Suomen Senaatin Julistus
neljästä kiitos-, katumus ja rukouspäivästä, jotka koko Suomen Valtakunnassa ovat juhlallisesti vietettävät vuonna 1919.
Annettu Helsingissä, 25 päivänä toukokuuta 1918.
Suomen Senaatti kääntyy Suomen evankelisluterilaista uskontoa tunnustavan kansan puoleen seuraavalla rukouspäiväjulistuksella:
Hävityksen ja murhan kauhut ovat kohdanneet Suomea. Veljien veri veljien vuodattamana huutaa meidän maastam- me. Suitsevat rauniot ja veriset silvotut ruumiit merkitsevät sitä tietä, jota turma on kulkenut. Jumalan pyhäköitäkään ei ole säästetty: monet niistä ovat poltetut, toiset häväistyt. Useat niistä miehistä, joiden tehtävänä on ollut Jumalan sanan julistaminen, ovat surmatut, jotkut mitä kauhistutta- vimmaina tavalla.
Pimeyden ja vaIheen vallat ovat tämän turmion aikaansaa- neet. Kun vuosi sitten epäjärjestys ja kurittomuus alkoi laajalti saada alaa ja usealla taholla väkivaltaisin keinoin ehkäistiin työvapautta ja laillisten viranomaisten toimintaa, kun kansalaisten omaisuutta ryöstettiin ja hävitettiin, vieläpä kauhistuttavia murhia tehtiin, ryhtyivät maamme hallitus ja eduskunta, samoin myös yksityiset lainkuuliaiset kansalais- järjestöt toimiin järjestysvallan aikaansaamiseksi. Näitä toimenpiteitä selittivät valheelliset yllyttäjät maamme työväestöä vastaan tähdätyiksi ja saivat siten suuren osan maamme työläisväestöä valheen keinoin kiedotuiksi mukaan aseelliseen kapinaan maan laillista esivaltaa: kansanedus- kuntaa ja sen asettamaa laillista hallitusta vastaan, kapinaan, johon nämä yllyttäjät ryhtyivät venäläisten kiihoittamina ja tukemina. Ne suunnattomat määrät aseita ja ampumavaroja, jotka kapinaliikkeen alkuunpanijat saivat venäläisiltä, suuntasivat kapinoitsijat omia kansalaisiansa vastaan, ja näin syntyi aseellinen taistelu kansalaisten kesken. Ja tätä taistelua on käyty mitä hirvittävimmällä raakuudella: ei missään sodassa meidän aikoinamme ole nähty sen väkivallan, raaston ja raatelun veroista, jota tunnottomien johtajien villitsemät kapinoitsijat ovat harjoittaneet.
Verta vuotavana ja tuskasta väristen Suomen kansan parhaimmisto nousi puoltamaan isiensä maata ja isiensä oikeusjärjestystä, kansamme toiminnan, ajatuksen sekä uskon oikeutta ja vapautta kapinoitsijoiden ja heidän vierai- den avustajiensa sortoa vastaan. Ja meidän kansamme avuksi ojensi Saksan kansa, sama kansa, jonka keskuudesta neljä vuosisataa sitten nousi suuri uskonpuhdistaja Martti Luther, voimakkaan kätensä. Taistelumme on ollut voittoisa. Rauha, työn rauha, hengen ja omaisuuden turva on maamme alueella palautettu, Suomi on nyt vihollisista puhdistettu, itsenäinen valtakunta.
Jälleen saa maamies käydä peltojansa kylvämään, pian kohoavat raunioista uudet asuinmajat orvoille ja turvatto- mille, vapaasti kajahtaa taaskin Jumalan elävä sana häväis- tyissä kirkoissa. Meillä on kaikilla syytä kiitokseen ja ylistykseen. Yksimielisesti käyköön nyt Suomen kansa sisällisesti rakentavaan ja uudistavaan työhön. Rakentakoon rakkaus ja työ, minkä viha on hävittänyt.
Me tiedämme, että se vaarallinen henkinen tauti, johon osa Suomen kansaa on ollut sairastuneena, on johtunut vieraalta taholta tulleesta tartunnasta. Mutta meidän kansallemme on häpeäksi, että tämä tartunta niin nopeasti sai alaa. Kansaamme kohdannut onnettomuus on meille ankarana opetuksena siitä, mihin joutuu kansa ilman Jumalaa ja uskoa, ilman lakia ja oikeutta. Se kehoittaa meitä jokaista kohdista- maan työmme oikeuden voimien ja ikuisten totuuksien valtaansaattamiseksi ei ainoastaan ympäristössämme vaan ennen kaikkea omissa sydämissämme. Se kehoittaa koko Suomen kansaa rukoilemaan itsellensä siunausta ja voimaa, siunausta saada olla lain hallitsemana vapaana kansana isiensä maassa, voimaa täyttää ne suuret ja painavat velvollisuudet, jotka ovat itsenäisen kansan suoritettavat.
Suomen Senaatti on, noudattaen vanhaa kristillistä tapaa, tahtonut täten käskeä, että vuonna 1919 on vietettävä neljä yleistä kiitos-, katumus- ja rukouspäivää, nimittäin sunnun- taina tammikuun 26 päivänä, toukokuun 4 päivänä, heinä- kuun 13 päivänä ja lokakuun 19 päivänä, sekä määrätä saarnojen johdoksi näinä rukouspäivinä myötäseuraavat tekstit. Ja kehoitetaan siis kaikkia evankelis-luterilaista uskontoa tunnustavia Suomen asukkaita, mitä säätyä tai arvoa he lienevätkin, näinä yhteisinä rukouspäivinä kokoon- tumaan yhteisiin jumalanpalveluksiin Herran temppeleihin sekä myös kodeissaan syventymään kristinuskon iankaikkisiin siveellisiin totuuksiin. Kaikkien asianomaisten velvollisuu- tena on säännöllisesti julistaa tämä käsky ja tarkasti valvoa sen noudattamista.
Helsingissä, Suomen Senaatin Talousosastossa 25 päivänä toukokuuta 1918.
Suomen Senaatti:
E. N. SETÄLÄ.
KYÖSTI KALLIO.
JALMAR CASTREN.
HEIKKI RENVALL.
JUHANI ARAJÄRVI.
E. Y. PEHKONEN.