Suomen Hallitusmuoto.
Annettu Helsingissä, heinäkuun 17 päivänä 1919.
Koska, sen jälkeen kuin Suomi on tullut riippumattomaksi, täysivaltaiseksi valtioksi, on käynyt tarpeelliseksi kehittää ja vakaannuttaa sen valtiosääntöä uusilla perustuslain säännöksillä, jotka, samalla kuin ne takaavat valtiovallalle tarpeellisen lujuuden, laajentavat kansaneduskunnan oikeuksia ja turvaavat kansalaisten oikeutta ja lainalaista vapautta, vahvistetaan täten, Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty 20 päivänä heinäkuuta 1906 anne- tun Valtiopäiväjärjestyksen 60 §:ssä määrätyllä tavalla, seuraava hallitusmuoto Suomelle.
I. Yleisiä säännöksiä.
1 §. Suomi on täysivaltainen tasavalta, jonka valtiosääntö
on vahvistettu tässä hallitusmuodossa ja muissa perustus- laeissa.
2 §. Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.
Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta yhdessä tasavallan presidentin kanssa.
Ylin toimeenpanovalta on uskottu tasavallan presidentille. Sen ohessa on valtion yleistä hallitusta varten oleva valtio- neuvosto, johon kuuluu pääministeri ja tarvittava määrä ministereitä.
Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimmässä oikeusasteessa korkein oikeus ja korkein hallinto- oikeus.
3 §. Suomen valtakunnan alue on jakamaton. Sen rajoja ei voida muuttaa muuten kuin eduskunnan suostumuksella.
4 §. Suomen kansalaisoikeus on jokaisella, joka on suoma- laisista vanhemmista syntynyt, niin myös vieraan maan naisella, joka on mennyt naimisiin Suomen miehen kanssa.
Vieraan maan kansalainen voidaan ottaa Suomen kansalai- seksi niillä ehdoilla ja siinä järjestyksessä, kuin laissa erikseen säädetään.
II. Suomen kansalaisten yleiset oikeudet ja oikeusturva.
5 §. Suomen kansalaiset ovat yhdenvertaiset lain edeissä.
6 §. Jokainen Suomen kansalainen olkoon lain mukaan turvattu hengen, kunnian, henkilökohtaisen vapauden ja omaisuuden puolesta.
Kansalaisten työvoima on valtakunnan erikoisessa suojeluk- sessa.
...
7 §. Suomen kansalaisella on oikeus oleskella omassa maas- sa, vapaasti täällä valita asuinpaikkansa ja kulkea paikka- kunnasta toiseen, mikäli laissa ei ole toisin säädetty.
...
8 §. Suomen kansalaisella on oikeus julkisesti ja yksityisesti harjoittaa uskontoa, mikäli lakia tahi hyviä tapoja ei loukata, niin myös, sen mukaan kuin siitä on erikseen säädetty, vapaus luopua siitä uskonnollisesta yhdyskunnasta, johon hän kuuluu sekä vapaus liittyä toiseen uskonnolliseen yhdys- kuntaan.
9 §. Suomen kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet ovat riippumattomat siitä, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan hän kuuluu tai kuuluuko hän mihinkään sellaiseen yhdys- kuntaan. Julkisiin virkoihin nähden ovat kuitenkin voimassa niistä säädetyt rajoitukset, kunnes lailla toisin säädetään.
10 §. Suomen kansalaisella on sanan vapaus selkä oikeus kirjoituksen ja kuvallisen esityksen painosta julkaisemiseen kenenkään niitä ennakolta estämättä, niin myös oikeus edeltäpäin lupaa hankkimatta kokoontua keskustelemaan yleisistä asioista tai muussa luvallisessa tarkoituksessa sekä perustaa yhdistyksiä tarkoitusten toteuttamista varten, jotka eivät ole vastoin lakia tai hyviä tapoja.
...
11 §. Suomen kansalaisten kotirauha on loukkaamaton.
...
12 §. Kirje-, lennätin- ja puhelinsalaisuus on loukkaamaton, mikäli siitä ei ole laissa poikkeusta säädetty.
13 §. Älköön Suomen kansalaista tuomittako muussa oikeu- dessa kuin siinä, jonka alainen hän lain mukaan on.
14 §. Suomi ja ruotsi ovat tasavallan kansalliskielet.
Suomen kansalaisen oikeus käyttää oikeudessa ja hallinto- viranomaisen luona omassa asiassaan äidinkieltään, suomea tai ruotsia, sekä tällä kielellä saada toimituskirjansa on turvattava lailla, varteenottamalla, että maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön oikeus järjestetään samanlaisten perusteiden mukaan.
Suomen- ja ruotsinkielisen väestön siviskyksellisiä ja talou- dellisia tarpeita tulee valtion tyydyttää samanlaisten perus- teiden mukaan.
15 §. Älköön tasavallassa annettako aatelisarvoja älköönkä muita perinnöllisiä arvoja.
16 §. Mitä Suomen kansalaisten yleisistä oikeuksista on sanottu, ei estä lailla säätämästä sellaisia rajoituksia, jotka sodan tai kapinan aikana ja sotapalveluksessa oleviin nähden muulloinkin ovat välttämättömiä.
III. Lainsäädäntö.
17 §. Eduskunnan järjestysmuodosta ja tehtävistä säädetään valtiopäiväjärjestyksessä.
18 §. Oikeus tehdä ehdotuksia uuden lain säätämisestä ja ennestään olevan muuttamisesta, selittämisestä tai kumoa- misesta on sekä presidentillä että eduskunnalla.
Presidentti käyttää aloteoikeuttaan antamalla eduskunnalle esityksiä lakiehdotuksineen. Esitysehdotukset laatii valtio- neuvosto. Sellaisesta ehdotuksesta voidaan hankkia lausun- to, asian laadun mukaan, korkeimmalta oikeudelta tai korkeimmalta hallinto-oikeudelta taikka molemmilta.
Eduskunnan aloteoikeuden käyttämisestä säädetään valtio- päiväjärjestyksessä.
19 §. Sittenkuin eduskunta on hyväksynyt lain, toimitetaan se vahvistettavaksi presidentille, joka voi siitä vaatia lausun- non, asian laadun mukaan, korkeimmalta oikeudelta tai korkeimmalta hallinto-oikeudelta taikka molemmilta.
Laki on vahvistettava sellaisena, kuin eduskunta sen on hyväksynyt. Jollei presidentti lakia vahvista, tulee se ilman vahvistustakin voimaan, jos eduskunta uusien vaalien jälkeen uudestaan hyväksyy sen muuttamattomana enem- mistöllä annetuista äänistä. Muussa tapauksessa on laki katsottava rauenneeksi.
Jollei presidentti kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun laki on hänelle vahvistettavaksi toimitettu, ole sitä vahvistanut, katsotaan hänen kieltäytyneen lakia vahvistamasta.
20 §. Jokaisen lain johdannossa mainittakoon, että se on syntynyt eduskunnan, päätöksien mukaisesti ja, kun laki on säädetty siinä järjestyksessä, kuin perustuslain säätämisestä on voimassa, myöskin että niin on menetelty. Laki on, olkoon- pa vahvistettu tai tulkoon voimaan ilman vahvistusta, presidentin allekirjoitettava ja asianomaisen ministerin varmennettava, jonka jälkeen se on valtioneuvoston julkaistava Suomen lakikokoelmassa.
...
22 §. Lait ja asetukset, niin myös hallituksen esitykset edus- kunnalle sekä eduskunnan vastaukset, esitykset ja muut kirjelmät hallitukselle annetaan suomen- ja ruotsinkielellä.
IV. Hallitus ja hallinto.
23 §. Tasavallan presidentin valitsee Suomen kansa synty- peräisten Suomen kansalaisten joukosta aina kuudeksi vuodeksi.
Presidentin vaalin toimittavat valitsijamiehet, joiden luku- määrä on 300. Vaalioikeudesta ja vaalikelpoisuudesta valit- sijamiesvaalissa sekä soveltuvilta kohdin vaalin tavasta ja järjestyksestä sekä varamiesten asettamisesta on voimassa, mitä edustajavaalista on säädetty. Valitsijamiesten vaali toimitetaan tammikuun 15 ja 16 päivänä, ja seuraavan helmikuun 15 päivänä kokoontuvat valitsijamiehet pääminis- terin puheenjohdolla valitsemaan presidenttiä. Jos vaalissa, joka toimitetaan umpilipuin, joku saa enemmän kuin puolet annetuista äänistä, on hän valittu. Muussa tapauksessa toimitetaan heti uusi vaali ja, jollei silloinkaan kukaan saa ehdotonta enemmistöä, vieläkin uusi vaali niiden kahden ehdokkaan välillä, jotka toisessa vaalissa ovat saaneet suurimmat äänimäärät. Äänten jakaantuessa tasan ratkaisee arpa.
...
24 §. Presidentti astuu toimeensa vaalia seuraavan maalis- kuun 1 päivänä ja antaa silloin eduskunnan edessä seuraavan juhlallisen vakuutuksen:
"Minä N. N., jonka Suomen kansa on valinnut Suomen tasa- vallan presidentiksi, vakuutan täten, että minä presidentin toimessani tulen vilpittömästi ja uskollisesti noudattamaan ja voimassa pitämään tasavallan valtiosääntöä ja lakeja sekä kaikin voimin edistämään Suomen kansan menestystä".
25 §. Presidentin ollessa estettynä, hoitaa hänen tehtäviään pääministeri; jos este on pysyväinen, valittakoon niin pian kuin mahdollista uusi presidentti, joka astuu toimeensa heti vaalin jälkeen.
26 §. Toimestaan saa presidentti vuotuisen palkkion, jonka määrä vahvistetaan lailla ja jota ei hänen toimiaikanaan voida lisätä eikä vähentää.
27 §. Presidentin asiana on kutsua eduskunta ylimääräisille valtiopäiville, antaa määräys edustajavaalien toimittami- sesta, avata ja päättää valtiopäivät, sekä määrätä uudet vaalit toimitettaviksi ja hajoittaa eduskunta.
28 §. Presidentillä on oikeus, mikäli ei tässä hallitusmuodossa toisin säädetä taikka sitä oikeutta ole valtioneuvostolle uskottu, antaa asetuksia asioista, jotka ennestään ovat hallinnollisilla säännöksillä järjestetyt, niin myös asetuksella tarkempia määräyksiä lakien täytäntöönpanosta, valtion omaisuuden hoidosta sekä hallintovirastojen ja yleisten laitosten järjestysmuodosta ja toiminnasta...
29 §. Presidentti voi yksityisissä tapauksissa, saatuansa lausunnon korkeimmalta oikeudelta, armoa antamaIla kumota rangaistuksen tahi lieventää sitä.
...
30 §. Presidentillä on Suomen sotavoiman ylin päällikkyys, mutta hän voi sen sodan aikana toiselle luovuttaa.
31 §. Presidentillä on valta antaa vieraan maan kansalaiselle Suomen kansalaisoikeus sekä vapauttaa Suomen kansalai- suudesta
32 §. Presidentti valvoo valtion hallintoa ja voi sitä varten virastojen ja yleisten laitosten päällliköiltä tai hallituksilta vaatia tietoja sekä toimeenpanna tarkastuksia.
33 §. Suomen suhteista ulkovaltoihin määrää presidentti, kuitenkin niin, että sopimukset ulkovaltojen kanssa ovat eduskunnan hyväksyttävät, mikäli ne sisältävät säännöksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan tai valtiosäännön mukaan muuten vaativat eduskunnan suostumusta. Sodasta ja rauhasta presidentti päättää eduskunnan suostumuksella.
Kaikki tiedonannot ulkovalloille tai Suomen lähettiläille ulkomailla ovat toimitettavat sen ministerin kautta, jonka toimialaan ulkoasiat kuuluvat.
34 §. Presidentti tekee päätöksensä valtioneuvostossa sen ministerin esittelystä, jonka toimialaan asia kuuluu.
...
35 §. Jos ministeri havaitsee presidentin päätöksen olevan lainvastaisen, ilmoittakoon mielipiteensä valtioneuvostolle, joka sitten menettelee niinkuin 45 §:ssä on sanottu. Jos paätös olisi vastoin perustuslakia, on ministeri velvollinen kieltäyty- mään sitä varmentamasta.
36 §. Valtioneuvoston jäseniksi, joiden tulee nauttia eduskun- nan luottamusta, kutsuu presidentti rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja syntyperäisiä Suomen kansalaisia. Sen ministerin, jonka käsiteltäviä oikeushallintoa koskevat asiat ovat, sekä vähintään yhden muun ministerin tulee olla lainoppineita.
37 §. Valtioneuvostossa on oleva oikeuskansleri, jolla tulee olla etevät tiedot oikeusoloista. Oikeuskansleria avustaa apulaisoikeuskansleri, joka tarvittaessa astuu hänen sijaan- sa.
38 §. Valtioneuvostossa on niin monta ministeriötä, kuin eli hallinnonhaaroja varten on tarpeen. Jokaisen ministeriön päällikkönä on ministeri...
39 §. Puheenjohtajana valtioneuvostossa on pääministeri ja tämän estettynä ollessa ensimäinen läsnäoleva jäsen. Milloin presidentti on saapuvilla, johtaa hän asian käsittelyä.
40 §. Valtioneuvostolle kuuluvat asiat käsitellään yleisessä istunnossa, mikäli ei jonkinlaatuisia asioita ole asetuksella uskottu ministerion päällikkönä olevan ministerin päätettä- viksi.
...
42 §.
Jos valtioneuvosto johonkin asiaan nähden katsoo epäsel- vyyttä olevan siitä, onko valtioneuvosto oikeutettu sen lopullisesti päättämään, ratkaisee kysymyksen tästä presi- dentti.
43 §. Valtioneuvoston jäsenet ovat virkatoimistaan eduskun- nalle vastuunalaiset.
...
44 §. Asiat, jotka valtioneuvostossa käsitellään, pitää olla asianomaisessa ministeriössä valmistellut.
Kunkin ministeriön on pidettävä silmällä hallintoa omalla toimialallaan sekä ryhdyttävä toimenpiteisiin lakien, asetus- ten ja valtioneuvoston päätösten täytäntönö panemiseksi.
...
46 §. Oikeuskanslerin tulee valvoa, että viranomaiset ja virkamiehet noudattavat lakia sekä täyttävät velvollisuu- tensa, niin ettei ketään laillisessa oikeudessaan sorreta.
Oikeuskanslerin asiana on korkeimmassa oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa edustaa syyttäjistöä sekä muuten valvoa valtion oikeutta, niin myös muissa tuomio- istuimissa ajaa tai ajattaa syytteitä, milloin katsoo sitä tarvittavan. Ylimpänä syyttäjänä tulee oikeuskanslerin myöskin pitää silmällä virallisia syyttäjiä, jotka ovat velvolliset noudattamaan hänen määräyksiään.
...
47 § Jos valtioneuvosto taikka valtioneuvoston jäsen virka- toimessaan menettelee lainvastaisesti, tulee oikeuskanslerin siitä tehdä huomautus ja samalla ilmoittaa, mikä siinä on lainvastaista...
48 §. Oikeuskanslerin tulee joka vuodelta sekä presidentille että eduskunnalle antaa kertomus virkatoimistaan ja lain noudattamista koskevista havainnoistaan.
Oikeuskanslerin on vaadittaessa annettava presidentille ja valtioneuvostolle tietoja ja lausuntoja.
49 §. Jokaisilla varsinaisilla valtiopäivillä on, siinä järjes- tyksessä kuin eduskunnan puhemiehen vaalista on säädetty, valittava eteväksi laintuntijaksi tietty mies eduskunnan oikeusasiamiehenä valvomaan, eduskunnan hänelle laati- man johtosäännön mukaan, lakien noudattamista tuomio- istuinten ja muiden viranomaisten toiminnassa. Samassa järjestyksessä valitaan myöskin varamies oikeusasiamiehen estettynä ollessa hoitamaan hänen tehtäviänsä.
...
50 §. Yleistä hallintoa varten on Suomi edelleen oleva jaettu- na lääneihin, kihlakuntiin ja kuntiin.
...
51 §. Läänin hallintoa johtaa maaherra.
Kuntain hallinnon tulee perustua kansalaisten itsehallintoon, niinkuin erityisissä laeissa siitä säädetään.
...
V. Tuomioistuimet.
53 §. Korkein oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa oikeus- asioissa sekä valvoo sen ohella tuomarien ja ulosottoviran- omaisten lainkäyttöä.
54 §. Korkeimmassa oikeudessa on presidentti ja tarpeellinen määrä oikeusneuvoksia.
Ne oikeushallintoasiat, jotka erityisten säännösten mukaan kuuluvat korkeimman oikeuden käsiteltäviin, valmistellaan siinä valtioneuvoston ministeriössä, johon oikeushallintoa koskevat asiat on luettu. Tämän ministeriön päällikkö on oleva mukana korkeimmassa oikeudessa niitä käsittelemäs- sä.
...
55 §. Yleisistä yli- ja alioikeuksista säädetään lailla.
56 §. Ylintä tuomiovaltaa hallinto-oikeudellisissa valitus- asioissa, erikseen säädetyin poikkeuksin, käyttää korkein hallinto-oikeus, joka myös valvoo alempain viranomaisten lainkäyttöä hallinto-oikeuden alalla.
57 §. Korkeimpaan hallinto-oikeuteen kuuluu presidentti ja tarpeellinen määrä hallintoneuvoksia. Tuomionvoivasta jäsenmäärästä tässä tuomioistuimessa noudatettakoon, mitä 54 §:n 3 momentissa on korkeimmasta oikeudesta säädetty.
58 §. Korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden asia on, kun katsovat tarvittavan lain taikka asetuksen muutosta tai selitystä tehdä tasavallan presidentille esitys sellaiseen lainsäädäntötoimeen ryhtymisestä.
...
VI. Valtiotalous.
61 §. Verosta, myöskin tulliverotuksesta, säädetään lailla, määräämättömäksi tai määräajaksi. Sama olkoon voimassa entisen veron muuttamisesta tai lakkauttamisesta sekä yleisistä rasituksista.
Määräajaksi myönnettyä veroa älköön sen ajan sivu kannet- tako, paitsi 69 §:n 1 momentissa mainitussa tapauksessa.
62 §. Lailla vahvistetaan valtion viranomaisten virkatoimista ja toimituskirjoista suoritettavien maksujen, niinikään niiden maksujen yleiset perusteet, joita on suoritettava postin, rautateiden, kanavien, sairaalain, oppilaitosten ynnä muiden valtion yleisten laitosten käyttämisestä.
63 §. Valtion tuloa tuottavaa omaisuutta ja liiikeyrityksiä hoidetaan ja käytetään lailla vahvistettujen yleisten perus- teiden mukaan.
64 §. Valtiolainan ottamiseen vaaditaan eduskunnan suostumus.
65 §. Virastojen ja yleisten laitosten uusien menosääntöjen perusteista sekä entisten perusteiden muuttamisesta ja kumoamisesta, niinikään eläkeoikeudesta säädetään lailla. Uusia virkoja ja virastoja voidaan perustaa ainoastaan vuotuisen tulo- ja menoarvion rajoissa.
Uusia ylimääräisiä eläkkeitä ja apurahoja annettakoon ainoastaan eduskunnan sitä varten myöntämästä määrä- rahasta.
66 §. Valtion vuotuisen tulo- ja menoarvion, johon on otetta- va varainhoitovuoden tulot ja menot, päättää eduskunta, ja julkaistaan se niinkuin laista on säädetty.
...
68 §. Valtiolainasta määrätty korko ja kuoletusmaksu sekä muut johonkin valtion velvoitukseen perustuvat määrärahat ovat sellaisinaan, vähentämättä, valtion tulo- ja menoar- vioon otettavat, niinikään muut menot, jotka varainhoito- vuonna voimassa olevain säännösten mukaan ovat makset- tavat. Tulo- ja menoarvioon on myöskin otettava arvio- määräraha semmoisia lakiin tai asetukseen perustuvia menoja varten, joita ei ole erityisinä erinä merkitty tulo- ja menoarvioon, niin myös tarpeellinen määräraha hallituksen käytettäväksi edeltä arvaamattomiin tarpeisiin. Muut valtion tulo- ja menoarvioon sisältyvät menoerät ovat eduskunnan harkinnan ja päätöksen alaiset varainhoito- vuodeksi kerrallaan.
...
69 §. Jos niin kävisi, että eduskunta ei ole ennen vuoden alkua päättänyt tulo- ja menoarviota, vaikka esitys siitä edellisenä vuonna on annettu kaksi kuukautta ennen eduskunnan istun- tokauden päättymistä, ovat menot, jotka 68 §:n 1 momentissa mainitaan, suoritettavat ja sitä varten tarpeelliset tulot väliaikaisesti edelleen kannettavat.
Jos vahvistettuun tulo- ja menoarvioon havaitaan välttä- mättömästi tarvittavan muutoksia, annettakoon eduskun- nalle esitys lisäyksestä tulo- ja menoarvioon.
70 §. Tulo- ja menoarvioon otettuja määrärahojä älköön ylitettäkö älköönkä siirettäkö varainhoitovuodesta toiseen, ellei sitä ole menoarviossa myönnetyksi osotettu, älköön myöskään siirrettäkö määrärahoja eduskunnan erikseen hyväksymästä menoarvion osasta toiseen.
...
72 §. Suomen rahasta säädetään lailla.
73 §. Suomen pankki toimii eduskunnan takuulla ja hoidossa sekä eduskunnan valitsemain valtuusmiesten valvonnan alaisena.
Pankkia hoidetaan ohjesäännön mukaan, joka laaditaan niinkuin laista on säädetty.
Pankin voittovarojen käyttämisestä valtion tarpeisiin määrää eduskunta.
74 §. Valtion maaomaisuutta sekä veroja ja tuloatuottavia oikeuksia älköön toisen omaksi luovutettako taikka pantat- tako, ellei sitä ole laissa myönnetty.
...
VII. Puolustuslaitos.
75 §. Jokainen Suomen kansalainen on velvollinen olemaan osallisena isänmaan puolustuksessa tai sitä avustamaan, niinkuin siitä laissa säädetään. Asevelvollinen on, jollei hän itse muuta halua, mikäli mahdollista, luettava semmoiseen joukko osastoon, jonka miehistöllä on sama äidinkieli, suomi tai ruotsi, kuin hänellä itsellään, ja saava siinä opetuksensa sillä kielellä. Sotaväen komennuskielenä on suomen kieli.
76 §. Jos sotaväki on pantava liikekannalle, niin presidentti antaa siitä määräyksen valtioneuvostossa. Kun sellainen määräys on annettu, ryhtyköön valtioneuvosto toimiin siitä aiheutuvain menojen suorittamiseksi ja eduskunta, jos se ei ole kokoontuneena, kutsuttakoon koolle.
VIII. Opetustoimi.
77 §. Helsingin yliopistolle pysytetään itsehallinto-oikeus.
Uusia säännöksiä yliopiston järjestysmuodon perusteista annetaan lailla, mutta tarkemmat yIiopistoa koskevat säännökset asetuksella, sittenkun kummassakin tapauksessa sen konsistori on asiasta antanut lausuntonsa.
78 §. Teknillisten, maatalous- ja kauppatieteiden sekä muiden sovellettujen tieteiden tutkimusta ja ylintä opetusta, samoin myös kaunotaiteiden harjoittamista ja ylintä opetusta kannattaa valtio ylläpitämällä ja perustamalla niitä varten, mikäli ne eivät ole yliopistossa edustettuina, erityisiä korkea- kouluja tai avustamalla niitä varten perustettuja yksityisiä laitoksia.
79 §. Valtion kustannuksella ylläpidetään taikka tarvittaessa avustetaan oppilaitoksia ylempää yleissivistystä ja ylempää kansanopetusta varten. Valtion oppilaitosten järjestys- muodon perusteet säädetään lailla.
80 §. Kansakoulutoimen järjestysmuodon perusteista sekä valtion ja kuntain velvollisuuksista kansakoulujen kannatta- miseen, niin myös yleisestä oppivelvollisuudesta säädetään lailla.
Opetus kansakouluissa on oleva kaikille maksuton.
81 §. Teknillisten ammattien, maanviljelyksen ja sen sivu- elinkeinojen, kaupan ja merenkulun sekä kaunotaiteiden oppilaitoksia tulee valtion ylläpitää taikka tarpeen mukaan valtiovaroilla avustaa.
...
IX. Uskonnolliset yhdyskunnat.
83 §. Evankelis-luterilaisen kirkon järjestysmuodosta ja hallinnasta säädetään kirkkolaissa.
Muista ennestään olevista uskonnollisista yhdyskunnista on voimassa mitä niistä on säädetty tai säädetään.
Uusia uskonnollisia yhdyskuntia saa perustaa noudattaen, mitä siitä laissa säädetään.
X. Julkiset virat.
84 §. Suomen valtionvirkaan voidaan, tässä pykälässä mainituilla poikkeuksilla, nimittää ainoastaan Suomen kansalainen.
Teknillisiin toimiin, yliopiston taikka muun korkeakoulun opettajavirkoihin, vieraan kielen opettajiksi kouluihin ja kielenkääntäjiksi virastoihin, samoin palkattomiksi konsuleiksi sekä kanslia-apulaisiksi ja muihin ylimääräisiin toimiin lähetystöihin ja konlsulinvirastoihin voidaan ottaa muitakin kuin Suomen kansalaisia.
...
86 §. Yleiset ylennysperusteet valtionvirkoihin ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto.
87 §.
Presidentti nimittää:
1) oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin;
2) arkkipiispan ja piispat sekä yliopiston kanslerin;
3) korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidentit, korkeimman oikeuden esityksestä sen jäsenet ja hovioikeuksien presidentit sekä, korkeimman hallinto-oikeu- den esityksestä sen jäsenet;
4) hovioikeuksien jäsenet sekä yliopiston ja teknillisen korkea- koulun professorit;
5) keskusvirastojen päälliköt ja maaherrat, valtioneuvoston esityksestä, sekä keskusvirastojen jäsenet;
6) presidentin kanslian virkamiehet ja, asianomaisen viran- omaisen esityksestä, valtioneuvoston, korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden esittelijät; sekä
7) lähettiläät ja lähetetyt konsulit, valtioneuvoston esityksestä.
88 §. Kihlakunnantuomarit, pormestarit ja maanjako-oikeuk- sien puheenjohtajat nimittää korkein oikeus.
...
Armeijan ja laivaston upseerit nimittää presidentti. Muista sotilaallisista virkaylennys- ja opetusasioista säädetään erikseen.
91 §. Kaikilla tuomareilla olkoon oikeus, ettei heitä voida muuten kuin laillisen tutkimuksen ja tuomion nojalla julistaa virkansa menettäneiksi; älköön heitä myöskään ilman omaa suostumustaan toiseen virkaan siirrettäkö, paitsi milloin siirto aiheutuu tuomioistuinlaitoksen uudestaanjärjestämi- sestä.
Muiden virkamiesten oikeudesta pysyä virassaan säädetään erityisessä laissa.
...
92 §. Kaikessa virkatoiminnassa on laillisen seuraamuksen uhalla tarkoin lakia noudatettava.
...
93 §. Virkamies vastaa toimenpiteestä, johon hän on ryhtynyt taikka jota hän kollegisen viraston jäsenenä on kannattanut. Myöskin esittelijä on siitä, mitä hänen esittelystään on päätetty, vastuunalainen, jollei hän ole poytäkirjaan lausu- nut eroavaa mielipidettä.
...
XI. Loppusäännöksiä.
94 §. Ensimäisen presidentin vaalin toimittaa eduskunta, ja toimitetaan vaali heti, kun tämä hallitusmuoto on astunut voimaan. Jos vaalissa, joka toimitetaan umpilipuin, joku ehdokas saa enemmän kuin puolet annetuista äanistä, on hänet julistettava valituksi. Muussa tapauksessa toimitetaan heti uusi vaali ja, jollei silloinkaan kukaan saa ehtonta enemmistöä, vieläkin uusi vaali niiden kahden ehdokkaan välillä, jotka toisessa vaalissa ovat saaneet suurimmat äänimäärät. Äänten jakaantuessa tasan, ratkaisee arpa.
95 §. Tämä hallitusmuoto on kaikilta osiltaan oleva peruutta- mattomana perustuslakina, eikä sitä voida muuttaa, selittää tai kumota taikka poikkeuksia siitä tehdä muussa järjestyk- sessä kuin perustuslaista yleensä on säädetty.
Täten kumotaan Hallitusmuoto 21 päivältä elokuuta 1772 sekä Yhdistys- ja Vakuuskirja 21 päivältä helmikuuta ja
3 päivältä huhtikuuta 1789, niin myös kaikki muiden lakien
ja asetusten säännökset, jotka ovat ristiriidassa tämän hallitusmuodon kanssa.
Ne säännökset, jotka ovat tarpeen tämän hallitusmuodon täytäntöön panemiseksi, annetaan lailla.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, heinäkuun 17 päivänä 1919.
Valtionhoitaja
Mannerheim.