Korkeimman vallan haltian päätös
valtiorikoksiin syyllisten henkilöiden armahtamisesta.
Annettu Helsingissä, 7 päivänä joulukuuta 1918.
Tämän vuoden lokakuun 30 päivänä antamallani päätöksellä myönnettiin osanotostaan rikolliseen kapinaan, jonka tarkoi- tuksena oli maan laillisen yhteiskuntajärjestyksen kumoami- nen, ehdottomaan vapausrangaistukseen enintään neljäksi vuodeksi tuomituille oikeus päästä ehdonalaiseen vapauteen. Jotta vieläkin osa tuomittuja saisi tilaisuuden palata hyödyl- liseen ja rauhalliseen toimintaan yhteiskunnassa ja koskei valtion turvallisuus enää vaadi kaikkien niiden rankaisemis- ta, joilla ei ole ollut johtavaa asemaa kapinaliikkeessä, määrään minä, valtioneuvoston esityksestä ja sen vallan nojalla minkä maan perustuslait korkeimman vallan haltialle myöntävät, seuraavaa:
1) Se erinäisin rajoituksin ja edellytyksin myönnetty rangais- tuksen lieventäminen mahdollisimman nopean ehdonalai- seen vapauteen laskemisen kautta, joka korkeimman vallan haltian lokakuun 30 päivänä 1918 antamalla päätöksellä on suotu valtiorikosoikeuksien enintään neljän vuoden vapaus- rangaistukseen tuomitsemille henkilöille, on samanlaisin rajoituksin ja edellytyksin tuleva niidenkin hyväksi, jotka mainitut tuomioistuimet lakivoimaisilla päätöksillä ovat tuominneet tahi vastedes tuomitsevat taikka joiden rangais- tukset Valtiorikosylioikeus alistamisen jälkeen tahi armahta- malla on vahvistanut tahi vastedes vahvistaa enintään kuuden vuoden ehdottomaksi vapausrangaistukseksi.
Sanotussa päätöksessä määrätty kymmenen vuoden aika on nyt puheena olevissa tapauksissa laskettava tästä päivästä.
2) Niiden rangaistusvankien vapausrangaistus, jotka loka- kuun 30 päivänä 1918 annetun päätöksen viimeistä edelli- sessä kappaleessa mainituista syistä jäävät osattomiksi siinä tahi edellä olevan 1 kohdan suomasta ehdonalaisesta vapaudesta, on alennettava kolmannella osalla.
3) Valtiorikosoikeuden päätöksellään ankarampaan kuin edellä 1 kohdassa mainittuun rangaistukseen tuomitseman henkilön rangaistus on alennettava siten, että
kuolemanrangaistus vaihdetaan elinkautiseksi kuritushuone- rangaistukseksi;
elinkautinen kuritushuonerangaistus muunnetaan kuritus- huoneeksi kahdeksitoista vuodeksi, sekä
määräajaksi, yli kuuden vuoden, määrätty vapausrangaistus alennetaan kolmannella osalla.
4) Tänä vuonna puhjenneeseen kapinaan liittyneiden henki- löiden syyttäminen valtiopetoksesta tahi maanpetoksesta taikka rikoksesta julkista viranomaista tai yleistä järjestystä vastaan tahi yleistä vaaraa tuottavasta rikoksesta tahi sellaisesta rikoksesta toisen vapautta vastaan, kuin Rikoslain 25 luvun 1, 9 tai 10 §:ssä sanotaan, kotirauhan rikkomisesta tai laittomasta kotietsinnästä taikka rikoksesta toisen omai- suutta vastaan on raukeava, ellei heitä ole vielä pantu syyt- teeseen sanotuista rikoksista. Tästä yleisestä armahduksesta jäävät kuitenkin osattomiksi ne, jotka ovat olleet edellä mainittujen rikoksien yllyttäjinä taikka joilla kapinaliikkeessä on ollut johtava asema tahi jotka ovat tekeytyneet syypäiksi murhapolttoon tahi avunantoon sellaiseen rikokseen tai sen yritykseen, niin myös ne, jotka ovat paenneet maan ulko- puolelle eivätkä vielä ole palanneet,
5) Henkilöt, jotka maan laillista järjestystä vastaan nostetun kapinan kukistamisen tarkoituksessa, tahi estääkseen kapinan levenemistä taikka palauttaakseen järjestystä ovat teoissaan meneet yli sen, mitä mainittujen tarkoitusten saavuttamiseksi olisi ollut tarpeen, jätettäkööt niistä syyt- teeseen panematta ja rankaisematta.
6) Jos joku ennen maaliskuuta 1917 on tehnyt joko valtio- rikoksen tahi muun rikoksen yksinomaan valtiollisista syistä, olkoon syyte sellaisesta rikoksesta sekä siltä tuomittu rangaistus rauennut.
7) Edellä määrätty syytteestä vapauttaminen ei estä asian- omistajaa eikä hänen oikeudenomistajaansa ajamasta vahingonkorvauskannetta lain mukaan.
Valtioneuvostolla on valta tarpeen tullen antaa tätä päätöstä koskevia selityksiä.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, 7 päivänä joulukuuta 1918.
P. E. Svinhufvud.
Oikeusministeri Karl Söderholm.