Asetus Suojeluskunnista.
Annettu Helsingissä, helmikuun l4 p:nä 1919.
Valtioneuvosto on Sotaministeriön esittelyssä tänään hyväksynyt ja vahvistanut seuraavan asetuksen:
I. Yleisiä säännöksiä.
1 §. Suojeluskuntain tarkoituksena on hallituksen ohjeiden mukaan edistää kansan puolustuskuntoisuutta sekä turvata laillista yhteiskuntajärjestystä.
Tämän toteuttamiseksi suojeluskunnat:
a) antavat sotilaallista kasvatusta suojeluskuntalaisille;
b) edistävät voimistelua, urheilua ja kansalaiskunnon kasva- mista;
c) toimivat tarvittaessa varsinaisen armeijan tukena; ja
d) avustavat pyydettäessä järjestysviranomaisia.
2 §. Jäseniksi suojeluskuntiin otetaan sellaisia niihin pyrkiviä miehiä, joiden uskollisuuteen laillista yhteiskuntajärjestystä kohtaan voidaan luottaa ja jotka ovat täyttäneet seitsemän- toista vuotta. Poikkeustapauksissa voidaan jäseniksi suoje- luskuntaan harkinnan mukaan ja vanhempain suostumuksel- la ottaa nuorempiakin. Suojeluskuntaan hyväksytyn henkilön on ennen suojeluskuntaan astumistaan annettava juhlallinen vakuutus siitä, että hän rehellisesti toimii suojeluskunnan tarkoitusperien saavuttamiseksi, tinkimättä alistuu esimies- tensä ja esikunnan määräyksiin ja että hän ei vastoin esi- kunnan suostumusta eroa suojeluskunnasta ennenkuin kuukausi on kulunut siitä kun hän on esikunnalle ilmoittanut haluavansa suojeluskunnasta erota.
3 §. Suojeluskuntain sisäinen järjestys on sotilaallinen.
4 §. Suojeluskunnat ovat oikeutetut hankkimaan ja omista- maan kiinteätä ja irtainta omaisuutta sekä vastaanottamaan testamenttejä ja lahjoituksia.
II. Suojeluskuntain alueellinen järjestys.
5 §. Kunkin kunnan suojeluskuntalaiset muodostavat kunnan mukaan nimitetyn paikallisen suojeluskunnan. Suojeluskun- tain ylipäällikkö voi kuitenkin, piiriesikunnan esityksestä, määrätä jonkun suojeluskunnan alueen toisin kuin edellä on sanottu ja on hänen tässä tapauksessa tarkoin vahvistettava alueen rajat ja nimi. Jos kunta halutaan jaettavaksi kahteen tai useampaan suojeluskunta-alueeseen, on ylipäällikön alistettava asia sotaministerin hyväksyttäväksi.
6 §. Valtakunnan jakaa hallitus suojeluskuntain ylipäällikön esityksestä tarpeelliseen määrään suojeluskuntapiirejä.
7 §. Valtakunnan kaikki suojeluskunnat muodostavat Suomen suojeluskuntajärjestön.
III. Suojeluskuntien hallinto.
8 §. Paikallisen suojeluskunnan päällikkönä toimii piiripäälli- kön nimittämä paikallispäällikkö. Yhdessä paikallispäällikön kanssa hoitaa paikallisen suojeluskunnan asioita paikallis- esikunta.
Paikallisesikuntaan kuuluu paikallispäällikkö sekä neljä suojeluskunnan vuodeksi kerrallaan valitsemaa henkilöä. Puhetta paikallisesikunnan kokouksessa johtaa paikallis- päällikkö.
Paikallisesikunnan valittavien jäsenten vaali alistetaan piiripäällikön hyväksyttäväksi ja vahvistettavaksi.
9 §. Suojeluskuntapiirin päällikkönä on suojeluskuntain yli- päällikön nimittämä piiripäällikkö. Piiripäällikön apuna toimii piiriesikunta. Piiriesikuntaan kuuluu piiripäällikkö ja neljä suojeluskuntain paikallisesikuntain vuodeksi kerrallaan valitsemaa, suojeluskuntain luottamusta nauttivaa ja niiden toimintaa harrastavaa henkilöä. Puhetta piiriesikunnan kokouksessa johtaa piiripäällikkö.
10 §. Paikallis- ja piiriesikunnat ovat päätösvaltaisia kun vähintään kolme jäsenta on saapuvilla. Äänten langetessa tasan ratkaisee puheenjohtajan ääni.
11 §. Suomen suojeluskuntajärjestön toimintaa johtaa suoje- luskuntain ylipäällikkö apunaan suojeluskuntain yliesikunta.
Suojeluskuntain yliesikunnan muodostavat suojeluskuntain ylipäällikön apulainen ja yliesikunnan osastojen päälliköt.
Suojeluskuntain ylipäällikön ja hänen apulaisensa nimittää ja toimeen asettaa sotavoimain ylipäällikkö. Yliesikunnan jäseniksi lukuunottamatta ylipäällikön apulaista ottaa suoje- luskuntain ylipäällikkö suojeluskuntain luottamusta nauttivia henkilöitä.
12 §. Suojeluskuntain ylipäällikön, yliesikunnan jäsenten ja virkailijoiden sekä piiri- ja paikallispäälliköiden palkat ynnä kansliamenot suorittaa valtio.
13 §. Suojeluskuntain ylipäällikkö toimii sotaministerin alaisena suojeluskuntajärjestön kaikinpuoliseksi kehittämi- seksi ja voimistuttamiseksi ja esittelee hän itse tai hänen apulaisensa suojeluskuntajärjestöä koskevat asiat suoraan sotaministerille.
14 §. Paikallisesikunnan kutsusta kokoontuvat suojeluskun- nan jäsenet toimittamaan paikallisesikunnan valittavien jäsenten vaalia sekä muutenkin tarpeen vaatiessa keskuste- lemaan suojeluskunnan asioista.
15 §. Piiriesikunnan valittavien jäsenten ja kahden varajäse- nen valitsemista sekä piirin suojeluskuntain yhteisten asioi- den käsittelyä varten pidettävään kokoukseen saapuu piiri- esikunnan kutsusta kustakin paikallisesikunnasta edustajia. Suojeluskuntia, joilla on vähemmän kuin kaksisataa jäsentä, edustaa tällaisessa kokouksessa yksi edustaja, suojeluskuntia, joilla on kahdestasadasta viiteensataan jäsentä, kaksi edus- tajaa ja suojeluskuntia, joilla on enemmän kuin viisisataa jäsentä, kolme edustajaa.
16 §. Piiriesikuntain edustajat, kaksi kustakin piiriesikunnas- ta, kokoontuvat kerran vuodessa tai tarpeen vaatiessa useamminkin, kuin myös jos viisi piiriesikuntaa sitä vaatii, suojeluskuntain ylipäällikön kutsusta käsittelemään suoje- luskuntajärjestöä ja sen toimintaa koskevia asioita.
IV. Suojeluskuntain suhde siviiliviranomaisiin.
17 §. Suojeluskunnat älkööt puuttuko järjestysviranomaisten tehtäviin, elleivät nämä niiden apua erityisesti pyydä.
18 §. Järjestysviranomainen saakoon, milloin poliisivoima havaitaan riittämättömäksi, kutsua suojeluskuntien apua:
1) kun väkijoukko on osoittanut aikovansa tehdä kapinan taikka häiritä yleistä turvallisuutta ja järjestystä, ja on silloin noudatettava Rikoslain 16 luv. 6 § säännöksiä;
2) rikoksentekijäin ja sotakarkulaisten etsiskelemistä ja kiin- niottamista varten;
3) sellaisten vaarallisten rikoksentekijäin ja vankien kuljetta- mista varten, jotka ovat tunnettuja väkivaltaisesta luontees- taan tai jotka toistamiseen tai useamman kerran ovat karan- neet, varsinkin kun heitä kuljetetaan useampia yhtä aikaa;
4) kruunulle kuuluvan omaisuuden tilapäistä vartioimista varten, milloin se katsotaan tarpeelliseksi;
5) tuli- ja metsäpaloihin, vedentulviin ja muihin isonpuolei- siin yleisiin onnettomuuksiin; sekä
6) kaikissa muissa tapauksissa, milloin kruununpalvelijat yksinänsä eivät voi ehkäistä vallattomuutta tai epäjärjes- tystä taikka palauttaa järjestystä.
19 §. Järjestysviranomaiseksi, jolla 18 §:n mukaan on oikeus pyytää suojeluskuntain apua, luetaan maaherra, kruunun- vouti, nimismies, järjestysmies, poliisimestari taikka näiden virkaa toimittavat henkilöt. Erittäin kiireellisissä tapauksissa olkoon poliisikonstaapeleilla sama oikeus.
20 §. Suojeluskunnan apua on pyydettävä piiripäälliköltä, taikka milloin hän ei ole paikkakunnalla, paikallispäälliköltä, taikka erittäin kiireellisissä tapauksissa muulta, suojelus- kunnan päällystöön tahi alipäällystöön kuuluvalta henkilöltä. Pyyntö on tehtävä kirjallisesti, ellei avuntarve ole niin pakoittava, ettei kirjalliseen pyyntöön ole aikaa, ja on siinä mainittava tarkoitus, johon apua tarvitaan. Jos avunanto ei siedä viivytystä, ryhtyköön suojeluskuntalainen, jolta apua on pyydetty, asian vaatimiin toimenpiteisiin; muussa tapauksessa tulee hänen asiasta heti ilmoittaa lähinnä ylemmälle päällikölleen ja odottaa hänen määräyksiään. Pyydetystä ja annetusta avusta tulee järjestysviranomaisen tehdä ilmoitus maaherralle ja paikallispäällikön piiripäälli- kölle.
21 §. Suojeluskunnan antaessa apua järjestysviranomaisille johtaa sitä asianomainen esimies. Kuitenkin olkoon järjestys- viranomaisella, jolla siitä huolimatta pysyy kaikki hänelle lain mukaan kuuluvat oikeudet ja velvollisuudet, valta määrätä milloin avunanto on lopetettava.
V. Kurinpito.
22 §. Jos suojeluskuntalainen tekee itsensä syypääksi rikko- mukseen, joko palveluksessa tai sen ulkopuolella, on asia käsiteltävä kurinpitolautakunnassa, johon, paitsi paikallis- päällikköä, kuuluu toinen paikallisesikunnan jäsen sekä kolme suojeluskunnan vuodeksi kerrallaan valitsemaa jäsentä. Kurinpitolautakunnan puheenjohtajana toimii paikallispäällikkö. Kurinpitolautakunta on oikeutettu antamaan suojeluskuntalaiselle varoituksen, määräämään ylimääräisiä palvelus- ja harjoitusvuoroja, tekemään esityksen suojeluskuntalaisen siirtämisestä ylemmästä arvoluokasta alempaan tai myöskin kokonaan erottamaan suojeluskunnasta.
VI. Ohjeita asetuksen käyttämisestä.
23 §. Lähempiä ohjeita tämän asetuksen käytäntöön sovelta- misesta antaa suojeluskuntain ylipäällikkö.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä 14 päivänä helmikuuta 1919.
Valtioneuvosto:
KARL SÖDERHOLM.
KAARLO CASTREN.
B. WUOLLE.
MIKAEL SOININEN.
U. BRANDER.
R. WALDEN.
J. H. VENNOLA.
J. STJERNVALL.
EERO ERKKO.