Korkeimman vallan haltijan päätös
eräiden valtiorikosoikeuksien tuomitsemain rangaistusten lieventämisestä.
Annettu Helsingissä, 30 päivänä lokakuuta 1918.
Mielettömän aseellisen kapinan tultua kukistetuksi alkaa yleinen järjestys palautua entiselleen. Niiden henkilöiden teot, jotka siinä nousivat laillista yhteiskuntajärjestystä ja omaa Isänmaataan vastaan, ovat pian lopullisesti tutkitut ja rikolliset rangaistukseen tuomitut. Koska kuitenkin suurin osa rikollisista, tunnottomain ja vallanhimoisten johtajain yllyttäminä, ovat olleet harhaan johdettuja, olen katsonut olevan syytä lieventää lyhempiaikaiseen ehdottomaan vapausrangaistukseen tuomittujen kapinaan osaa ottaneiden kohtaloa.
Suomen Senaatin esityksestä ja sen vallan nojalla, minkä maan perustuslait korkeimman vallan haltijalle myöntävät, määrään siis:
Kaikki ne, jotka valtiorikosjuttuja käsittelemään asetetut oikeudet ovat tuominneet tahi vastedes tuomitsevat ehdotto- maan vapausrangaistukseen enintään neljäksi vuodeksi, ovat tuomion saatua lain voiman niin pian kuin mahdollista laskettavat ehdonalaiseen vapauteen noudattamatta sitä menettelyä, joka on säädetty rangaistusten täytäntöön- panosta 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun asetuksen 2 luvun 13 §:ssä, mutta muuten siinä järjestyksessä ja niillä ehdoilla, kuin mainitun asetuksen ja luvun 14 ja seuraavissa pykälissä säädetään.
Jos valtiorikosylioikeus on, käyttäen sille annettua armah- dusvaltaa, alentanut rikolliselle tuomitun rangaistuksen korkeintaan neljän vuoden ehdottomaksi vapausrangais- tukseksi, laskettakoon sellainenkin rikollinen ehdonalaiseen vapauteen niin kuin edellä on sanottu.
Tämä armahdus ei koske niitä rangaistusvankeja, jotka sen jälkeen kuin heidät on tuomittu valtiorikosoikeudessa ovat karanneet vankileiristä tahi rangaistuslaitoksesta, eikä myöskään niitä, jotka tätä päivää lähinnä edellä kuluneiden kymmenen vuoden aikana ovat muista kuin valtiorikos- oikeuksien käsittelemistä rikoksista tuomitut kuritushuonee- seen tahi pitemmäksi ajaksi kuin kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen tahi jotka samana aikana ovat kärsineet aikaisemmasta rikoksesta tällaista vapausrangaistusta.
Suomen Senaatilla on valta tarpeen tullen antaa tämän päätöksen soveltamista koskevia selityksiä.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, 30 päivänä lokakuuta 1918.
Suomen Senaatin Puheenjohtaja:
P. E. Svinhufvud.
Oikeustoimituskunnan Päällikkö Onni Talas.