Suomen valtakunnan väliaikainen asevelvollisuuslaki.
Annettu Helsingissä, 8 päivänä helmikuuta 1919.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään täten seuraavaa:
1 LUKU.
Yleiset määräykset.
1 §. Isänmaan ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustuk- seksi on jokainen Suomen mies asevelvollinen.
2 §. Suomen sotavoimana on armeija ja sotalaivasto.
Armeijaan kuuluvat vakinainen maaväki, armeijan reservi ja nostoväki.
Sotalaivasto käsittää vakinaisen meriväen ja sotalaivaston reservin.
3 §. Vakinaisen väen täydentämiseksi kutsutaan vuosittain yksi väestön ikäluokka, nimittäin ne nuorukaiset, jotka kutsuntavuonna täyttävät kaksikymmentä vuotta.
4 §. Reserviin, armeijan ja laivaston, kuuluvat ne asevelvolli- set, jotka vakinaisen palveluksen suoritettuaan ovat siihen siirretyt.
Nostoväen ensimäisenä luokkana ovat ne asevelvolliset, jotka päätettyään palvelusaikansa armeijan tai laivaston reservissä ovat nostoväkeen siirretyt. Toisena luokkana ovat ne, jotka ovat olleet kutsunnan alaisina, mutta eivät ole astuneet vakinaiseen palvelukseen. Nostoväen kolmanteen luokkaan kuuluvat ne, jotka nuoruutensa tähden eivät ole olleet kutsunnan alaisina.
Nostoväkeen kuuluvia asevelvollisia sanotaan nostomiehik- si.
5 §. Reserviä käytetään vakinaisen väen lisäämiseen liikekan- nallepanossa sekä saman väen lisäämiseen tarpeelliseen rauhanajan lukumäärään sodan päätyttyä.
Jos liikekannallepanossa katsotaan tarvittavan vieläkin lisää väkeä, voidaan siksi käyttää nostoväkeä.
Sekä reservistä että nostoväestä voidaan myöskin muodos- taa erityisiä osastoja vakinaisen väen tukemiseksi.
Sotaväen kokoonpano ja jako eri aselajeihin, sen varustami- nen ja ylläpito sekä, sijoitus määrätään hallinnollisessa järjestyksessä. Sotaväen komennuskielenä on suomenkieli. Virantoimituksessa, virkakirjeissä, tilinteossa ja toimitus- kirjoissa noudatettakoon yleistä kielilainsäädäntöä.
Asevelvollinen on, mikäli mahdollista, luettava semmoiseen sotilasryhmään, jonka miehistöllä on sama äidinkieli kuin hänellä itsellään.
6 §. Asevekollista, joka on tuomittu kansalaisluottamuksensa menettäneeksi tahi julistettu todistajaksi kelpaamattomaksi, ei saa käyttää asepalvelukseen, mutta hän on velvollinen tekemään puolustuslaitoksen etua välittömästi tai välillisesti tarkoittavaa työtä, niinkuin 65 §:ssä tässä jälempänä säädetään.
7 §. Reservissä ne asevelvolliset ovat yhtenä vuosiluokkana, jotka samana vuonna ovat sinne siirretyt.
Jokaisessa nostoväen luokassa ne nostomiehet, jotka ovat samana vuonna syntyneet, yhdistetään yhdeksi ikäluokaksi.
2 LUKU.
Palvelusaika.
8 §. Asevelvollinen kuuluu nostoväkeen siitä kun on täyttänyt seitsemäntoista vuotta siihen asti kun on tullut neljänkymme- nenviiden vuoden ikään, jollei hän ole vakinaisessa palve- luksessa tai kuulu reserviin.
Vakinaiseen palvelukseen astuvan asevelvollisen palvelus- aika on rauhanaikana yksi vuosi ja kuusi kuukautta, jonka perästä hän viisi vuotta kuuluu reserviin. Sen ajan päätyttyä asevelvollinen siirretään nostoväkeen. Kunkin vuosiluokan siirto tapahtuu 1 päivänä lokakuuta kuudentena kalenteri- vuonna sen jälestä kun se luokka on kutsuttu vakinaiseen palvelukseen.
Asevelvollinen, joka sentähden, että häntä ei ole sinä vuonna, jolloin hän oli kutsunnan alainen, hyväksytty sotapalveluk- seen, tahi muusta syystä on myöhemmin vakinaiseen palve- lukseen tullut, ei saa helpoitusta vakinaisessa väessä eikä reservissä palvelemisen ajasta. Jos joku on palvellut vakinai- sessa väessä enemmän aikaa kuin yhden vuoden ja kuusi kuukautta, on liikamäärä luettava hänen hyväkseen reser- vissä palvelemisaikaan nähden. Milloin taas vakinaisessa väessä palveltavaa aikaa on joltakulta lyhennetty, on hänen oltava reservissä sen verran pitemmän aikaa; kuitenkaan älköön ketään siirrettäkö reserviin, ellei hän ole ollut vaki- naisessa palveluksessa vähintään yhden vuoden.
Sodan aikana asevelvolliset jäävät armeijaan tahi laivastoon niin pitkäksi aikaa kuin tarve vaatii.
9 §. Asevelvolliset voidaan reservissäoloaikanaan kutsua olemaan harjoituksissa yhteensä enintään kuusikymmentä- kolme päivää.
Ensimäisen luokan nostomiehiä voidaan pitää, ennenkuin ovat täyttäneet neljäkymmentä vuotta, harjoituksissa kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla kaksikymmentäyksi päivää ja toisella kerralla neljätoista päivää.
10 §. Kunakin vuonna määrätään joku huhtikuun päivä, jona sinä vuonna kutsuttujen asevelvollisten on palvelukseen saavuttava.
Muuten luetaan palvelusaika:
a) sille, jonka olisi pitänyt tulla palvelukseen 1 momentissa mainittuna yleisenä saapumispäivänä, mutta joka ilman laillista estettä on jäänyt pois, 1 päivästä kolmannessa kuukaudessa sen kuukauden jälkeen, jolloin asevelvollinen astui palvelukseen, sekä
b) sille, joka muuten on astunut palvelukseen muuna aikana vuodesta, palvelukseentulonsa päivästä.
Asevelvolliset, jotka ovat astuneet palvelukseen 1 kohdassa säädettynä yleisenä palvelukseentulopäivänä, ]asketaan kotiin seuraavan vuoden lokakuussa.
Suomen vesien ulkopuolella olevain sotalaivain miehistön kotiinlaskeminen voidaan kuitenkin lykätä siksi kun laiva on palannut takaisin Suomen satamaan. Liika-aika luetaan sittemmin miehistön hyväksi reservissä tai nostoväessä palveltuna harjoitusaikana.
11 §. Jos sotavoima on asetettava liikekannalle tahi vakinais- ta sotaväkeä sodan päätyttyä lisättävä ja siihen ei ole tarvis heti käyttää koko reserviä, niin on viimeinen vuosiluokka, johon kuuluvat ne, jotka viimeksi ovat reserviin siirretyt, ensiksi kutsuttava palvelukseen. Jos vieläkin tarvitaan lisä- miehistöä, kutsutaan viimeistä lähin vuosiluokka ja sitten sen jälestä seuraavat samassa järjestyksessä.
Nostoväestä voidaan tarpeen mukaan ensimäinen ja toinen luokka samaan aikaan kutsua palvelukseen. Jollei kaikkia ikäluokkia yhdellä kertaa kutsuta, noudatetaan niihin nähden kummassakin luokassa edellämainittua järjestystä. Viimeksi kutsutaan päinvastaisessa järjestyksessä nostoväen kolmannen luokan eri ikäluokat.
1 ja 2 momentin säännöksistä huolimatta saatakoon jotakin vuosi- tai ikäluokkaa kutsuttaessa samanaikaisesti kutsua yksityisiä asevelvollisia jostakin toisesta luokasta palveluk- seen, jos tarve vaatii.
12 §. Mitä 8 §:ssä sanotaan siitä, että asevelvollisen on oltava määräaika vakinaisessa väessä, reservissä ja nosto- väessä, koskee myöskin upseereja, kuitenkin niin, että upseerit saattavat jäädä reserviin pitemmäksikin ajaksi ja että heidän katsotaan kuuluvan siihen tai nostoväkeen, kunnes ovat täyttäneet kuusikymmentä vuotta.
Liikekannallepanossa voitakoon reservin ja nostoväen upseeri kutsua vakinaiseen palvelukseen riippumatta vuosi- tai ikäluokastaan nostoväen käyttämisestä muuten.
3 LUKU.
Helpoitus asevelvollisuuden suorittamisessa.
13 §. Se, joka kutsunnassa huolellisen tutkimisen perästa vian tai kivulloisuuden vuoksi näyttää olevan pysyväisesti kykene- mätön asepalvelukseen, vapautetaan rauhanaikana palvele- masta vakinaisessa väessä mutta jääpi nostoväkeen ja voidaan sodanaikana, jos hänet uudessa katsastuksessa huomataan kykeneväksi asepalvelukseen tai puolustuslaitok- sen hyväksi työskentelemään, siihen kutsua.
Jos jossakin on semmoinen paha vamma tai parantumaton tauti, että häntä ei voida missään oloissa vastamainittuihin tarkoituksiin käyttää, vapautettakoon hänet tykkänään sotapalveluksesta.
14 §. Se, joka ei ole 152 senttimetriä pitkä, vapautetaan palvelemasta vakinaisessa väessä rauhanaikana, mutta jääpi nostoväkeen.
15 §. Asevelvollisen, jonka huomataan jääneen saavuttamat- ta tarpeellista ruumiinkehitystä, tulee saapua lähimpään seuraavaan kutsuntaan uudestaan katsastettavaksi. Jos häntä ei siinäkään kutsunnassa hyväksytä, olkoot häneen nähden voimassa 13 §:n säännökset. Tässä tarkoitettu ase- velvollinen pysyy nostoväen kolmannessa luokassa siihen asti kuin häneen nähden on tehty lopullinen päätös.
Mitä 1 momentissa on sanottu sovellutettakoon vastaavalla tavalla kutsuttuun, joka sairastaa semmoista tautia, mikä tekee hänet toistaiseksi kykenemättömäksi vakinaiseen palvelukseen, niin myös siihen, joka ei ole vielä saanut takaisin voimiaan potemansa taudin jälestä.
16 §. Kristinuskontunnustusta olevat papit, samoin myös muuta uskontunnustusta olevat papit, jotka toimittavat virkaansa jossakin laillisesti Suomessa toimivassa yhdys- kunnassa, ovat rauhanaikana vapautetut asevelvollisuuden suorittamisesta ja heidät voidaan liikekannallepanossa kutsua ainoastaan palvelemaan sielunhoitajina tai sairaan- hoitajina. Sama olkoon laki kreikkalais-katolista uskon- tunnustusta olevista vakinaisista tai virkaatoimittavista virrenlukijoista, jotka ovat suorittaneet heille määrätyt kurssit.
17 §. Vakinaiseen palvelukseen astumisen lykkäystä myön- nettäköön rauhanaikana enintään kolmeksi vuodeksi:
a) sille, joka yksinään elättää vanhempiaan, isä- tahi äiti- puoltaan, kasvatusvanhempiaan, isänsä tai äitinsä vanhem- pia tahi veljiään tai sisariaan, jotka eivät ole työhön kykene- viä;
b) vakinaisessa palveluksessa olevan asevelvollisen veljelle;
c) sille, joka valmistautuu johonkin toimeen tai ammattiin ja kärsisi tuntuvaa kehityksen vauriota, jollei saisi lykkäystä; sekä
d) sille, joka taloudellisten olojensa järjestämistä varten on suuressa lykkäyksen tarpeessa.
Lykkäysajan pysyy asevelvollinen nostoväen kolmannessa luokassa.
Tässä edellä 1 momentin a) kohdassa mainittu asevelvolli- nen, joka kolmannessa kutsuntatilaisuudessa sen jälestä, jossa hän pyysi lykkäystä, näyttää edelleenkin yksin elättä- vänsä siinä mainittua henkilöä, vapautetaan astumasta vakinaiseen palvelukseen rauhanaikana. Jos hän sittemmin kieltäytyy elättämisvelvollisuudestaan, kutsuttakoon palve- lukseen, jos hän ei ole vielä täyttänyt kaksikymmentäseitse- män vuotta. Henkilölle, jota tässä tarkoitetaan, saatakoon myöskin liikekannallepanossa antaa vakinaiseen palvelukseen astumisen lykkäystä.
Lykkäystä, joka on myönnetty 1 momentin c) kohdan perus- teella, saatakoon, jos erinomaisia syitä on, sittemmin piten- tää enintään kaksi vuotta.
Asevelvollisuuden suorittamisen lykkäyshakemus on viimeis- tään tammikuun 15 päivänä annettava asianomaiseen kutsuntatoimistoon, ja sen mukaan on liitettävä asian- mukainen selvitys siitä, minkä perusteella lykkäystä anotaan.
18 §. Jos vakinaiseen palvelukseen jo astunutta asevelvollista muuttuneiden olojen perusteella on pidettävä 17 §:n 1 mo- mentin a) kohdassa tarkoitetun henkilön vertaisena, on hänet toistaiseksi vapautettava palvelemasta, kunnes kutsunta- lautakunta kolmantena vuonna hänen kutsumisensa perästtä ratkaisee, onko hänen palattava vakinaiseen palvelukseen vai onko hän siitä vapautettava rauhanajaksi. Jos hän jo on ollut vuoden vakinaisessa palveluksessa, älköön häntä enää siihen velvoitettako.
19 §. Asevelvollinen, joka toimen tahi ammatin vuoksi pitkäh- kön aikaa oleskelee valtakunnan ulkopuolella, voidaan siksi aikaa, kun sanottu este on olemassa, vapauttaa harjoitus- kokoukseen saapumisen velvollisuudesta.
Mitä 1 momentissa sanotaan on vastaavalla tavalla sovellu- tettava myöskin tutkinnon suorittaneisiin merikapteeneihin, laivureihin ja perämiehiin, höyrylaivain koneenkäyttäjiin sekä kauppamerimiehiin, jotka ovat rahdinkuljetuksessa valtakunnan ulkopuolella, jos heidän ammattitoimintansa kärsisi erikoista vauriota harjoitukseen kutsumisesta.
20 §. Ne, jotka harjoittavat opinnoita suorittaakseen lääke- tieteenlisensiaatti-, hammaslääkäri-, eläinlääkäri- tai proviisoritutkinnon, ovat, jos he saamatta asevelvollisuuden suorittamisen lykkäystä ovat palvelleet kuusi kuukautta vakinaisessa sotaväessa, oikeutetut rauhanaikana nautti- maan edelleenpalvelemisen lykkäystä opintojensa jatkamista varten ensiksimainitut enintään kymmenen ja muut enintään kuusi vuotta. Sen ajan kuluttua on heidän heti uudestaan ilmoittauduttava palvelukseen, ja heidät voidaan silloin asettaa, jos ovat sanotut tutkinnot suorittaneet, lopuksi palvelusajakseen kukin ammattinsa mukaan terveydenhoito- tai eläinlääkäriupseereiksi, terveydenhoitolaitoksessa tai sotilasapteekissa palvelemaan.
21 §. Saadakseen nauttia hyväkseen 20 §:ssä mainittua etua tulee asevelvollisen vuosittain, ei kuitenkaan sinä vuonna, jolloin lykkäys hänelle myönnettiin, asianomaisen yliopiston- viranomaisen tai lääkintöhallituksen todistuksella näyttää edelleenkin harjoittavansa sanotussa pykälässä tarkoitettuja opinnoita.
22 §. Valtion, kunnan tai seurakunnan palveluksessa olevain tointen haltijat, vaikka kuuluvatkin reserviin tai nostoväkeen voipi hallitus, jos erinomaisia syitä on, määrätä jätettäviksi kutsumatta harjoituskokouksiin tai vakinaiseen palvelukseen sodanaikana. Hallituksen määräyksien mukaisesti voidaan liikekannallepanossa eräiden ammattien harjoittajia ja muita yksityisiä henkilöitäkin, joiden vakinaiseen palvelukseen kutsuminen saattaisi sotavoiman varustamisen tai ylläpidon, yleisen kansantalouden tahi muita yleisiä etuja vaaran alaisiksi, toistaiseksi vapauttaa sellaisesta palveluksesta.
Tehty vapautuksen hakemus älköön olko pätevä poisjäämi- sen syyksi.