Asetus rikosrekisteristä, annettu 9 p. Heinäk. 1918.
Suomen Senaatti on, Oikeustoimituskunnan esittelyssä, kumoten papistolle annettavista rikosasiain luetteloista 20 päivänä marraskuuta 1896 annetun asetuksen ja muuttaen 16 päivänä heinäkuuta 1886 Suomen sotaväkeä varten annetun Rikoslain 196 §:ää, hyväksynyt ja vahvistanut seuraavan asetuksen rikosrekisteristä:
1 §. Oikeusministeriön tilastollisessa toimistossa on pidettävä rikosrekisteriä henkilöistä:
1. jotka ovat tuomitut ehdottomaan vapausrangaistukseen tahi rangaistukseen rikoksesta, mistä voi seurata vankeutta enemmän kuin kuusi kuukautta, kuritushuonetta tai kuolemanrangaistus;
2. jotka ovat tuomitut rikoksesta, jonka uusimisesta on säädetty suurempi rangaistus;
3. jotka ovat tuomitut rangaistukseen ehdollisella tuomiolla;
4. jotka ovat julistetut kelvottomiksi maan palvelukseen tai toisen asiata ajamaan oikeuden tai muun julkisen viran- omaisen edessä;
5. joita Rikoslain 3 luvun 3 §:n* perusteella ei ole voitu rangaistukseen tuomita edellä 1 ja 2 kohdassa mainitusta rikoksesta;
6. jotka ovat irtolaisuudesta tuomitut yleiseen työhön tai työlaitoksessa pidettäviksi.
...
*(Rikoslaki 3 luku, 3 §. Mielipuolen teko, taikka semmoisen, joka ikäheikkouden tahi muun samanlaisen syyn takia on ymmärrystään vailla, jääköön rankaisematta.
Jos joku on joutunut sellaiseen satunnaiseen mielenhäiriöön, ettei hän ole tunnossaan; jääköön teko, jonka hän tässä tunnottomassa tilassa tekee, niinikään rankaisematta.)