Laki
mooseksenuskolaisista.
Annettu Helsingissä, 12 päivänä tammikuuta 1918.
Suomen Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty 20 päivänä heinäkuuta 1906 annetun Valtiopäiväjärjestyksen 60 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään täten:
1 §. Mooseksenuskolainen voi hakemuksesta päästä Suomen kansalaiseksi samoilla ehdoilla ja samassa järjestyksessä kuin ulkomaalainen.
Mooseksenuskolaisiin nähden, jotka eivät ole saavuttaneet Suomen kansalaisoikeuksia, olkoon kaikissa suhteissa voimassa mitä ulkomaalaisista on säädetty.
2 §. Mooseksenuskoisella Suomen kansalaisella on sama oikeus olla virka- ja palvelusmiehenä kuin kristityllä Suomen kansalaisella, joka ei tunnusta evankelis-luterilaista oppia.
3 §. Uskontonsa harjoittamista ja muita seurakunnallisia tehtäviä varten on mooseksenuskolaisilla oikeus Suomessa muodostaa seurakuntia tai uskonnollisia yhdyskuntia; ja on niissä noudatettava hallituksen asiasta antamia päätöksiä, kunnes uskonnollisista yhdyskunnista ehkä toisin säädetään.
4 §. Avioliitto mooseksenuskolaisten välillä päätetään niin- kuin siviiliavioliitosta on säädetty taikka heidän uskonnollis- ten menojensa mukaan. Mooseksenuskolaisen ja henkilön välillä, joka ei tunnusta samaa uskontoa, päätetään avioliitto kuten siviiliavioliitosta on säädetty.
Senaatin asiana on antaa tarpeelliset määräykset niiden avioliittojen rekisteriin merkitsemisestä, jotka mooseksen- uskolaiset päättävät uskonnollisten menojensa mukaan.
5 §. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 7 §:ssä oleva kielto, ettei se, joka ei ole kristinuskoa, saa todistaa, älköön koskeko mooseksenuskolaista.
Kun mooseksenuskolainen tekee valan, vannokoon "Jumalan ja hänen pyhän lakinsa kautta".
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, 12 päivänä tammikuuta 1918.
Suomen Senaatti:
E. N. SETÄLÄ.
KYÖSTI KALLIO.
JALMAR CASTREN.
ONNI TALAS.
JUHANI ARAJÄRVI.
ALEXANDER FREY.
E. Y. PEHKONEN.