Laki valtiorikosoikeuksien tuomitsemain rangaistusten täytäntöönpanosta.
Annettu Helsingissä 16 päivänä heinäkuuta 1918.
Suomen Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään täten:
1 §. Valtiorikosoikeuden ja valtiorikosylioikeuden tuomitsema kuolemanrangaistus pannaan täytäntöön ampumalla. Sellaisen oikeuden tuomitsema vapausrangaistus voidaan panna täytäntöön myöskin pakkotyönä vastaavana aikana.
2 §. Pakkotyö suoritetaan joko valtion työlaitoksessa tahi sen ulkopuolella valtion, kuntain tai yksityisten töissä tarkoituk- seen soveltuvalla työpaikalla.
3 §. Vähintään kolmeksi vuodeksi pakkotyöhön määrätty vanki saatakoon Senaatin päätöksellä siirtää pakkotyötään suorittamaan Suomen rajojen ulkopuolella Senaatin määräämässä maassa ja sen hyväksymän valvonnan alaisena. Jos vanki ennen määrätyn pakkotyön päättymistä sieltä luvattomasti palaa, ei sitä aikaa, minkä hän maan rajojen ulkopuolella pakkotyön suorittamista varten on ollut, lueta hänelle hyväksi rangaistusajan lyhennyksenä.
4 §. Tuomittu rangaistusaika lasketaan niinkuin rikoslaissa sanotaan ja luetaan alkavaksi, jos tuomittu on vangittu, heti kun tuomio on saanut lainvoiman.
5 §. Tulo vangin Suomessa tekemästä pakkotyöstä lankeaa kruunulle. Kuitenkin voidaan vangin käytöksen ja ahkeruu- den sekä työn tuottavuuden perusteella vangin hyväksi merkitä säästöraha, jonka suurimman määrän Senaatti vahvistaa. Säästöraha on käytettävä vangin perheen tai muun läheisen omaisen avustamiseen tahi talletettava vangin vastaisen toimeentulon turvaamista varten.
Ulkomaalla pakkotyötään suorittavan vangin työn tulosta määrää Senaatti.
6 §. Vanki, joka on kärsinyt puolet rangaistusajastaan, kuitenkin vähintään yhden vuoden, tai elinkaudekseen tuomittu vähintään kahdeksan vuotta, voidaan rangaistuk- sensa loppuajaksi asettaa valvonnan alaiseksi vankeuslai- toksen ulkopuolelle sen mukaan kuin siitä hallinnollisessa lainsäädäntöjärjestyksessä erittäin säädetään.
Jos valvonnan alaisena oleva ei noudata hänelle annettuja määräyksiä, voidaan hänet panna vankeuslaitokseen kärsi- mään sitä rangaistusta, joka oli jäljellä kun hänet valvonnan alaiseksi asetettiin. Jos hän joutuu vikapääksi uuteen rikokseen, yhdistettäköön siitä seuraava rangaistus siihen, mitä edellisestä rangaistuksesta oli jäljellä, kun hänet asetettiin valvonnan alaiseksi, ja pantakoon se rangaistus täytäntöön kuten tässä laissa sanotaan.
Ellei vankia ole pantu vankeuslaitokseen jatkamaan rangais- tuksensa kärsimistä, on hänen katsottava täydelleen kärsineen rangaistuksensa, kun sen aika on loppuun kulunut; elinkautinen vapausrangaistus on tällöin katsottava kahdeksikymmeneksi vuodeksi.
7 §. Vangin valvonnan alaiseksi asettamisesta lähettää laitoksen johtaja ehdotuksensa Vankeinhoitohallitukselle, joka toimittaa sen omine lausuntoineen Senaatin ratkaista- vaksi. Senaatti myös päättää, onko valvonnan alaisena oleva muun syyn kuin uuden rikoksen vuoksi pantava rangaistustaan kärsimään.
8 §. Tarkemmat määräykset pakkotyön järjestämisestä, pakkotyöläisten luokittamisesta ja heidän säästörahoistaan sekä muusta pakkotyörangaistuksen täytäntöönpanosta antaa Senaatti.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, 16 päivänä heinäkuuta 1918.
Suomen Senaatin Puheenjohtaja: P. E. Svinhufvud.
Oikeustoimituskunnan Päällikkö Onni Talas.