Valtioneuvoston julistus neljästä kiitos-, katumus- ja rukouspäivästä, jotka koko Suomen Valtakunnassa ovat juhlallisesti vietettävät vuonna 1921.
Annettu Helsingissä, 29 päivänä huhtikuuta 1920.
Valtioneuvosto kääntyy Suomen evankelisluterilaista uskoa tunnustavan kansan puoleen seuraavalla rukouspäivä- julistuksella:
Aika on täyttynyt ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle: tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi, niin kuului Vapahtajamme julistus. SuIkupolvea toisensa jälkeen Suomenkin kansassa on Jumalan valtakunta tullut lähelle. Se on tullut sovituksen saarnassa kirkoissamme, evankeliumin opetuksessa kouluissamme ja kodeissamme Jumalan Hengen herättämissä liiikkeissä, jotka ovat asettaneet päämääräk- seen armon ja pelastuksen voittamisen. Jumalan valtakunnan hengenvoima, sen vanhurskaus, rakkaus, rauha, ovat tahtoneet tulla kansamme sisäistä niinkuin ulkonaistakin elämää määrääviksi ja uudistaviksi voimiksi. Tuhannet ovat sen elämänvirroista sielunsa janon sammuttaneet, tuhannet sen elämänvoimista uudesti syntyneet. He ovat saaneet voimaa tehdä parannusta, kääntyä pois epäuskon, synnin ja saastaisuuden poluilta, ja evankeliumin uskossa löytäneet elämälleen horjumattoman perustan. Mutta valitettava jokapäiväinen kokemus osottaa, että evankeliumin juuret eivät vielä ole tunkeutuneet tarpeeksi syvälle kansaamme.
Laajoille kansanpiireille on kristinuskon sisäisesti uudistava voima tuntematon. Vallassa oleva itsekkyys, oman edun tavoitteleminen mitä moninaisimmissa muodoissa, säälimä- tön voitonhimo, oikeudentunnon puute, luokkaitsekkyys, kieltäytyminen alistumasta uhrauksiin yhteiseksi hyväksi todistavat, että Jumalan armo ei ole sydämiä uudistanut. Meidän on totisesti syytä nöyrässä katumuksessa rukoilla: minun Jumalani, kallista korvasi ja kuule, avaa silmäsi ja katsele meidän hävitystämme; muista minua, Herra, armollasi, jota osoitit kansaasi kohtaan, etsi minua pelastuk- sellasi.
Mutta kaikille niille, jotka nöyrässä kuuliaisuudessa ovat ottaneet Jumalan valtakunnan vastaan, kuuluu kehoittavana Vapahtajan todistus itsestänsä: minun ruokani on se, että teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa. Samaten kuin Vapahtajamme sisäinen ja ulkonainen elämä oli keskeytymätöntä Jumalan tahdon tekemistä, niinkuin tämä sulautuminen Jumalan tahtoon sisäisesti ravitsi ja ulkonai- sesti johti ja kannatti hänen elämäänsä, niinon oleva laita hänen opetuslastensakin. Ne armonaarteet, jotka ovat heille avautuneet, ovat valtavia elämänvoimia. Heidän korkeaksi ja vastuunalaiseksi tehtäväkseen tulee elämällä ja sanalla, kaikella menollaan ja toimellaan tuoda Jumalan valtakunnan ihanuus lähelle veljiään ja sisariaan.
Kuta suurempi on vastustus, joka on voitettava, kuta synkempi se pimeys, joka heidät ympäröi, sitä vakavampi on heidän velvoituksensa. Eikä tällä velvotuksella ole mitään rajoja, se ei väisty kärsimyksenkään eikä kuoleman edessä. Olkoon sentähden kaikkien Herran armon omistaneiden rohkea ja horjumaton todistus, joka annetaan elämällä ja kärsimisellä, tämä: minä julistan Herran nimeä; antakaa meidän Jumalallemme suuri kunnia. Hän on kallio, hänen työnsä ovat täydelliset, kaikki hänen tiensä ovat oikeat; vakaa on Jumala, ilman vääryyttä, hän on vanhurskas ja oikea.
Kaikessa siinä rakennustyössä, jota nyt tehdään Jumalan ihmeellisen johdatuksen kautta itsenäisyytensä saavuttaneessa isänmaassamme, on perustava merkitys sillä, että Jumalan valtakunta saatetaan lähelle kansaamme. Hänen armonsa ulottuu taivaisiin, hänen totuutensa pilviin asti; horjumaton kuin Jumalan vuoret on hänen vanhurskau- tensa, hänen tuomionsa niinkuin suuri syvyys. Nöyrtykääm- me katumuksessa ja kuuliaisuudessa hänen edessään.
Valtioneuvosto on, noudattaen vanhaa kristillistä tapaa, tahtonut käskeä, että vuonna 1921 on vietettävä neljä yleistä kiitos-, katumus- ja rukouspäivää, nimittäin sunnuntaina helmikuun 20 päivänä, kesäkuun 12 päivänä, elokuun 28 päivänä ja lokakuun 30 päivänä, sekä määrätä saarnojen johdoksi näinä rukouspäivinä myotäseuraavat tekstit. Ja kehoitetaan siis kaikkia Valtakunnan asukkaita, mitä säätyä tai arvoa he lienevätkin, näinä yhteisinä rukouspäivinä kokoontumaan yhteisiin jumalanpalveluksiin Herran temppeleihin sekä myös kodeissaan syventymään kristin- uskon iankaikkisiin totuuksiin. Kaikkien asianomaisten velvollisuutena on säännöllisesti julistaa tämä käsky ja valvoa sen noudattamista.
Helsingissä, Valtioneuvostossa, 29 päivänä huhtikuuta l920.
Valtioneuvosto:
LAURI INGMAN.
KARL SÖDERHOLM.
LEO EHRNROOTH.
BRUNO JALANDER.
E. Y. PEHKONEN.
ALB. von HELLENS.
J. WARTIOVAARA.
M. LAVONIUS.
K. V. VUOKOSKI.