaan kunnalliselle vilanomaiselle jätettävällä valitus- kirjalla, jonka kunnallinen viranomainen viipymättä lähettäköön työtoimistolle. Työtoimiston päätökseen ei enää voida muutosta hakea.
Kunnallisen viranomaisen päätös pantakoon heti täytäntöön, kunnes työtoimisto toisin määrää.
10 §. Joka ilman pätevää syytä kieltäytyy suorittamasta tämän lain säätämää työvelvollisuutta tai noudattamasta sen johdosta annettuja määräyksiä, tuomittakoon sakkoon tai rangaistakoon vankeudella enintään kuudeksi kuukau- deksi.
11 §. Syytteet tämän lain säännösten ja niiden nojalla annet- tujen määräysten rikkomisesta ovat tuomioistuimissa kiireellisinä käsiteltävät.
12 §. Tarkemmat määläykset tämän lain soveltamisesta antaa Suomen Senaatti.
13 §. Tämä laki on voimassa 31 päivään lokakuuta 1919.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, 9 päivänä syyskuuta 1918.
Suomen Senaatin Puheenjohtaja:
P. E. Svinhufvud.
Sosialitoimituskunnan v. t. Päällikkö: Samuli Sario.