Painovapauslaki.
Annettu Helsingissä, 4 päivänä tammikuuta 1919
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään seuraavaa:
1 LUKU.
Painokirjoitusten julkaisuoikeus.
1 §. Jokaisella Suomen kansalaisella olkoon oikeus, julkisen viranomaisen saamatta ennakolta panna minkäänlaista estettä, julkaista painokirjoituksia, noudattaen mitä tässä laissa säädetään.
2 §. Painokirjoituksella tarkoitetaan tässä laissa jokaista kirjoitusta, joka painokonetta tai muuta samanlaatuista keinoa käyttämällä on monistettu.
Mitä painokirjoituksesta sanotaan, koskekoon myöskin kuvallisia esityksiä, sellaisia karttoja ja sävelteoksia, joissa on teksti, niin myös soveltuvissa kohdin näytelmiä, joita julkisesti esitetään, vaikka niitä ei olekaan painosta julkaistu.
3 §. Painokirjoitus on katsottava julkaistuksi, kun sitä on myyty tai kaupaksi tarjottu taikka muuten levitetty tahi pantu näytteille tai julki sillä tavalla, että yleisö voi saada sen sisällyksestä tiedon.
4 §. Kirjailijan yksinomaisesta oikeudesta työnsä tuotteisiin ja siitä, että jokaisella on oikeus painosta julkaista lakeja ja asetuksia sekä muita julkisia asiakirjoja, olkoon voimassa mitä siitä erikseen on säädetty, huomioonottaen kuitenkin tämän lain 5 luvussa olevat säännökset.
2 LUKU.
Kirjapainoliikkeen harjoittaminen.
5 §. Jokainen Suomen kansalainen, Joka hallitsee itseänsä ja omaisuuttansa ja nauttii kansalaisluottamusta, olkoon oikeutettu harjoittamaan kirjapainoliikettä. Sama oikeus olkoon myös laillisesti perustetulla yhtiöllä, osuuskunnalla tai yhdistyksellä, kun liikkeen esimiehenä on sellainen henkilö, joka on oikeutettu kirjapainoliikettä harjoittamaan.
Mitä tässä laissa säädetään kirjapainosta, koskekoon myös kivipainoa.
6§. Kun kirjapainonomistaja kuolee tai jos hänen omaisuu- tensa luovutetaan konkurssiin, saa liikettä kuolinpesän- osakasten tahi konkurssipesän puolesta jatkaa sellaisen henkilön esimiehenä ollessa kuin 5 §:ssä on sanottu.
7 §. Joka tahtoo perustaa uuden kirjapainon tahi on tullut ennestään olevan kirjapainon omistajaksi tai haltijaksi, olkoon velvollinen liikkeestä tekemään kirjallisen ilmoituksen maistraatille tahi järjestysoikeudelle ja maalla kruunun- voudille sillä paikkakunnalla, johon kirjapaino aiotaan perustaa tai jossa se sijaitsee. Ilmoitukseen on liitettävä selvitys 5 §:ssä mainituista seikoista sekä tieto liikkeen esimiehestä ja siitä, missä huoneistossa liikettä aiotaan harjoittaa. Ilmoitusta ynnä siihen kuuluvia liitteitä on jätettävä kaksi kappaletta.
Sama olkoon laki, jos kirjapainoliikettä harjoitetaan kuolin- pesänosakasten tahi konkurssipesän puolesta. Jos kirjapai- non esimies tai huoneisto vaihtuu, on siitäkin ilmoitettava niinkuin edellä on sanottu.
Kruununvoudille asetettu ilmoituskirja voidaan myöskin perilletoimitettavaksi antaa sen piirin kruununnimismiehelle, jossa ilmoituksen tekijän asunto ja kotipaikka on.
Jos tehty ilmoitus huomataan lailliseksi, annettakoon siitä viipymättä todistus. Todistuksesta on viranomaisen heti lähetettävä jäljennös ilmoitusasiakirjain toisen kappaleen mukana Oikeusministeriöön.
Jos ilmoitus on tullut kruununvoudille niinkuin 3 momentissa mainitaan, toimitettakoon todistus asianomaiselle kruunun- nimismiehelle pyydettäessä ilmoituksentekijälle annettavak- si.
8 §. Jos kirjapainoliikettä harjoitetaan tekemättä laillista ilmoitusta, tahi jos sitä harjoittaa se, joka ei ole siihen oikeu- tettu, tahi yhtiö, osuuskunta tai yhdistys, kuolinpesä tai konkurssipesä ottamatta laillisesti pätevää esimiestä olkoon rangaistus joka kerralta kun syyte tehdään enintään viiden- tuhannen markan sakko tai korkeintaan yhden vuoden vankeus. Kirjapainon haltija tahi se, joka olisi ollut velvolli- nen tekemään esimiehestä ilmoituksen, vastatkoon silloin painokirjoituksesta, joka siitä kirjapainosta annetaan, niinkuin kirjanpainajasta tässä laissa säädetään.
9 §. Milloin kirjapainon haltija ei itse ole liikkeen esimiehenä, vastatkoon kuitenkin painokirjoituksesta, joka silloin on sieltä annettu, ellei kirjapainon esimieheksi ottanut laillisesti pätevää henkilöä ja siitä ilmoittanut 7 §:ssä mainitulle viranomaiselle.
10 §. Jokaiseen tässä maassa julkaistavaan painokirjoituk- seen ovat kirjanpainajan nimi tai toiminimi sekä kirjoituksen painatuspaikka ja -vuosi ilmipantavat. Sellaisessa kirjoituk- sessa, joka, sen mukaan kuin 18 §:ssä sanotaan, ei ole aika- kautiseksi katsottava, pitää myöskin olla kustantajan nimi, jos kustantaja on. Joka tämän rikkoo, rangaistakoon sakolla.
Mitä tässä pykälässä on sanottu, älköön kuitenkaan koskeko pikkupainotuotteita, niinkuin sellaisia tiedonantoja ja kaavoja, jotka kohdistuvat liike- tai virkatoimintaan tahi koti- ja seuraelämään, sekä yleisissä vaaleissa käytettäviä äänilippuja, elleivät ne sisällä muuta kuin vaalia varten tarpeellisia tietoja.
11 §. Jos kirjanpainaja ilman tekijän lupaa panee paino- kirjoitukseen ilmi hänen nimensä, rangaistakoon enintään viidensadan markan sakolla.
Sama olkoon laki, jos julkaisija, kustantaja tai kirjanpainaja muuten ilman tekijän lupaa julkaisee hänen nimensä, paino- kirjoituksen sisällyksestä nostetun syytteen siitä aiheutumat- ta.
Kirjanpainaja, joka tahallansa panee painokirjoitukseen tekijän, julkaisijan tai kustantajan nimeksi toisen henkilön kuin todellisen tekijän, julkaisijan tai kustantajan nimen, rangaistakoon vähintään sadan markan sakolla, ellei teosta yleisen lain mukaan ole ankarampaa edesvastuuta.
Syytettä 1 ja 2 momentissa mainituista rikoksista älköön virallinen syyttäjä tehkö, ellei asianomistaja ole ilmoittanut sitä syytteeseen pantavaksi.
12 §. Heti kun sellainen painokirjoitus, jossa 10 §:n mukaan tulee olla kirjanpainajan nimi tahi toiminimi ilmoitettuna, on painosta julkaistu, pitää kirjanpainajan toimittaa sitä yksi kappale Oikeusministeriöön, jonka on pyynnöstä annettava siitä todistus. Sellaisen kappaleen antamisen laiminlyömi- sestä rangaistakoon sakolla.
Mitä tässä pykälässä säädetään, älköön kuitenkaan sovel- lettako eduskunnasta, hallituksestta, hallituksen asettamista komiteoista, kirkolliskokouksesta, viranomaiselta tai kunnal- lishallintoon kuuluvista laitoksista lähteviin painokirjoituk- siin, älköönkä myöskään kirjoituksiin, jotka sisällykseltään ovat yksinomaan tieteelllsiä tai ammatillisia.
13 §. Julkisia kokoelmia ja tieteellisiä laitoksia varten olkoon kirjanpainaja velvollinen, enintään viidensadan markan sakon uhalla, maksutta toimittamaan Helsingin yliopiston- kirjastoon viisi virheetöntä kappaletta kaikkia painamiansa tuotteita. Aikakautisia painokirjoituksia, jotka ilmestyvät vähintään kerran viikossa, sekä kuvateoksia, joiden hinta on viittäkymmentä markkaa kalliimpi, kuin myös eripainoksia ja pikkupainotuotteita olkoon kuitenkin ainoastaan kaksi kappaletta yliopistonkirjastoon toimitettava.
Tarkempia määräyksiä siitä, mitä sanottujen painotuotteiden toimittamisesta yliopistonkirjastoon on noudatettava ja miten ne on jaettava, antaa hallitus.
3 LUKU.
Painokirjoitusten levittäminen.
14 §. Painokirjoituksen tekijällä, julkaisijalla ja kustantajalla olkoon oikeus joko itse tahi muitten kautta sitä myydä tahi muuten levittää.
15 §. Kirjakauppaa olkoon jokainen kansalaisluottamusta nauttiva henkilö oikeutettu harjoittamaan noudattaen mitä kauppaliikkeen harjoittamisen oikeudesta on säädetty. Sama olkoon laki yhtiöstä, osuuskunnasta ja yhdistyksestä, jos liikkeen esimiehenä on laillisesti pätevä henkilö. Mitä tässä on sanottu, olkoon voimassa myös yleisen lukusalin ja laina- kirjaston pitämisen oikeudesta.
16 §. Kansalaisluottamusta nauttiva Suomen kansalainen saakoon, tehtyänsä siitä. 7 §:ssä mainitulle asuinpaikkansa viranomaiselle ilmoituksen, kirjankaupittelijana maassa myydä painokirjoituksia. Jos tehty ilmoitus huomataan lailliseksi, annettakoon siitä viipymättä todistus.
Kirjankaupittelijaksi älköön katsottako sitä, joka ainoastaan tilapäisesti myy tai muuten levittää painokirjoituksia pitämättä tointa varsinaisena ammattinaan, eikä myöskään sitä, joka elinkeinonaan pitää sanomalehtien sekä ilmoitus- lehtisten ja muiden semmoisten tiedonantojen kanniskelua ja julkipanoa.
17 §. Jos joku harjoittaa sellaista elinkeinoa, kuin 15 ja 16 §:ssä mainitaan, tekemättä siitä asianmukaista ilmoitusta, rangaistakoon enintään viidensadan markan sakolla.
Sitä, joka myy tai muuten levittää painokirjoitusta, jossa ei ole l0 §:ssä säädettyä ilmoitusta kirjanpainajan nimestä tai toiminimestä tahi kirjoituksen painatuspaikasta tai -vuodes- ta, rangaistakoon sakolla. Jos joku myy tahi muuten levittää painokirjoitusta, jossa hänen tietensä kirjanpainajan tai kustantajan nimi tai toiminimi tahi kirjoituksen painatus- paikka tai -vuosi ovat väärin ilmoitetut, olkoon sama laki, ellei yleisen lain mukaan siitä teosta ole ankarampaa edes- vastuuta.
4 LUKU.
Aikakautisten painokirjoitusten julkaiseminen.
18 §. Sellaisia sanomalehtiä ja aikakauskirjoja, jotka ovat aiotut ilmestymään määrätyn nimisinä ja numerojärjestyk- sessä sekä pitemmin tai lyhyemmin väliajoin, kuitenkin vähintään neljä kertaa vuodessa, on tämän lain mukaan pidettävä aikautisina painokirjoituksina.
19 § Aikakautisen painokirjoituksen julkaisemisoikeudesta sekä sen ilmestymisestä edeltäpäin tehtävästä ilmoituksesta olkoon sellaisen kirjoituksen kustantajaan nähden voimassa mitä 2 luvusssa kirjanpainajasta ja hänen liikkeestään tehtävästä ilmoituksesta on sanottu, kuitenkin siten, että ilmoitus on tehtävä sen paikkakunnan viranomaiselle, jossa painokirjoitusta aiotaan julkaista. Ilmoituksessa on myös mainittava kirjoituksen nimi ja painatuspaikka, kuinka usein kirjoituksen on määrä ilmestyä sekä missä kirjapainossa sitä aiotaan painattaa niin myös henkilö, jonka tulee päätoimitta- jana valvoa kirjoituksen julkaisemista ja määrätä sen sisällys.
Päätoimittajiksi ilmoitettakoon useampia henkilöitä ainoas- taan silloin kun ilmoituksessa mainitaan, mitä kirjoituksen osastoa kunkin heistä on valvottava.
Jos aikakautisen painokirjoituksen kustantaja tahtoo tehdä siihen jotakin 1 momentissa mainittua seikkaa koskevan muutoksen, niin on, ennenkuin uusi numero tai vihko ilmestyy, muutoksesta tehtävä ilmoitus niinkuin ylempänä on sanottu.
Jos aikakautinen painokirjoitus julkaistaan ennenkuin sen mukainen ilmoitus on tehty kuin tässä edellä säädetään, rangaistakoon kustantajaa sekä myös päätoimittajaa ja kirjanpainajaa, jos näillä on ollut asiasta tieto, sakolla.
Tässä pykälässä mainituista ilmoituksista olkoot viran- omaiset velvolliset antamaan todistuksen.
20 §. Jos päätoimittaja jonkun aikaa on estettynä tointansa hoitamasta, olkoon hänen sijastansa kustantaja vastuun- alainen, ellei hän päätoimittajan sijaisesta ole tehnyt 9 §:ssä säädettyä ilmoitusta.
21 §. Aikakautisen painokirjoituksen päätoimittajan saa olla jokainen Suomen kansalainen, joka nauttii kansalaisluotta- musta, on mieskohtaisesti vapaana, eikä ole holhouksen alainen.
22 §. Jokaisessa aikakautisen painokirjoituksen numerossa tai vihossa pitää olla päätoimittajan nimi ilmoitettuna. Jos niin ei ole laita, rangaistakoon päätoimittajaa enintään viiden- sadan markan sakolla.
23 §. Joka on aikakautisen painokirjoituksen kustantajana tai päätoimittajana, olematta siihen oikeutettu, rangaistakoon niinkuin 8 §:ssä on kirjapainoliikkeen harjoittajasta säädetty. Jos todellisena päätoimittajana toimii muu henkilö kuin se, joka on päätoimittajaksi ilmoitettu, rangaistakoon ilmoi- tettua päätoimittajaa, jos hän on väärään ilmoitukseen suostunut, sekä todellista päätoimittajaa, niin myös kustan- tajaa, jos tällä on ollut asiasta tieto, enintään viidentuhannen markan sakolla tai yhden vuoden vankeudella.
24 §. Kuulutuksia ja muita tiedonantoja, joita tuomioistuimen tahi muun julkisen viranomaisen on saatettava yleisön tietoon, on ilmoituksia vastaanottavan aikautisen paino- kirjoituksen päätoimittaja velvollinen, asianomaisten pyynnöstä, tavallisesta ilmoitusmaksusta julkaisemaan painokirjoituksen jommassakummassa kahdesta lähinnä ilmestyvästä numerosta. Tämän laiminlyöminen rangaista- koon enintään kolmensadan markan sakolla; ja oikeus velvoittakoon soveliaalla uhkasakolla niskoittelevan täyttä- mään velvollisuutensa.
25 §. Julkinen viranomainen tai yksityinen henkilö, joka pitää itseänsä aikakautisessa painokirjoituksessa loukattuna tai tahtoo oikaista jonkin hänestä siinä julkaistun tiedonannon, olkoon oikeutettu saamaan painokirjoitukseen otetuksi vasti- neensa sanottuun tiedonantoon, jos vastine on sen allekir- joittama, jonka puolesta se annetaan, eikä ole sisällykseltään loukkaava tai rikollinen. Vastine on jommasakummassa niistä kahdesta numerosta, jotkä sen vastaanottamisen jälkeen lähinnnä ilmestyvät, painatettava tekstiosastoon samallaisella painolla kuin se tiedonanto, johon vastataan ja on sille annettava yhtä suuri tila maksutta ja sen lisäksi tarvittava tila alinta ilmoitushintaa vastaavasta maksusta. Älköön maksua kuitenkaan otettako silloin, kun vastine ei ole viittäkymmentä riviä pitempi.
Jos päätoimittaja lainminlyö ottaa vastineen painokirjoituk- seen, rangaistakoon häntä enintaan viidensadan markan sakolla; ja oikeus velvoittakoon soveliaalla uhkasakolla niskoittelevan täyttämään velvollisuutensa.
5 LUKU.
Julkisten asiakirjain ja eräiden muiden kirjoitusten julkaise- minen.
26 §. Älköön kukaan ilman asianomaista lupaa painosta julkaisko ylimpien hallitusviranomaisten Pöytä- ja asia- kirjoja, joitten julkaiseminen annettujen määräysten nojalla on kielletty, tai tiedonantoja hallituksen ja ulkovallan välillä vireillä olleista neuvotteluista, jotka ovat salassa pidettävät, älköönkä myöskään Valtiokonttorin, Suomen Pankin tahi muun julkisen viranomaisen käsiteltävään asiaan kuuluvia asiakirjoja, sikäli kuin ne yleisten säännösten mukaan ovat pidettävät salassa, ennenkuin viisikolmatta vuotta pöytä- kirjan tahi asiakirjan antopäivästä tahi neuvottelusta on kulunut.
27 §. Eduskunnan julkisten istuntojen pöytäkirjoja ja selon- tekoja siitä, mitä keskusteluissa on tapahtunut, olkoon jokaisen sallittu ilman erityistä lupaa painosta julkaista.
28 §. Todistuksia ja päätöskirjoja älköön painosta julkaistako ilman sen henkilön suostumusta, jota ne koskevat, älköönkä myöskään yksityisiä kirjeitä, jotka eivät kuulu oikeusjuttuihin, ilman kirjoittajan tahi hänen oikeudenomistajansa lupaa, ennenkuin kaksikymmentä vuotta kirjoittajan kuolemasta on kulunut.
Papiston tahi muun viranomaisen antamia, sielunhoitoa tai kirkkokuria koskevia asiakirjoja, sekä vankilassa tahi sairaalassa tehtyjä muistiinpanoja ja lääkärien todistuksia, mikäli ne koskevat yksityisiä henkilöitä, älköon julkaistako, ellei se, jota asiakirja koskee, sitä myönnä tahi laki tai asetus sitä vaadi.
29 §. Alempana mainittuja asiakirjoja painosta julkaistaessa on noudatettava seuraavia määräyksiä:
1) oikeudenkäyntikeskusteluja semmoisessa jutussa, jota tuomioistuin, sille tulevan harkintavallan perusteella, on päättänyt käsitella joko osaksi tahi kokonaan ilman juIki- suutta, älköön julkaistako ilman tuomioistuimen lupaa; jutuissa, jotka ehdottomasti ovat käsiteltävät suljetuin ovin, olkoön oikeudenkäyntikeskustelujen julkaiseminen kielletty;
2) poliisiviranomaiselle tai syyttäjälle tulleita rikosten ilmi- antoja ja ilmoituksia, sekä täIlaisia asioita tutkittaessa laadittuja poytäkirjoja älköön ilman asianomaisen viran- omaisen lupaa julkaistako, ennenkuin asia on ollut esillä oikeudessa tahi jätetty sikseen;
3) sovittujen rikosjuttujen asiakirjoja saa, jos molemmat asianosaiset elävät ainoastaan heidän luvallaan ja, heidän kuoltuansa, vasta kahdenkymmenen vuoden perästä julkaista;
4) yleiseen huostaan annettuja kirjoituksia ei saa julkaista vastoin määrättyjä ehtoja.
30 §. Joka rikkoo, mitä 26 §:ssä säädetään, taikka luvatta julkaisee eduskunnan keskusteluja, jotka on pidetty suljetuin ovin, tahi eduskunnan valiokunnan keskusteluja tai asia- kirjoja, jotka on päätetty pitää salaisina, rangaistakoon vähintään viidenkymmenen ja enintään kahdentuhannen markan sakolla taikka korkeintaan kahden vuoden vankeu- della.
Joka rikkoo, mitä 28 ja 29 §:ssä säädetään, rangaistakoon sakolla.
Rikkomuksesta, joka mainitaan 28 §:ssä sekä 29 §:n 3) ja 4) kohdassa, älköön virallinen syyttäjä tehkö syytettä, ellei asianomistaja ole ilmoittanut asiata syytteeseen pantavaksi.
6 LUKU.
Vastuunalaisuus painokirjoituksen kautta tehdystä rikoksesta.
31 §. Teosta, jonka rangaistavaisuus perustuu julkaistun painokirjoituksen sisällykseen, vastatkoon se tahi ne, joita rikoslain mukaan on rikoksentekijöinä tahi osallisina pidettävä.
32 §. Jos päätoimittaja ei ole 31 §:n mukaan vastuunalainen aikakautisen painokirjoituksen sisällykseen perustuvasta rikoksesta, rangaistakoon häntä painovapauden tuottamuk- sellisesta väärinkäyttämisestä sakolla taikka korkeintaan yhden vuoden vankeudella, ellei hän pysty näyttämään rikkomuksen estämiseksi noudattaneensa kaikkea asianaan ollutta varovaisuutta.
33 §. Jos muun kuin aikakautisen painokirjoituksen tahi aika- kautisessa painokirjoituksessa julkaistun kirjoituksen tahi ilmoituksen kirjoittaja on ilmoittanut nimensä, niin julkaisija tai päätoimittaja voidaan, milloin erityisiä syitä on, vapaut- taa rangaistuksesta.
Jos aikakautisessa painokirjoituksessa julkaistaan sitä ennen julkisuuteen saatettu, sisällykseltään rikollinen tiedonanto, mainitsemalla mistä tiedonanto on otettu, niin olkoon laki vilpittömässä mielessä toimineeseen päätoimittajaan nähden sama kuin 1 momentissa on sanottu.
34 §. Jos rikos perustuu sellaisen julkaistun painokirjoituksen sisällykseen, jossa kirjoittajan, julkaisijan tahi, kun on kysy- mys aikakautisesta kirjoituksesta, päätoimittajan nimeä ei ole ollenkaan tahi jossa se kustantajan tieten on väärin mainittuna, ja jos kustantaja ei voi ilmoittaa kirjoituksen vastuunalaista kirjoittajaa, julkaisijaa tai päätoimittajaa, joka on tahi siihen aikaan kun kirjoitus julkaistiin oli tässä maassa, niin kustantajaa, ellei hän ole 31 §:n nojalla rikok- sesta rangaistava rangaistakoon sakolla taikka korkeintaan yhden vuoden vankeudella.
Jos sellaisesta painokirjoituksesta, joka ei ole aikakautinen ja jonka sisällys on rikollinen, puuttuu myöskin määrätty ilmoi- tus kustantajasta, tahi jos rikollisesta aikakautisesta kirjoi- tuksesta puuttuu ilmoitus päätoimittajasta, taikka jos kustan- taja tai päätoimittaja on kirjanpainajan tieten väärin ilmoi- tettu eikä kirjanpainaja pysty ilmoittamaan kumpaakaan näistä eikä muutakaan 1 momentissa mainituista henkilöistä, joka on kirjoituksesta vastuunalainen, niin kirjanpainajaa rangaistakoon niinkuin kustantajasta on sanottu.
Sama olkoon laki kirjakauppiaasta tahi muista, jotka Ievittä- vät rikollista painokirjoitusta, jossa 10 §:ssä säädettyjä tietoja kirjanpainajan nimestä tai toiminimestä, kirjoituksen painatuspaikasta tai -vuodesta ei ensinkään ole tahi jossa ne heidän tietensä ovat väärin ilmoitetut, elleivät voi ilmaista ketään tässä edellä 1 momentissa mainituista henkilöistä. Sama säännös sovellettakoon myös yleiseen luku- ja laina- kirjaston haltijaan.
35 §. Mitä tässä laissa säädetään tekijästä, koskekoon myös toisen tekemän kirjoituksen kääntäjää.
36 §. Joka julkisesti esityttää rikollista silsällystä olevan näytelmän, jonka kirjoittajan nimeä ei ole ilmoitettu, vastat- koon niinkuin 34 §:ssä on kustantajasta sanottu.
37 §. Jos painokirjoituksen sisällys on rikollinen, tuomittakoon kirjoitus menetetyksi niinkuin rikoslain 2 luvun 17 §:ssä sää- detään. Painokirjoitus, jonka julkaiseminen on aiheuttanut rangaistuksen tämän lain 10, 11, 22 tai 30 §:n mukaan, voidaan myöskin tuomita menetetyksi.
Jos aikakautisen painokirjoituksen sisällys käsittaa rikoslain 12 Iuvussa tai 16 luvun 8 tai 24 §:ssä mainitun rikoksen, voidaan painokirjoitus tuomita lakkautetuksi, ei kuitenkaan kolmea kuukautta pitemmäksi ajaksi.
38 §. Joka tietäen että painokirjoitus on tuomittu menetetyksi, sitä myy tahi muuten levittää, rangaistakoon sakolla tahi korkeintaan kuuden kuukauden vankeudella. Sama olkoon voimassa siitä, joka jatkaa lakkautetuksi tuomitun paino- kirjoituksen julkaisemista.
Jos joku, tietäen että painokirjoitus on tuomittu menetetyksi, julkaisee siitä uuden painoksen tahi semmoisia osia, joita on katsottu rikollisiksi, rangaistakoon niinkuin 1 momentissa sanotaan, ja uuteen kirjoitukseen nähden olkoon voimassa, mitä painokirjoituksen kautta tehdystä rikoksesta on säädetty.
Mitä tässä edellä on säädetty, on noudatettava, vaikka tuomio, jolla painokirjoitus on tuomittu menetetyksi tai lakkautetuksi, ei olekaan saanut lainvoimaa.
39 §. Jos tekijällä, julkaisijallla tahi päätoimittajalla ei ole varaa maksaa vahingonkorvausta, jonka hän painokirjoituk- sen sisällyksestä nostetun syytteen johdosta on velvoitettu maksamaan, niin vastatkoon kirjoituksen kustantaja sen suorittamisesta.
Mitä tässä on sanottu, älköön koskeko vahingonkorvausta, jonka aikakautisessa painokirjoituksessa olleen kirjoituksen tahi ilmoituksen nimeltään mainittu kirjoittaja on tuomittu maksamaan.
7 LUKU.
Tämän Iain noudattamisen valvonta.
40 §. Oikeusministeriö olkoon velvollinen valvomaan tämän lain noudattamista.
41 §. Oikeusministeriön velvollisuus on tarkastaa, että 7 ja 19 §:ssä mainitut ilmoitukset, 12 ja 13 §:ssä tarkoitetut paino- tuotteet ja 51 §:ssä mainitut luettelot ovat lähetetyt, sekä myös antaa yksityisille niiden pyytämiä, painotuotteita koskevia todistuksia.
42 §. Jos havaitaan, että ilmestyneet painotuotteet ovat sisällykseltään rikollisia tai että painolakia vastaan muuten on rikottu, on Oikeusministeriön annettava määräys syytteen nostamisesta asiassa ja siitä kenen se on tehtävä. Oikeus- ministeriö määrätköön, jos syytä siihen on, painokirjoituksen takavarikkoon panosta.
Kun rikos ei ole virallisesti syytteeseen pantava, saa taka- varikkoonpanon toimittaa ainoastaan asianomistajan pyynnöstä.
Sen jälkeen kun on nostettu syyte, määrätköön takavarik- koonpanosta ainoastaan tuomioistuin.
43 §. Painokirjoituksen takavarikkoonpano toimitetaan siten, että se otetaan talteen tahi, ellei tämä käy sopivasti päisä, merkitään viranomaisen sinetillä tai muulla sellaisella tavalla, joka ilmeisesti näyttää, että takavarikkoonpano on toimitettu. Tavarikko käsittäköön kaikki tekijän, julkaisijan tai päätoimittajan, kustantajan, kirjanpainajan sekä kirja- kauppiaan tai muun levittäjän hallussa olevat kappaleet painokirjoitusta, ei kuitenkaan suuremmalta osalta kuin ne lehdet, numerot tai vihot, jotka ovat takavarikon aiheutta- neet. Takavarikko voidaan myös ulottaa niihin laattoihin ja muihin laitteisiin, jotka ovat olleet painokirjoituksen monis- tamiseen tarkoitettuja. Jos ainoastaan joku osa painokirjoi- tuksesta havaitaan rikolliseksi ja jos sitä vastaavan osan voi vähällä vaivalla laatasta tai laitteesta erottaa, ulotettakoon takavarikko ainoastaan sellaisen laatan tai laitteen osaan.
44 § Takavarikkoonpano on alistettava sen oikeuden tutkit- tavaksi. joka 49 §:n mukaan on asianomainen käsittelemään pääasiaa, lähimpänä oikeuspäivänä tahi, jos takavarikkoon- pano on toimitettu toisessa paikkakunnassa, viimeistään kahdeksan päivän kuluessa takavarikkoonpanon jälkeen. Jollei takavarikkoonpanoa ole vastamainitun ajan kuluessa alistettu oikeuden tutkittavaksi, tahi jos oikeus neljän päivän kuluessa siitä päivästä, jolloin asia sille ilmoitettiin, ei ole vahvistanut tai peruuttanut takavarikkoa, niin takavarikko peräytyköön.
45 §. Jollei haastetta pyydetä neljäntoista päivän kuluessa sen jälkeen kuin oikeus on takavarikon vahvistanut, tahi jollei syyttäjä tai asianomistaja laillisesti toimitetun haasteen nojalla määrättynä päivänä ryhdy asiaa ajamaan, niin oikeus julistakoon takavarikon rauenneeksi. Jos näytetään, että haasteen tiedoksi antamista on kohdannut laillinen este, määrätköön oikeus asialle uuden käsittelyajan ja takavarikko pysyköön voimassa.
46 §. Oikeuden päätöksestä, jolla takavarikko on vahvistettu, saa tehdä eri valituksen, mutta takavarikko pysyköön siitä huolimatta voimassa.
47 §. Joka, tietäen painokirjoituksen joutuneen takavarik- koon, myy tai muuten levittää sitä, rangaistakoon sakolla taikka korkeintaan kuuden kuukauden vankeudella.
48 §. Jos näytelmä tahi muu näyttämöesitys huomataan sisällykseltään rikolliseksi, olkoon Oikeusministeriöllä valta toistaiseksi kieltää näyttelemisen jatkaminen tai uudistami- nen. Jos ainoastaan yksityistä henkilöa on loukattu, saa kiellon antaa ainoastaan asianomistajan pyynnöstä.
Muuten olkoon 1 momentissa mainitusta kiellosta soveltu- vilta kohdin voimassa, mitä 42 §:n 3 momentissa sekä 44, 45 ja 46 §:ssä on takavarikkoonpanosta säädetty.
Jos joku, vaikka tietääkin kiellon annetuksi, esittää näytel- män, rangaistakoon niinkuin 47 §:ssä sanotaan.
8 LUKU
Oikeudenkäynti painovapausjutuissa.
49 §. Syyte rikoksesta, jonka rangaistavaisuus perustuu julkaistun painokirjoituksen sisällykseen, sekä tämän lain määräysten rikkomisesta on sen kaupungin raastuvan- oikeudessa, missä kirjoitus, joka on syytteen aiheuttanut, on painettu. Jos kirjapaino sijaitsee tahi näytelmä, jonka esittämisestä syyte nostetaan, on esitetty semmoisessa kaupungissa, jossa ei ole raastuvanoikeutta, tahi kauppa- lassa tai maalla, olkoon lähin raastuvanoikeus laillinen tuomioistuin. Jos painokirjoituksessa ei ole mainittu kirjoi- tuksen painatuspaikkaa, tahi jos se on väärin mainittu, taikka jos kirjoitus on painettu ulkomailla, niin on painatuspaikkana pidettävä sitä paikkakuntaa, mistä kirjoitusta on levitetty. Syyte ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömisestä on kuitenkin käsiteltävä sen paikkakunnan alioikeudessa, missä ilmoitus- velvollisuus olisi ollut täytettävä. Mitä Oikeudenkäymis- kaaren 8 luvun 2 §:ssä on säädetty hovioikeuden tuomio- vallasta, pysyköön edelleenkin voimassa.
Niin kauan kuin Maarianhamina on vailla raastuvanoikeut- ta, käsitelköön Jomalan pitäjän ja Maarianhaminan kaupun- gin käräjäkunnan kihlakunnanoikeus Ahvenanmaalla tehtyjä 1 momentissa mainittuja rikoksia.
50 §. Siitä huolimatta, että se tai ne, joiden olisi pitänyt painokirjoituksen sisällyksestä nostetun syytteen johdosta vastata, ovat kuolleet tahi ettei heitä voida tavata tai että jostakin muusta syystä heitä vastaan ei voida nostaa syytet- tä, tutkikoon tuomioistuin sanotun kirjoituksen menetetyksi tuomitsemista koskevan vaatimuksen.
9 LUKU.
Ulkomailta tuodut painokirjoitukset.
51 §. Kirjakauppias tai muu henkilö, joka on levittämistä varten maahan tuottanut ulkomailla painetun kirjoituksen, olkoon velvollinen ennenkuin se asianomaisesta tullitoimis- tosta annetaan, jättämään tullitoimistoon omakätisesti allekirjoittamansa luettelon, minkä tulee sisältää kirjoituksen nimi, painatusvuosi, painatuspaikka ja kirjantekijän nimi, mikäli ne on kirjoituksessä ilmoitettu. Mainittu luettelo on tullitoimiston lähetettävä Oikeusministeriöön.
Mitä nyt on sanottu, älköön kuitenkaan sovellettako pikku- painotuotteisiin.
Oikeusministeriö olkoon oikeutettu hakemuksesta vapautta- maan kirjakauppiaita edellä säädetystä ilmoitusvelvollisuu- desta sekä määräämään, mitä painokirjoituksien ilmoittami- seen nähden silloin on noudatettava.
52 §. Jos ulkomailla painettua kirjoitusta, jonka sisällys on rikollinen, on levitetty, ja jos sen tekijää tahi, kun on kysymys aikakautisesta painokirjoituksesta, sen päätoimittajaa, tahi kirjoituksen julkaisijaa tai kustantajaa ei voida tässä maassa tuomita edesvastuuseen kirjoituksessa tehdystä rikoksesta, niin rangaistakoon sitä, joka on kirjoituksen tuottanut, ellei asianhaaroista käy ilmi, ettei hänellä ole voinut olla tietoa kirjoituksen sisällyksestä, niinkuin kustantajasta, sekä kirjoi- tuksen myyjää tai muuta levittäjää, niinkuin heistä 34 §:ssä on säädetty; ja kirjoitus tuomittakoon menetetyksi sen mukaan kuin 37 §:n 1 momentissa säädetään.
53 §. Ulkomailla painetun, sisällykseltään rikollisen kirjoituk- sen takavarikkoonpanosta ja aiheuttamasta syytteestä olkoon laki niinkuin 7 luvussa sanotaan; painovapausjuttujen oikeudenkäynnistä olkoot voimassa tämän lain 8 luvun säännökset.
54 §. Ne jutut ja asiat, jotka tämän lain astuessa voimaan ovat vireillä painoasiain ylihaIlituksessa, ovat, elleivät niitä koskevat toimenpiteet tämän lain perustuksella raukea, siirrettävät Oikeusministeriöön. Se aika, jonka kuluessa on ryhdyttävä toimenpiteisiin niiden asiain johdosta, joista mainitaan tämän lain 7 luvussa ja joita ennen on käsitellyt painoasiain Ylihallitus, laskettakoon siitä päivästä, jolloin asiakirjat ovat saapuneet Oikeusministeriöön.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, 4 päivänä tammikuuta 1919.
Valtionhoitaja
Mannerheim.
Oikeusministeri Söderholm.