Laki eläkkeistä vapaussodassa haavoittuneille sotureille sekä kaatuneitten ja sairauden johdosta kuolleitten soturien perheenjäsenille.
Annettu Helsingissä 28 p:nä huhtikuuta 1919.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
I LUKU.
Eläkkeeseen oikeutetut.
1 §. Soturi, joka laillisen hallituksen joukkoihin tai johonkin tämän hallituksen ja laillisen järjestyksen puolustusta varten muodostettuun suojeluskuntaan kuuluvana on ottanut osaa vapaussotaan ja siinä saamansa ruumiillisen vamman tai sairauden johdosta joko kokonaan tai osittain menettänyt työkykynsä, olkoon oikeutettu eläkkeeseen yleisistä varoista tässä laissa määrättyjen perusteiden mukaan.
2 §. Jos soturi, joka on kaatunut sodassa tai kuollut siinä saamaansa ruumiinvamman tai sairauden johdosta, jättää jälkeensä lesken tai lapsia tai sukulaisia suoraan ylenevässä polvessa, joiden toimeentulo on pääasiallisesti riippunut vainajasta, olkoot nämäkin oikeutetut eläkkeeseen siten ja niillä ehdoilla kuin tässä laissa lähemmin säädetään.
Soturin jälkeen, joka on nauttinut eläkettä tämän lain mu- kaan vähintäin 75 % menetekystä työkyvystä, annetaan myöskin tällainen eläke.
Tässä pykälässä mainittu eläke annetaan ainoastaan sellai- selle perheenjäsenelle tai sukulaiselle, joka työkyvyttömyyden tai kuoleman aiheuttaneen vamman tai sairauden sattuessa kuului vainajan perheeseen tai oli häneen mainitussa suku- laisuusuhteessa.
II LUKU.
Eläkkeiden määrät.
3 §. Tämän lain nojalla myönnettävät eläkkeet maksetaan kolmen luokan mukaan, nimittäin I luokassa, jos soturi, jolle tai jonka jälkeen eläke maksetaan, työkyvyttömyyden tai kuoleman aiheuttaneen vamman tai sairauden sattuessa on kuulunut upseeristoon, II luokassa, jos hän on kuulunut alipäällystöön, ja III luokassa, jos hän on kuulunut miehis- töön. Alipäällystö lasketaan vääpelistä alaspäin aliupseeriin.
Miehistöön luetaan myöskin korpraalit ja satunnaiset joukko-osastojen päälliköt.
Tässä pykälässä mainittua eläkettä myönnettäessä luetta- koon preussiläiseen 27 jääkäripataljoonaan kuulunut miehistö eläkkeen saajien toiseen luokkaan.
4 §. Soturin eläkkeeseen kuuluu pohjaeläke, jonka määrä riippuu työkyvyttömyysasteesta ja siitä johtuvasta eläkkeen- saajan työkyvyn alenemisesta, ynnä lisäysosa erityisen ruumiin jäsenen tai elimen menettämisestä tai vahingoittu- misesta.
5 §. Työkyvyttömyysasteesta riippuva pohjaeläke on täydel- lisen työkyvyttömyyden sattuessa: I luokassa 1,800 markkaa, II luokassa 1,250 markkaa ja III luokassa 1,000 markkaa vuodesssa.
Jos työkyvyttömyys ei ole täydellinen, alennetaan eläke suhteessa työkyvyttömyyden määrään. Työkyvyttömyys- astetta määrättäessä on sovellutettava joulukuun 28 päivänä 1917 annetun asetuksen säädöksiä niistä perusteista, joita on noudatettava määrättäessä työväen tapaturmavakuutuk- sesta 18 päivänä elokuuta 1917 annetun asetuksen mukaan työkyvyttömyysastetta sekä elatusapua ja vuotuista vahin- gonkorvausta.
Ellei työkyvyn katsota alentuneen enemmällä kuin 10 %:lla, ei mitään eläkettä makseta.
6 §.
Lisäysosa erityisen ruumiinosan menettämisestä tai vahin- goittumisesta maksetaan, riippumatta siitä mihinkä luokkaan vahingoittunut kuuluu, seuraavin määrin:
Sääri menetetty polven alapuolelta ....................300 markkaa
Sääri menetetty polven yläpuolelta .................... 400 "
Käsivarsi menetetty kyynärpään alapuolelta ......300 "
Käsivarsi menetetty kyynärpään yläpuolelta ...... 400 "
Viallisesti parantunut leukaluun murros ..............300 "
Toinen silmä surkastunut tai poistettu..................300 "
Molemmat silmät surkastuneet tai poistetut ........900 "
Puhekyvyn menetys...............................................500 "
Siittämis- tai yhtymiskyvyn menetys .....................600 "
Kumpaisenkin korvan kuulovoiman menetys ........500 "
Suuresti rumentava arpimuodostus kasvoissa ......300 "
Mielenvika ............................................................600 "
7 §. Lesken ja lapsien eläke on:
leskelle: I luokassa 800 markkaa, II luokassa 600 markkaa ja III luokassa 500 markkaa; sekä
jokaista lasta kohti: I luokassa 200 markkaa, II luokassa 150 markkaa ja III luokassa 125 markkaa; ei kuitenkaan yhteensä enempää kuin mitä mies täydellisen työkyvyttömyyden sattuessa olisi oikeutettu saamaan.
Jos jälkeen jää ainoastaan lapsia tai äiti kuolee tai menee uuteen avioliittoon lasten nauttiessa eläkettä, maksetaan lapsille kaksinkertainen eläke.
Leski on oikeutettu eläkkeeseen niin kauvan kun hän elää naimatonna, mutta jos hän solmii uuden avioliiton, lakkaa eläke häneltä.
Lapsille maksetaan eläkettä, kunnes he täyttävät 17 vuotta.
8 §. Suoraan ylenevässä polvessa oleville sukulaisille makse- taan eläkettä: I luokassa 800 markkaa, II luokassa 610 mark- kaa ja III luokassa 500 markkaa.
Tämä eläke maksetaan, jos vainaja on jättänyt jälkeensä vanhemmat tai isän tai äidin vanhemmat, joista ainakin toinen puoliso on työhön kykenemätön tahi sairaaloinen, tai molemmat 65 vuotta vanhemmat, ja vainaja kaikissa näissä tapauksissa on todistettavasti vähintään 60 %:lla ottanut osaa heidän elättämiseensä, eikä ole muuta työhön kykene- vää perheenjäsentä, joka voisi huolehtia heidän elatukses- taan.
9 §. Kaikkiin eläkkeisiin maksetaan heinäkuun 1 päivään asti 1919 kalliinajanlisäys, joka vastaa puolta soturin pohja- eläkkeestä ja muissa tapauksissa puolta eläkkeestä. Mainitun ajan umpeen kuluttua harkitkoon hallitus, onko ja missä määrin kalliinajanlisäystä maksettava.
10 §. Jos eläkkeeseen oikeutettu soturi on sairastunut niin pitkäaikaiseen tautiin, ettei 12 § :ssä mainittu tutkijalauta- kunta, ennenkun se lopettaa toimintansa, ole voinut määri- tellä työkyvyn menettämisen astetta, on hänelle myönnettävä väliaikainen avustus kolmeksi kuukaudeksi, laskettuna sen mukaan kuin työkyvyn aleneminen tutkimustilaisuudessa arvioidaan.
11 §. Eläkkeet lasketaan heinäkuun 1 päivästä 1918.
Jos soturi, jonka jälkeen eläkettä tullaan maksamaan, on kuollut viimeksimainitun päivän jälkeen, maksetaan eläke seuraavan kuun 1 päivästä lukien sen kuukauden kuluttua, jona kuolema on sattunut. Soturin väliaikainen avustus lasketaan siitä päivästä jolloin hänet päästetään sairaalasta.
III LUKU.
Eläkeanomusten käsittely.
12 §. Käsittelemään kysymyksiä tämän lain mukaan suoritet- tavista eläkkeistä ja avustuksista asettaa Valtioneuvosto tutkijalautakunnan antamaan lausuntoja avustusanomuk- sista ja avustuskomitean ratkaisemaan tällaisia anomuksia.
13 §. Tutkijalautakuntaan kuuluu kolme lääkäriä, nimittäin sisätautien lääkäri, tapaturmavakuutusasioiden käsittelyyn tottunut lääkäri ja lääkäri sotaministeriön saniteettiosaston edustajana.
14 §. Avustuskomiteaan kuuluu puheenjohtaja, jonka pitää olla yleistä luottamusta nauttiva kansalainen, joka on pereh- tynyt tapaturmavakuutuslainsäädännön täytäntöönpanoon, ja kaksi jäsentä, joista toisen tulee olla vapausarmeijan edustaja ja toisen tutkijalautakunnan jäsen.
15 §. Avustuskomitean lopetettua toimintansa, kuuluu sen jälkeen mahdollisesti tehtävien eläkeanomusten käsittely valtion tapaturmalautakunnalle, joka on asetetttu Senaatin joulukuun 28 päivänä 1917 tekemän päätöksen, joka sisältää ohjeet työväen tapaturmavakuutuksesta 18 päivänä elokuuta 1917 annetun asetuksen mukaisen vahingonkorvauksen määräämistä ja suorittamista varten valtion työssä sattu- neista tapaturmista, 4 §:n mukaan.
16 §. Eläke- tai avustusanomukset on jätettävä 12 § :ssä mainitulle avustuskomitealle ja sen lopetettua toimintansa
15 §:ssä mainitulle valtion tapaturmalautakunnalle.
Soturien eläkettä tai avustusta koskevat anomukset on jätettävä sisään avustuskomitean määräämänä kolmen kuukauden aikana. Kuulutus tästä ajasta julkaistaan maan virallisissa lehdissä, ensi kerran vähintäin kolme kuukautta ennen hakuajan umpeen kulumista. Myöhemmin saapunut hakemus saadaan ottaa käsiteltäväksi ainoastaan sikäli kun saatetaan toteen, että hakemusta pätevistä syistä ei ole aikaisemmin voitu sisään jättää.
17 §. Eläkettä tai avustusta haettaessa on asianomaisen päällystön antamalla todistuksella näytettävä toteen, että vahingoittunut tai vainaja on kuulunut laillisen hallituksen joukkoihin tai suojeluskuntaan, ja että hän tammikuun 21 ja heinäkuun 1 päivien 1918 välisenä aikana on palveluksessa ollessaan saanut sen vamman tai sairauden, joka on aiheut- tanut työkyvyttömyyden tai kuoleman.
Jos anotaan eläkettä tai avustusta menetetystä tai alentu- neesta työkyvystä, tulee anomusta seurata myöskin lääkärin- lausunto vahingoittuneesta laadittuna kaavan mukaan, jonka vahvistaa 12 §:ssä mainittu tutkijalautakunta.
18 §. Saapuneesta hakemuksesta tulee avustuskomitean vaatia tutkijalautakunnan lausunto.
Jos tutkijalautakunta katsoo tarpeelliseksi itse tutkia vahin- goittunutta, on lautakunta oikeutettu määrätyksi päiväksi kutsumaan hänet tutkittavaksi.
Avustuskomitean jäsenet ovat oikeutetut olemaan läsnä tutkijalautakunnan kokouksissa, jolloin vahingoittuneitten tutkiminen tapahtuu ja lausunto työkyvyn menettämisestä annetaan.
19 §. Saatuaan tutkijalautakunnan lausunnon on avustus- komitean ratkaistava saapuneet anomukset.
Avustuskomitean päätökseen voidaan hakea muutosta työväen tapaturmavakuutuksesta elokuun 18 päivänä 1917 annetussa asetuksessa mainitussa Vakuutusneuvostossa kolmenkymmenen päivän kuluessa avustuskomitean päätoksestä tiedon saatua, sanottua päivää kuitenkaan lukuunottamatta.
Vakuutusneuvoston päätökseen ei saa hakea muutosta.
20 §. Kun valtion tapaturmalautakunta käsittelee tämän lain mukaisia eläke- tai avustusanomuksia, on lautakunnan käsiteltävä asia samassa järjestyksessä kuin muutkin lauta- kunnalle kuuluvat asiat.
IV LUKU.
Eläkkeitten maksaminen.
21 §. Tämän lain mukaan myönnettyjen avustusten ja eläk- keiden maksamisesta huolehtii aikaisemmin mainittu valtion tapaturmalautakunta, jonka tässä suhteessa tulee saada tieto myönnetyistä eläkkeistä ja avustuksista ja sen jälkeen ajoissa tilata avustusten maksamista varten tarvittavat varat.
22 §. Vuotuinen eläke maksetaan etukäteen neljä kertaa vuodessa yhtäpitkien väliaikojen perästä; jos määrä ei nouse yli viidenkymmenen markan, tapahtukoon sen suoritus ainoastaan kaksi kertaa vuodessa, ja jos se ei nouse yli kahdenkymmenenviiden markan, kerran vuodessa.
23 §. Tämän lain mukaan myönnettävä eläke tai avustus on, ellei avustuksensaaja ole esittänyt toisenlaista toivomusta, hänelle lähetettävä postiosotuksena hänen ilmoittamallaan osotteella.
V LUKU.
Erityisiä säännöksiä.
24 §. Tuberkuloosipotilaille, joiden tila on huonontunut heidän ottaessaan osaa armeijan toimintaan, on mikäli mahdollista valmistettava vapaapaikkoja keuhkotauti- paratoloissa.
Haavoittuneiden, joiden saamansa vamman vuoksi on ollut pakko valita toinen elämänura, tulee tarpeellista koulutusta varten saada vapaapaikkoja soveltuvissa opetuslaitoksissa.
25 §. Sotavangille, jota on käytetty työhön hallituksen joukoissa ja joka siinä on vahingoittunut, voi hallitus harkinnan mukaan jokaisessa eri tapauksessa myöntää ylimääräistä avustusta.
26 §. Kaikki asiakirjat tämän lain mukaisista avustuksista tai eläkkeistä ovat vapaat leimaverosta.
27 §. Sellainen lausunto, jonka 17 §:n mukaan tulee seurata eläkeanomusta, on valtion tai kunnan palveluksessa olevan lääkärin annettava maksutta.
28 §. Eläkkeenhakija, joka 18 §:n mukaan kutsutaan, tutkija- lautakuntaan lääkärintarkastusta varten, on saapumista varten lautakunnan kokoukseen oikeutettu vapaaseen matkaan edestakaisin ja ylläpitoon.
29 §. Tämän lain mukaan myönnettävä eläke maksetaan riippumatta siitä, nauttiiko eläkkeensaaja muuta eläkettä.
30 §. Valtioneuvoston asiana on ryhtyä tarpeellisiin toimen- piteisiin lain toimeenpanemiseksi ja antaa siinä suhteessa tarpeellisia määräyksiä.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, 28 päivänä huhtikuuta 1919.
Valtionhoitaja:
Mannerheim.
Sotaministeri Walden.