Asetus vuokra-alueiden lunastamisesta 15 p:nä lokakuuta 1918 annetun lain täytäntöönpanosta.
Annettu Helsingissä, 11 päivänä huhtikuuta 1919.
Valtioneuvosto on, Maatalousministeriön esittelyssä, nojautuen vuokra-alueiden lunastamisesta 15 päivänä lokakuuta 1918 annetun lain 77 §:ään, säätänyt seuraavaa:
I Luku
Lunastusmenettelyn alkuunpano.
1 §. Asianosainen, joka haluaa vuokra-alueen lunastamista vuokramiehen omaksi, ilmoittakoon siitä toiselle asian- osaiselle niinkuin haasteen tiedoksi antamisesta on säädetty taikka muuten kahden todistajan läsnäollessa.
Kirjallisten ilmoitusten kaavoja olkoon vuokralautakunnan puheenjohtajalla ja jäsenillä asianosaisten saatavina.
2 §. Vuokralautakunnalle tehtävä ilmoitus vuokra-alueen lunastamisesta on annettava vuokralautakunnan puheen- johtajalle tai, ellei häntä tavata, varapuheenjohtajalle.
Ilmoittajalle annettakoon kirjallinen todistus, joka osoittaa, kuka ilmoituksen on tehnyt ja milloin se on tapahtunut.
3 §. Vuokralautakunnan kokouksesta, jossa asia ilmoituksen johdosta otetaan käsiteltäväksi, annettakoon tieto samalla tavalla kuin vuokralautakunnan kokouksen tiedoksi antami- sesta yleensä on voimassa. Asianosaisen poissaolo kokouk- sesta älköön estäkö asian käsittelyä.
4 §. Vuokralautakunnan on tutkittava, onko vuokra-alue sellainen, jota lunastamisoikeus koskee, sekä ratkaistava vuokramiehen lunastusoikeutta vastaan ehkä tehdyt väitteet. Tyytymättömyyden ilmoitus tällaista päätöstä vastaan älköön estäkö vuokralautakuntaa asiaa viipymättä edelleen käsittelemästä, ja haettakoon päätökseen muutosta vain pääasian yhteydessä.
5 §. Ryhtyessään ilmoitettua asiaa käsittelemään ottakoon vuokralautakunta ensin selville, mitä vuokra-alueita vuokranantajalla on saman kunnan alueella, sekä harkit- koon, voidaanko ne tarkoituksenmukaisesti lunastaa kukin erikseen, vai onko vuokra-alueiden järjestely useammilla niistä tai kaikilla pantava samalla kertaa toimeen.
6 §. Jos vuokralautakunnasta vuokra-alueiden järjestely näyttää tarkoituksenmukaiselta, valmistakoon, ennenkun se asian lopullisesti päättää, kaikille asianosaisille, joita järjes- tely tulisi koskemaan, tilaisuuden tulla sen johdosta kuulluiksi joko samassa vuokralautakunnan kokouksessa tai toisessa, ja on asianosaisille annettava siitä tieto kuuluttamalla tai muulla sopivalla tavalla, josta vuokralautakunta päättää. Jos vuokralautakunta sitten harkitsee, että järjestely on saatava aikaan, pyytäköön määräystä siihen maaherralta ja liittäköön kirjelmäänsä jäljennöksen asiaa koskevasta pöytäkirjastaan.
7 §. Ellei vuokralautakunta katso vuokra-alueiden järjestelyä tarpeelliseksi, jatkakoon se lunastamiskysymyksen käsittelyä sillä tavalla kuin II luvussa säädetään. Asianosainen, joka on tähän tyytymätön, olkoon oikeutettu kolmenkymmenen päivän kuluessa alistamaan kysymyksen järjestelyn tarpeelli- suudesta maaherran ratkaistavaksi, ja määrätköön tämä, jos tarpeelliseksi katsoo, vuokralautakunnan toimenpiteet keskeytettäviksi siksi kunnes kysymys järjestelyn aikaan- saamisesta on lopullisesti ratkaistu.
8 §. Asianosaisina vuokra-alueiden lunastamiskysymyksissä ovat asianomainen vuokramies ja vuokranantaja.
Ellei vuokralautakunnassa tunneta asianosaisia, näyttäköön vuokramies oikeutensa olla asianosaisena vuokravälikirjalla tai, ellei sellaista ole, esittäköön oikeudestaan muun pätevän selvityksen, ja vuokranantaja näyttäköön oikeutensa omistuskirjoillaan. Ellei sellaisia vuokranantajalta saada, olkoon se, joka maata silloin omistajana hallitsee, oikeutettu puhumaan sen puolesta.
II luku.
Vuokralautakunnan menettely lunastamisen määräämisessä.
9 §. Ryhtyessään I luvussa säädetyn menettelyn jälkeen käsittelemään vuokra-alueen lunastamista koskevaa asiaa on vuokralautakunnan ensin otettava selville, mitä tiluksia vuokramies vuokraoikeudella hallitsee, kenen vuokra-alueen rakennukset ovat sekä mitä muita etuuksia vuokramiehelle kuuluu ja mitä suorituksia hänellä on vuokranantajalle ollut, pidettyään paikalla tarkastuksen, jos se havaitaan tarpeelli- seksi. Jos vuokramiehellä on kirjallinen vuokrasopimus, jäljennettäköön se toimituspöytäkirjaan.
10 §. Vuokralautakunta ottakoon selville, mikäli mahdollista, milloin vuokramies tai se hänen edeltäjänsä, jonka oikeudet ovat hänelle siirtyneet, on saanut vuokra-alueen haltuunsa, sekä minkälaisessa kunnossa vuokraalueen viljelykset, rakennukset, ojat, aidat y. m. s. silloin olivat, niin myös mitä parannuksia vuokramies ja mitä vuokranantaja on niihin tehnyt.
Sitten on vuokralautakunnan otettava selville, mitä vaati- muksia asianosaisilla lunastettavan alueen sijoittamiseen ja rajoihin nähden on.
11 §. Lunastettavan mäkitupa-alueen alaa määrättäessä on otettava huomioon, että se säännöllisesti ei saa ulottua yli sen määrän viljeltyä ja viljelyskelpoista maata, mitä vuokra- mies entisen tonttinsa yhteydessä ja siihen välittömästi liittyvänä hallitsee. Jos tähän alueeseen liittyy tiluksia, joita, ellei niitä lunastettavaan alueeseen lueta, vuokranantaja ei voi sopivasti hyväkseen käyttää, mutta jotka voidaan tarkoituksenmukaisesti lunastettavaan alueeseen yhdistää, voidaan kuitenkin määrätä nekin lunastettaviksi, jos jompikumpi asianosainen sitä vaatii, kuitenkin niin, ettei aluetta laajenneta yli kahden hehtaarin viljeltyä ja viljelys- kelpoista maata.
16 §. Kun kysymys, mitä on lunastettava, on edellisen mukaan ratkaistu on vuokralautakunnan tiedusteltava, mitä vaati- muksia asianosaisilla lunastushintaan nähden on.
Elleivät asianosaiset voi lunastushinnasta sopia, on vuokra- lautakunnan se arvioitava. Sitä varten on ensin lunastusta vaadittaessa vallinneiden käypien hintojen mukaan määrät- tävä arvot viljellyille tiluksille, viljelyskelpoiselle maalle, metsämaalle, kalavedelle, rakennuksille sekä muille lunas- tettaville eduille, kullekin erikseen. Sitten on arvioitava niiden parannuksien arvo, jotka vuokramies on voimassa olevien säännöksien mukaan oikeutettu lukemaan hyväkseen, sen arvon lisäyksen mukaan, mikä vuokra esineelle on näiden parannuksien kautta tullut, ei kuitenkaan sitä kustannusta suuremmaksi, mikä työn suorittamiseen lunastusta vaadit- taessa olisi mennyt. Näin saatu parannuksien arvo on vähennettävä ensiksi mainitusta vuokra-alueen arvosta.
Vielä on arvioitava, kuinka monta prosenttia tilojen käyvät hinnat paikkakunnalla olivat lunastusta vaadittaessa korkeammat niiden käypiä hintoja silloin kuin maailmansota alkoi vuonna 1914. Toisen momentin mukaan saadusta vuokra-alueen arvosta ilman vuokramiehen tekemiä parannuksia on sitten vähennettävä niin monta prosenttia, kuin on havaittu tilojen hintojen maailmansodan alkamisen jälkeen kohonneen. Siten saatu arvo on pidettävä lunastus- hintana.
Jos kuitenkin näin saatu lunastushinta olisi alle puolen alueen käyvästä arvosta lunastusta vaadittaessa, on lunastus- hinnaksi luettava puolet viimeksi mainitusta arvosta.
17 §. Lunastettavalla alueella olevat puut, jotka ovat läpi- mitaltaan l.2 metrin korkeudelta maasta mitaten vähemmän kuin 15 senttimetriä, ovat otettavat huomioon 16 §:n mukaan arviota toimitettaessa. Mainittua mittaa suuremmat puut, jotka eivät jää vuokranantajan hakattaviksi sen mukaan kuin siitä on säädetty, on vuokralautakunnan luettava, elleivät asianosaiset voi niiden määrästä sopia, sekä arvioitava käyvän hinnan mukaan lunastusta vaadittaessa. Tällaisessa lukemisessa sekä arvioimisessa käyttäköön vuokralauta- kunta tarpeen mukaan ammattimiesten ja asiantuntijain apua, jos asianosaiset sellaisen palkkauksesta sopivat eikä siitä tarpeetonta viivytystä aiheudu.
18 §. Jos vuokranantaja olisi, siinä tapauksessa että vuokra- suhde lunastusta vaadittaessa päättyisi, oikeutettu saamaan vuokramiehelta korvausta vuokra-alueen rappiosta, arvioi- koon vuokralautakunta myös tämän korvauksen, elleivät asianosaiset siitä sovi, ja lisätköön sen arvon 16 §:n 2 mo- mentin mukaan määrättyyn arvoon ennen kun ryhtyy saman pykälän 3 ja 4 momentissa säädettyihin laskelmiin.
19 §. Jos asianosaiset sopivat lunastushinnasta tai jostakin sen osasta, on vuokralautakunnan harkittava, onko sovittu määrä ilmeisesti suurempi kuin mihin se nousisi, jos vuokra- lautakunta määräisi hinnan voimassa olevien säännöksien mukaan. Jos se havaitaan ilmeisesti suuremmaksi, on yli menevä osa erotettava suoritettavaksi ilman valtion väli- tystä.
20 §. Jos lunastettavaan alueeseen luetaan viljeltyä ja vilje- lyskelpoista maata enemmän kuin kymmenen hehtaaria tahi laajempia etuuksiakuin vuokra-alueiden lunastamisesta 15 päivänä lokakuuta 1918 annetun lain 5-8 §:ssä säädetään, on vuokralautakunnan arvioitava, kuinka suuri osa lunastus- hinnasta tulee sanotun pinta-alamäärän ja mainituissa pykälissä säädettyjen etuuksien sekä kuinka paljon muun alan ja ylimenevien etuuksien osalle sekä sitten erotettava se osa lunastushinnasta, joka suoritetaan valtion varoista etukä- teen, siitä osasta, jota ei niin suoriteta. Maan lunastushinta on tällöin jaettava pinta-alayksikön keskimääräisen hinnan mukaan sekä muu osa lunastushinnasta suhteellisesti maini- tuissa pykälissä säädettyjen sekä yli menevien etuuksien kesken.
Tällainen arvioiminen on toimitettava sen jälkeen kuin 16 §:n 2 momentin mukaiset laskelmat ovat suoritetut, minkä jälkeen 16 §:n 3 ja 4 momentin mukainen laskelma on toimi- tettava siihen lunastushinnan osaan nähden, joka suorite- taan etukäteen valtion varoista.
21 §. Vuokralautakunnan on laadittava tähän asetukseen liitetyn kaavan mukainen arviokirja. Siinä on lueteltava lunastetut tilukset ja etuudet kukin erikseen, erottamalla viljellyt tilukset, viljelyskelpoinen maa, metsämaa, kalavesi, rakennukset, arvometsä ja muut etuudet kukin toisistaan. Myös on siihen otettava lyhyt selonteko kunkin tiluksen tai etuuden laadusta, tiluksen ala sekä arvo, niin myös suori- tettavan parannuksen ja rappion arvo. Se, mistä asianosaiset ovat sopineet, on erotettava siitä, mitä vuokralautakunta on määrännyt. Myös on siinä laskettava se vähennys, joka sotaajan aikaisena arvon nousuna on huomioon otettava, jotapaitsi on laskettava mitä vuokramiehen on suoritettava ilman valtion välitystä ja mitä valtio maksaa etukäteen.
22 §. Jos vuokralautakunnalla arvioita toimittaessaan ei ole arvioitavien tiluksien aloja tiedossaan, olkoon sen lupa arvioida kunkin tiluksen arvo pinta-alayksikköä kohti, ja ovat nämä arvot silloin arviokirjaan merkittävät. Arviokirjan täydentäminen niissä kohdin, joissa pinta-alatiedot ovat tarpeen, on silloin jätettävä toimitusmiehen tehtäväksi erottamistoimituksen yhteydessä, sittenkun tilukset ovat erottamista varten mitatut ja alat lasketut.
Milloin vuokralautakunta ei katso voivansa saada arvioi- mista varten välttämätöntä selvitystä jonkun suurenpuolei- sen torpan alueesta ja siihen kuuluvien tilusten pinta-aloista ilman maanmittausinsinöörin apua, olkoon oikeutettu hankkimaan maanmittausinsinöörin toimittamaan alueen lohkomalla erottamisen ennenkun lunastushinnan arvioi- minen on lopullisesti tapahtunut.
23 §. Jos vuokramies on ilmoittanut haluavansa päästä vapaaksi entisestä vuokramaksusta niin pian kuin voimassa oleva laki sen sallii ja ennenkun alue siirtyy hänen omakseen, on vuokralautakunnan arvioitava, mille summalle vuokra- alueiden lunastamisesta 15 päivänä lokakuuta 1918 annetun lain 63 §:ssä säädetty viiden prosentin korkomäärä on luetta- va ja mistä päivästä alkaen sen suorittaminen on laskettava. Siitä aiheutuvan lunastushinnan lisäyksen lopullinen määrä on jätettävä maaherranviraston laskettavaksi erottamispää- töstä annettaessa.
24 §. Käsiteltyään asian loppuun antakoon vuokralaytakunta asianosaisille valitusosoituksen, jossa toimitukseen tyytymä- tön on osoitettava jättämään valituskirjansa ennen säädetyn valitusajan loppua maaherralle maanjako-oikeuden puheen- johtajalle toimitettavaksi.
III luku.
Menettely vuokra-alueiden järjestelyssä.
25 §. Määrättyään vuokra-alueiden järjestelyn toimitetta- vaksi lähettäköön maaherra asiakirjat lääninmaanmittaus- konttoriin toimitusinsinöörin määräämistä varten....
IV luku.
Lunastettavan alueen erottaminen itsenäiseksi tilaksi.
38 §. Alue, joka vuokra-alueiden järjestelytoimituksessa on määrätty lunastettavaksi vuokramiehen omaksi, on erotet- tava itsenäiseksi tilaksi järjestelyn yhteydessä, niinkuin 29-33 §:ssä ja tässä luvussa säädetään...
49 §. Jokaisesta vuokra-alueesta, joka säädetyllä tavalla lunastetaan, on maaherran aina annettava eri lohkomis- päätös. ...
V luku.
Lunastushinnan suorittaminen.
57 §. Lunastushinnan suorittaminen vuokranantajalle sekä siitä aiheutuva raha-asiain hoito on oleva Valtiokonttorin tehtävänä. Samoin ovat kannetut lunastushintojen korot ja kuoletukset tilitettävät Valtiokonttorille.
Lunastushintojen suorittamiseen käytettävät varat sekä kannetut vuotuismaksut ynnä niiden korot ja kuoletukset ovat hoidettavat erityisenä "Vuokra-alueiden lunastamis- rahasto" nimisenä rahastona. Kunkin vuokra-alueen luovuttajalle on Valtiokonttorissa avattava oma tilinsä.
58 §. Lunastushintojen suorittamiseksi on Valtiokonttorin annettava viisi prosenttia korkoa kantavia obligatsioneja, jotka kulkevat nimellä "Suomen Valtion obligatsioni vuokra- alueiden lunastamiseksi". Obligatsionit ovat asetettavat haltijalle maksettaviksi, ja tulee niitä olla 5,000, 1,000, 500 ja 100 markan nimellisarvoille.
Obligatsionit annetaan 25 miljoonan markan sarjoissa,
250 miljoonan markan määrään asti. Kysymys kunkin uuden sarjan antamisesta on Valtiokonttorin alistettava Valtio- neuvoston harkittavaksi.
59 §. Obligatsionien korko lasketaan puolivuosittain, makset- tavaksi kunkin toukokuun ja kunkin marraskuun 1 päivänä. Obligatsioneja seuraa korkokupongit koko kuoletusajalle samalla kertaa. Langenneiden korkokuponkien määrä maksetaan kupongin haltijalle rahassa Valtiokonttorista sekä Suomen Pankin konttoreista.
60 §. Se osa lunastushinnasta, jonka valtio maksaa etukäteen yleisistä varoista, suoritetaan vuokranantajalle kaikista vuokra-alueista, joiden lunastushinnat ovat samalla kertaa suoritettavat, kultakin täydeltä sadalta markalta edellisessä pykälässä mainituilla obligatsioneilla, mutta sadan markan osilta käteisellä rahalla.
Obligatsioneja lasketaan liikkeeseen sitä myöten kuin lunas- tushintoja on suoritettava.
...
67 §. Lunastushintojen korkojen ja kuoletuksien kantaminen on oleva lääninkonttorin huolena. Sitä varten on kullekin lunastetun tilan omistajalle avattava lääninkonttolissa oma tilinsä.
Lunastushinnan korko ja kuoletus kannetaan lunastetun alueen omistajalta kerran vuodessa kruununveronkannon yhteydessä. Kuittauskirja, josta 49 § 3 momentissa säädetään, on esitettävä aina kuin korkoa ja kuoletusta suoritetaan, ja ovat maksut siihen kuitattavat.
68 §. Joka tahtoo kuolettaa lunastushintaa suuremmalla määrällä kuin vuotuismaksuun sisältyy, suorittakoon sitä yhden tai useamman seuraavan vuoden kuoletusmaksuja vastaavan määrän.
VI luku.
Lunastetun alueen käyttö erottamisen jälkeen.
75 §. Niin kauan kun vuokramiehellä, joka on vuokra-alueen lunastanut, on valtion etukäteen suorittama lunastushinnan osa takaisin maksamatta, pitäköön hän lunastamansa alueen viljelykset ja rakennukset kunnossa lainan irtisanomisen uhalla.
...
III luku.
Erinäisiä säännöksiä.
78 §. Maanmittaus- ja jakotoimet ovat kussakin läänissä niin järjestettävät, että vuokra-alueiden lunastamista tarkoitta- vat toimitukset tulevat yleensä ennen muita käsitellyiksi ja loppuun saatetuiksi.
Vuokra-alueiden järjestelytoimitukset ovat yleensä käsiteltä- vät ennen muita vuokra-alueiden lunastamistoimituksia sekä torppia koskevat tehtävät ennen mäkitupa-alueita koskevia tehtäviä.
...
99 §. Lähemmät määräykset maanmittarien tehtävistä vuokra-alueiden lunastamistoimissa ynnä sellaisten maan- mittaustoimitusten järjestelystä antaa Maanmittaushallitus.
100 §. Tämä asetus astuu voimaan 1 päivänä toukokuuta 1919, jolloin viranomaiset alkakoot käsitellä vuokra-alueiden lunastamista koskevia asioita sen mukaan kuin asiasta 15 päivänä lokakuuta 1918 annetussa laissa ja tässä asetuksessa säädetään.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, 11 päivänä huhtikuuta 1919.
Valtioneuvosto:
KARL SÖDERHOLM.
B. VUOLLE.
MIKAEL SOININEN.
U. BRANDER.
J. H. VENNOLA.
J. STJERNVALL.
EERO ERKKO.