Laki Suomen valtiotalouden oikeusperusteista.
Annettu Helsingissä, huhtikuun 17 päivänä 1919.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty 20 päivänä heinäkuuta 1906 annetun Valtiopäiväjärjestyksen 60 §:ssä mainitulla tavalla, säädetään täten Suomen valtiotalouden oikeusperusteista seuraavaa:
1 §. Verosta, myöskin tulliverotuksesta, säädetään lailla määräämättömäksi tai määräajaksi. Sama olkoon voimassa entisen veron muuttamisesta tai lakkauttamisesta sekä yleisistä rasituksista.
Määräajaksi myönnettyä veroa, josta, kun ei ole kysymys sen kantamisesta yhtä vuotta pitemmän ajan kuluessa, päätös eduskunnassa tehdään yksinkertaisella äänten enemmistöllä, älköön sen ajan sivu kannettako, paitsi 9 §:ssä mainitussa tapauksessa.
2 §. Lailla vahvistetaan valtion viranomaisten virkatoimista ja toimituskirjoista suoritettavien maksujen samoinkuin niidenkin maksujen yleiset perusteet, joita on suoritettava postin, rautateiden, kanavain, sairaalain, oppilaitosten ynnä muiden valtion yleisten laitosten käyttämisestä.
3 §. Valtion tuloa tuottavaa omaisuutta ja liikeyrityksiä hoidetaan ja kävtetään lailla vahvistettujen yleisten perus- teiden mukaan.
4 §. Valtiolainan ottamiseen vaaditaan eduskunnan yksin- kertaisella äänten enemmistöllä antama suostumus.
5 §. Virastojen ja yleisten laitosten uusien menosääntöjen perusteista sekä entisten perusteiden muuttamisesta ja kumoamisesta, niinikään elakeoikeudesta säädetään lailla.
Uusia ylimääräisiä eläkkeitä ja apurahoja annettakoon ainoastaan eduskunnan sitä varten myöntämästä määrä- rahasta.
6 §. Valtion vuotuisen tulo- ja menoarvion, johon on otettava varainhoitovuoden tulot ja menot, päättää eduskunta ja julkaistaan se niinkuin laista on säädetty.
Onko jokin rahasto, joka ei ole tarkoitettu vuotuisia valtion tarpeita varten, jätettävä tulo- ja menoarvion ulkopuolelle, siitä on erikseen säädetty.
7 §. Vuoden tulo- ja menoarviosta älköön jätettäkö pois veroa tai muuta tuloa, joka sinä vuonna voimassa olevan lain tai asetuksen mukaan on suoritettava.
8 §. Valtiolainasta määrätty korko ja kuoletusmaksu sekä muut johonkin valtion velvoitukseen perustuvat määrärahat ovat sellaisinaan, vähentämättä, valtion tulo- ja meno- arvioon otettavat, niinikään muut menot, jotka varainhoito- vuonna voimassa olevain säännösten mukaan ovat makset- tavat. Tulo- ja menoarvioon on myöskin otettava arvio- määräraha semmoisia lakiin tai asetukseen perustuvia menoja varten, joita ei ole erityisinä erinä merkitty tulo- ja menoarvioon, niin myös tarpeellinen määräraha hallituksen käytettäväksi edeltä arvaamattomiin tarpeisiin. Muut valtion tulo- ja menoarvioon sisältyvät menoerät ovat eduskunnan harkinnan ja päätöksen alaiset varainhoito- vuodeksi kerrallaan.
Määräraha, jonka eduskunta on päättänyt valtiopäivillä tehdystä alotteesta, otetaan tulo- ja menoarvioon ehdolli- sena.
Tulo- ja menoarviossa on osotettava menojen suorittamiseen tarvittavat varat.
9 §. Jos eduskunta ei ole päättänyt tulo- ja menoarviota ennen sen vuoden alkua, jona sen pitäisi olla voimassa, vaikka esitys siitä edellisenä vuonna on annettu eduskunnalle vähintään kaksi kuukautta ennen eduskunnan istuntokauden päättymistä, on menot, jotka 8 § :n ensimäisessä momentissa mainitaan, suoritettava ja sitä varten tarpeelliset tulot väli- aikaisesti kannettava.
Jos vahvistettuun tulo- ja menoarvioon havaitaan välttä- mättömästi tarvittavan muutoksia, annettakoon eduskun- nalle esitys lisäyksestä tulo- ja menoarvioon.
10 §. Tulo- ja menoarvioon otettuja määrärahoja älköön ylitettäkö taikka siirrettäkö varainhoitovuodesta toiseen, ellei sitä ole menoarviossa myönnetyksi osotettu, älköön myöskään siirrettäkö määrärahoja eduskunnnan erikseen hyväksymästä menoarvion osasta toiseen.
Tulo- ja menoarviosta riippumatta on jokaisella oikeus hakea valtiolta mitä hänelle on laillisesti tuleva.
11 §. Valtiovaraston tilien ja tilinpäätöksen tarkastusta varten on oleva revisionilaitos, jonka tulee ottaa selville, ovatko numerot oikeat sekä tulot ja menot lainmukaiset ja onko tulo- ja menoarviota noudatettu.
Jokaisilla varsinaisil]a valtiopäivillä asetettakoon viisi valtiontilintarkastajaa eduskunnan puolesta pitämään silmällä tulo- ja menoarvion noudattamista sekä valtio- varaston tilaa ja hoitoa. Nämä tilintarkastajat, joille edus- kunta vahvistaa johtosäännön ja joiden tulee viranomaisilta saada tarpeelliset selvitykset ja asiakirjat, ovat eduskunnan valitsijamiesten valittavat suhteellisilla vaaleilla. Samassa järjestyksessä valitaan myöskin tarpeellinen määrä vara- miehiä.
12 §. Tämä laki olkoon voimassa perustuslakina.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, huhtikuun 17 päivänä l9l9.
Valtionhoitaja
Mannerheim.