Asetus oleskelu- ja matkustamisoikeuden väliaikaisesta rajoittamisesta.
Annettu Helsingissä, 29 päivänä heinäkuuta 1918.
Suomen Senaatille kuuluvan vallan nojalla ja perustuen väliaikaisten säännöksien antamisesta yleisen järjestyksen ja turvallisuuden voimassa pitämiseksi 29 päivänä toukokuuta 1918 annettuun lakiin on Senaatti, Sisäasiaintoimituskunnan esittelyssä, vahvistanut seuraavan väliaikaisen asetuksen oleskelu- ja matkustamisoikeuden rajoittamisesta:
1 §. Suomen kansalaisella, joka on täyttänyt viisitoista vuotta, on oikeus oleskella kotimaassa ulkopuolella sitä paikkakuntaa, jossa hänellä on asuntonsa ja kotonsa, ainoastaan siinä tapauksessa että hän on varustettuna sellaisella matkatodistuksella, josta säädetään 14 päivänä kesäkuuta 1918 matkatodistuksista annetussa asetuksessa.
2 §. Maaherralla on oikeus, jos hän poikkeuksellisten olojen tähden, jotka ovat johtuneet sodasta ja laillista yhteiskunta- järjestystä häirinneestä kapinasta, havaitsee sen tarpeelli- seksi, kieltää matkatodistusten kotimaassa liikkumisen antaminen kuin myöskin määrätä henkilö poliisiviran- omaisten silmälläpidon alaiseksi.
3 §. Jos hotellin, matkustajakodin, ravintolan, ruokalan, elävien kuvien näyttämön tai muun julkisen huvittelupaikan toiminta taikka sinne kokoontuneen yleisön esiintyminen havaitaan olevan vastoin lakia tai hyviä tapoja taikka häiritsevän yleistä järjestystä ja turvallisuutta, on maaher- ralla oikeus harkintansa mukaan joko tuomita sellaisen laitoksen omistaja tai pitäjä sakkoon taikka supistaa laitoksen aukioloaika tahi sulkea laitos, ei kuitenkaan kahta viikkoa pitemmäksi ajaksi.
4 §. Jos joku
1) tilaisuudessa, jolloin ihmisiä on koolla julkisella paikalla, maan laillisesta oikeusjärjestyksestä, viranomaisesta taikka lainkuuliaisesta väestöstä käyttää kiihottavia tai kostoon yllyttäviä lausuntoja taikka
2) asianomaisesti julkipantua tahi tiedoksi ilmoitettua kieltoa vastaan lähestyy tai puhuttelee vangittuja henkilöitä, antaa niille tai ottaa niiltä tavaraa taikka muulla tavoin häiritsee kuljetusta ja vartioimista,
tuomitkoon maaherra hänet sakkoon tahi vankeuteen korkeintain yhdeksi vuodeksi.
5 §. Jos yleisen järjestyksen ja turvallisuuden rikkomisesta laissa ei ole määrätty kovempaa edesvastausta, on maa- herralla valta toiminta- ja tuomiovaltansa rajoissa määrätä uhkasakkoja, ja tuomita sakkorangaistusta aina tuhanteen markkaan asti.
6 §. Joka ei tyydy maaherran tämän asetuksen perusteella tekemään päätökseen, hakekoon siihen muutosta tavallisessa järjestyksessä; mutta on päätös, mikäli se ei koske sakkoa tahi vankeutta, noudatettava, kunnes ylempi viranomainen on ratkaissut asian.
7 §. Tämä asetus on voimassa toistaiseksi, kuitenkaan ei kauemmin kuin 1 päivään kesäkuuta 1919.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, 29 päivänä heinäkuuta 1918.
Suomen Senaatti:
J. K. PAASIKIVI.
E. N. SETÄLA.
JALMAR CASTREN.
ONNI TALAS.
ARTHUR CASTREN.
W. THESLEFF.
SAMULI SARIO.