Asetus
Suomen kreikkalais-katolisesta kirkkokunnasta.
Annettu Helsingissä, 26 päivänä marraskuuta 1918.
Suomen Senaatti on, Kirkollis- ja opetustoimituskunnan esittelyssä, Senaatille kuuluvan vallan nojalla ja nojautuen 14 päivänä elokuuta 1918 annettuun lakiin Hallituksen oikeuttamisesta antamaan säännöksiä eräänlaisista uskonnollisista yhdyskunnista, hyväksynyt ja vahvistanut seuraavan asetuksen Suomen kreikkalais-katolisesta kirkkokunnasta.
Ensimäinen osa.
Yleisiä säännöksiä.
1 §. Suomen kreikkalais-katolisen kirkkokunnan muodostavat kreikkalais-katolista uskoa tunnustavat Suomen kansalaiset sekä Suomen kreikkalais-katolisen seurakunnan jäseniksi otetut ulkomaalaiset.
2 §. Suomen kreikkalais-katolisen kirkkokunnan ylin hallitus on maan Hallituksella sekä, niinkuin siitä tässä asetuksessa säädetään, kirkkokunnan hallinnollisilla elimillä.
Kirkkokunta on oikeutettu itse järjestämään hengelliset asiansa ja kanonis-uskonnolliset suhteensa.
Edellisessä momentissa mainittuja asioita koskevista sään- nöksistä päättää ja ylintä kirkollista hallintoa niissä kirkon asioissa, jotka eivät vaadi maan Hallituksen ratkaisua, käyttää kirkolliskokous, jolla myös on oikeus ehdottaa lakeja ja asetuksia niistä asioista, joissa lainsäädäntö on Suomen lainsäädäntöelimillä.
Kirkkokunnan hallintoa hoitaa lakien ja asetusten määräämällä vallalla kirkolliskokouksen vaalin perusteella säädetyssä järjestyksessä asetettu piispa ja kirkollishallitus.
3 §. Kaikki Suomessa olevat kreikkalais-katoliset kirkot sotilaskirkkoja lukuunottamatta - sekä kreikkalais-katolisten kirkkojen tai seurakuntien maakiinteistöt ja muu omaisuus Suomessa, on tästä lähtien käytettävä Suomen kreikkalais- katolisen kirkkokunnan tarkoituksiin.
Luostarit sekä muu kiinteä ja irtain omaisuus, joka sääteen- luontoisena on ollut kreikkalais-katolisella kirkolla Suomessa, kuuluu tästälähin Suomen kreikkalais-katolisen kirkkokunnan sääteisiin. Uusia luostareita älköön maahan perustettako ilman Hallituksen lupaa.
Kirkkokunnan tulee alistua Suomen yleisen maa-omaisuutta ja sääteiden hoitoa koskevan lainsäädännön alaiseksi.
4 §. Suomen kreikkalais-katolisen kirkkokunnan jäsenet ovat jaetut seurakuntiin, joilla kullakin on määrätty, maan Hallituksen vahvistama alue.
Henkilöt, jotka eivät ole Suomen kansalaisia, luetaan seura- kuntaan kuuluviksi vasta sitten kuin he ovat oleskelleet seurakunnan alueella vähintään vuoden ja antaneet itses- tään säädetyt tiedot seurakunnan kirkonkirjoihin. Heillä on seurakunnan jäsenten edut ja oikeudet, kuitenkin äänioikeut- ta vain siinä määrässä kuin se erikseen on myönnetty, sekä ovat velvolliset ottamaan osaa kaikkiin seurakunnallisiin maksuihin.
5 §. Kirkollista hallitusta varten muodostaa maa kreikkalais- katolisen hiippakunnan, ja hiippakunta on jaettu kirkollisiin valvontapiireihin. Hiippakunnassa tätä hallitusta hoitavat piispa ja kirkollishallitus. Valvontapiirien esimiehinä ovat erityiset tämän asetuksen 82 §:ssä mainitulla tavalla valitut valvojat.
6 §. Kun syntyy kysymys seurakuntain jakamisesta, uusien seurakuntien perustamisesta taikka valvontapiirien perus- tamisesta tai muuttamisesta, alistakoon kirkollishallitus, jos katsoo ehdotuksen ansaitsevan huomiota, ja sittenkuin asianomaista seurakuntaa tai seurakuntia on siitä kuultu, asian maan Hallituksen ratkaistavaksi.
Uusien hiippakuntien perustamisesta tahi hiippakuntajaosta tehköön kirkolliskokous ehdotuksen, joka on alistettava Hallituksen ratkaistavaksi.
7 §. Menettelyä, joka on säädetty 6 §:n ensimäisessä momen- tissa, on noudatettava myös, kun nostetaan kysymys uuden vakinaisen tai ylimääräisen hengellisen viran perustamisesta tai jo olevan hengellisen viran lakkauttamisesta tai muuttamisesta.
8 §. Seurakuntien asioita hoidetaan osaksi seurakunnan- kokouksen tai -valtuuston, osaksi seurakunnanneuvoston avulla niinkuin siitä alempana säädetään.
9 §. Seurakunnat ovat velvolliset rakentamaan ja ylläpitä- mään kirkkonsa, hautausmaansa sekä papistonsa virkatalot, niin myös palkkaamaan papistonsa ja kirkonpalvelijansa, niinkuin siitä erittäin säädetään.
10 §. Suomen kreikkalais-katolisella kirkkokunnalla on oikeus Hallituksen vahvistamien perusteiden mukaan hoitaa omaisuuttansa ja verottaa jäseniään sekä seurakuntien että kirkkokunnan yleisiin tarpeisiin.
11 §. Kirkkokunnalla on oikeus säädetyssä järjestyksessä perustaa kouluja uskonopin ja äidinkielen alkuopetusta varten sekä kirkollisia ja hyväntekeväisyyslaitoksia ja niitä pitää yllä.
Näihin kouluihin älköön otettako oppilaiksi muuta uskon- oppia tunnustavia lapsia.
12 §. Kirkkokunta saa tarpeisiinsa avustusta Suomen yleisistä varoista sikäli kuin määrärahoja tarkoitusta varten on myönnetty tai vastedes myönnetään.
13 §. Kirkkokunta ja erityiset seurakunnat valitsevat itse säädetyssä järjestyksessä piispansa, apulaispiispansa, pappinsa sekä muut virka- ja toimihenkilönsä, mutta aliste- taan piispan ja apulaispiispan vaali, kuten jäljempänä säädetään, Hallituksen hyväksyttäväksi.
14 §. Suomen kreikkalais-katolisen kirkkokunnan piispan, apulaispiispan, seurakuntain pappien ja muiden kirkollisten virkailijoiden sekä varsinaisten munkkien ja nunnien tulee olla Suomen kansalaisia.
15 §. Jos Suomen kreikkalais-katoliseen kirkkokuntaan haluaa liittyä joku seurakunta, jonka jäsenet pääasiallisesti tai yksinomaan ovat muiden valtojen kuin Suomen kansa- laisia, tehköön siitä anomuksen kirkollishallitukselle, joka sen omine lausuntoineen lähettää Hallituksen tutkittavaksi ja ratkaistavaksi. Tämmöisen seurakunnan oikeuksista ja velvollisuuksista määrättäköön silloin kussakin tapauksessa erikseen.