Laki tulo- ja omaisuusverosta.
Annettu Helsingissä, 3 päivänä elokuuta 1920.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään täten:
1 LUKU.
Yleisiä säännöksiä
1 §. Valtiolle on tulon ja omaisuuden perusteella vuosittain suoritettava veroa sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.
2 §. Vero suoritetaan siitä tulosta ja omaisuudesta, mikä verovelvollisella on ollut lähinnä edellisenä kalenterivuonna tai, jos tilivuosi ei ole kalenterivuosi, sinä tilivuonna, joka on päättynyt lähinnä ennen edellisen kalenterivuoden loppua.
Omaisuudesta suoritettavan veron perusteena on omaisuuden arvo 1 momentissa mainitun verotusvuoden päättyessä.
Veron määräämisen toimittavat verotus- ja tarkastus- lautakunnat, joista säädetään tämän lain 6 luvussa.
3 §. Hallituksella on valta myöntää vastavuoroisuuden perusteella poikkeuksia siitä, mitä tässä laissa säädetään velvollisuudesta suorittaa veroa ulkomaalta saadusta tulosta ja siellä olevasta omaisuudesta sekä ulkomaalaisen ynnä ulkomaisen yhteisön, laitoksen ja säätiön verovelvollisuudesta.
2 LUKU.
Verovelvollisuudesta.
4 §. Velvollisia suorittamaan veroa tulon perusteella ovat:
1) Suomen kansalaiset sekä kotimaiset yhteisöt, laitokset ja säätiöt niin täältä kuin muualta saamastaan tulosta; sekä
2) ulkomaalaiset ynnä ulkomaiset yhteisöt, laitokset ja säätiöt täältä saadusta tulosta.
Vieraan vallan täällä olevaan lähetystöön tai konsulin- virastoon kuuluvat henkilöt palvelusväkineen ovat, jos eivät ole Suomen kansalaisia, velvolliset suorittamaan veroa ainoastaan täällä olevan kiinteän omaisuuden ja täällä harjoittamansa elinkeinon antamasta tulosta sekä täältä kannetusta palkasta ja eläkkeestä. Jos tässä mainitut henkilöt ovat Suomen kansalaisia, tulee heidän suorittaa veroa muusta tulostaan paitsi siitä, jonka ovat saaneet vieraan vallan palveluksesta.
5 §. Velvollisia suorittamaan veroa omaisuuden perusteella ovat:
1) Suomen kansalaiset sekä kotimaiset yhteisöt, laitokset ja säätiöt niin täällä kuin muualla olevasta omaisuudestaan; sekä
2) ulkomaalaiset ynnä ulkomaiset yhteisöt, laitokset ja säätiöt täällä olevasta omaisuudestaan.
Vieraan vallan lähetystöön tai konsulinvirastoon kuuluvat ulkomaalaiset ovat velvolliset maksamaan veroa ainoastaan täälla olevasta kiinteästä omaisuudestaan ja täällä harjoittamaansa elinkeinoon sijoitetusta pääomastaan.
6 §. Verosta ovat vapaat, paitsi valtio ja sen laitokset, kunnat ja seurakunnat, armeliaisuus- ja opetuslaitokset sekä kansanvalistuksen, tieteen tai taiteen edistämistä varten perustetut ynnä muut sellaiset yhteisöt, laitokset ja säätiöt, joiden varat käytetään yksinomaan yleishyödylliseen tarkoitukseen.
7 §. Verovelvollisen tuloksi ja omaisuudeksi luetaan myöskin hänen vaimonsa tulo ja omaisuus. Kuitenkin on vaimoa erikseen verotettava siitä tulosta ja omaisuudesta, joka lain mukaan on hänen hallittavanaan.
Kotona olevien alaikäisten lasten tulosta ja omaisuudesta verotetaan, mikäli lapset eivät itse ole verovelvollisia, heidän vanhempiaan.
Mitä 4 ja 5 §:ssä on yksityisen henkilön verovelvollisuudesta säädetty, on voimassa myöskin hänen jakamattomasta kuolinpesästään.
8 §. Verosta, joka on suoritettava kuolleen henkilön tulosta ja omaisuudesta, vastaa kuolinpesä ainoastaan pesän varoilla. Jos pesä on jaettu, älköön osakas vastatko enemmästä kuin hänen pesäosuudelleen tulee ja enintään osuutensa määrällä.
Ulkomaalaisten sekä ulkomaisten yhteisöjen, Iaitosten ja säätiöiden veron suorittamisesta ovat niiden täällä olevat edustajatkin vastuussa.
9 §. Vero, jonka verovelvollinen näyttää ulkomaalla maksa- neensa sieltä saamastaan tulosta tai siellä olevasta omaisuudestaan, vähennettäköön täällä samasta tulosta tai omaisuudesta suoritettavasta verosta.
3 LUKU.
Tulosta ja omaisuudesta, josta veroa on suoritettava.
10 §. Tuloksi, jonka perusteella veroa on suoritettava, katsotaan, jälempänä mainituin rajoituksin, verovelvollisen kaikki rahassa saadut ja rahanarvoiset vuositulot.
Tuloksi luetaan myöskin:
1) vapaa asunto kuin myös mitä verovelvollinen on itseään ja perhettään varten käyttänyt maataloutensa tai harjoitta- mansa muun elinkeinon tuotosta taikka valmistamistaan tai kaupan pitämistään tavaroista; sekä
2) satunnaiset voitot, niihin luettuna sellaisen kiinteän tai irtaimen omaisuuden tilapäisestä myynnistä saatu voitto, jonka myyjä oli saanut ostamalla tai vaihtamalla, jos omaisuus on ollut myyjän hallussa, kiinteä kymmentä ja irtain viittä vuotta lyhyemmän ajan, muista samanlaisista luovutuksista syntyneet tappiot kuitenkin voitosta vähennet- tynä.
11 §. Tuloksi ei katsota:
1) mitä on saatu naimaosana, huomenlahjana tai etuosana jakamattomasta pesästä, myötäjäisinä tai perintönä tai testamentin nojalla taikka lahjana; kuitenkin luetaan tuloksi sellainen rahassa tai tavarassa saatu avustus, joka vapaaehtoisen sitoumuksen tai muun velvoituksen nojalla määräajoin suoritetaan;
2) mitä on saatu osinkona avoimista, kommandiitti- ja laivanisännistöyhtiöistä;
3) vahingonkorvausta, siihen luettuna mitä on saatu sairaus- tai tapaturmavakuutuksen nojalla;
4) henki- tai pääomavakuutuksen nojalla saatua pääomaa; eikä
5) mitä valtio tai muu julkinen yhdyskunta on osoittanut virasta tai toimesta johtuvain erityisten menojen suorittamiseen.
12 §. Tuloa arvioitaessa olkoon lupa vähentää kaikki tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet kustannukset, ei kuitenkaan verovelvollisen elantokustannuksia eikä hänen omaan kiinteistöön tai elinkeinoon sijoitetun pääomansa korkoa.
Tulon hankkimisesta johtuneeksi kustannukseksi katsotaan myöskin:
1) palkka, ravinto ja muut etuudet, mitkä verovelvollinen on suorittanut hänen maataloudessaan tai muussa elinkeinos- saan käytetyille, kotona oleville lapsilleen, jotka ovat täyttäneet viisitoista vuotta, ei kuitenkaan enemmältä kuin viideltäsadalta markalta lasta kohti;
2) rakennusten, koneiden, kaluston ja muiden niihin verratta- vain esineiden arvon vähennys, joita on käytetty verovelvol- lisen maataloudessa tai muussa elinkeinossa, kuin myös kaivosten, kivilouhosten, turvesoiden ja muun sellaisen omaisuuden arvon vähentyminen; sekä
3) tieteen ja taiteen harjoittamisesta johtuneet kustannukset.
13 §. Verovelvollinen on oikeutettu tulostaan vähentämään:
1) velkain korot;
2) kiinteistöstä suoritettavat eläkkeet ja 11 §:n 1 kohdassa mainitun avustuksen; sekä
3) verovelvollisen elinkeinotoiminnassa syntyneen tappion, jota ei ole katsottava pääoman vähennykseksi.
Ulkomaalainen sekä ulkomainen yhteisö, laitos ja säätiö saavat tehdä edellä tässä pykälässä mainitut vähennykset ainoastaan, mikäli vähennys kohdistuu sellaiseen tuloon, josta täällä on suoritettava veroa, tai täällä harjoitettuun toimintaan.
Suomen kansalainen, jolla täällä on pysyväinen asuntonsa, saakoon vähentää työttömyysapukassoihin suoritetut maksut kuin myös vakuutus- ja muut maksut, jotka on suoritettu hänen taikka hänen vaimonsa tai lastensa henki-, pääoma-, elinkorko-, tapaturma- tai sairausvakuutuksesta, kuitenkin yhteensä enintään kaksisataa markkaa vakuutettua kohti, sekä maksut eläke-, leski- ja orpo- ynnä muuhun sellaiseen kassaan, jossa hänen tulee virkansa tai toimensa vuoksi olla osakkaana.
Osuuskunta ja muu keskinäinen yhteisö on oikeutettu vähentämään tulostaan myöskin sen, mitä on maksettu korkona osuuspääomasta, ei kuitenkaan enempää kuin 6 prosenttia, sekä mitä jäsenille, osakkaille tai asiakkaille on jaettu hyvityksenä yhteisön käyttämisestä.
14 §. Omaisuudeksi, jonka perusteella veroa on suoritettava, katsotaan verovelvollisen varat, jälempänä mainituin rajoituksin.
Varoiksi luetaan myöskin:
1) rajattoman ajan voimassa oleva taikka elin- tai määrä- aikainen hallinta- ja nautintaoikeus kiinteistöön, metsän- hakkuuoikeus ja muu oikeus käyttää hyväkseen toisen kiinteää omaisuutta;
2) oikeus elinkorkoon ja eläkkeeseen sekä oikeus kiinteistön tuottoon ja muuhun sellaiseen etuuteen, jos oikeus on tarkoitettu voimassa olevaksi oikeutetun elinajan tai määräajan, josta verotusvuoden päättyessä on jälellä vähintään viisi vuotta, kun sen arvo, minkä etuuteen oikeutettu vuosittain saa hyväkseen, on enemmän kuin kaksituhatta markkaa; sekä
3) patentti- ja kustannusoikeus.
15 §. Varoiksi ei lueta:
1) huone- ja talouskaluja, vaatteita ja muuta asuntoirtaimis- toa, joka on tarkoitettu verovelvollisen ja hänen perheensä henkilökohtaisesti käytettäväksi;
2) taideteoksia sekä kirja-, taide- ja muita niihin verrattavia kokoelmia, jollei omistaja tee niillä kauppaa tai muuten hanki niistä itselleen tuloa;
3) vuokra- ja muuta oikeutta asuntoon sekä, maalla, asunto- alueeseen;
4) sellaista eläkeoikeutta ja oikeutta muuhun etuuteen, joka on myönnetty aikaisemman palvelussuhteen perusteella;
5) ehdollisia oikeuksia ja oikeuksia, joita verovelvollinen voi vasta tuonnempana käyttää hyväkseen, niihin luettuna myöskin oikeus sellaiseen omaisuuteen, josta toinen toistai- seksi saa tuoton; eikä
6) osuutta avoimissa, kommandiitti- ja laivanisännistö- yhtiöissä.
16 §. Varoistaan on verovelvollinen oikeutettu vähentämään velkansa. Velkoina älköön pidettäkö osake- tai osuuspääomaa tai vararahastoja.
Niinikään vähennettäköön sellaiset velvoitukset, joiden nojalla verovelvollisen tulee vastikkeetta tai kerta kaikkiaan annetusta vastikkeesta määräajoin toimittaa toisen rahanarvoinnen suoritus tai antaa toisen jossakin suhteessa käyttää hyväkseen verovelvollisen kiinteää omaisuutta, jos velvoituksia vastaavat oikeudet ovat verotuksenalaiset.
Ulkomaalainen sekä ulkomainen yhteisö, laitos ja säätiö ovat oikeutetut vähentämään ainoastaan sen velan ja velvoituksen, joka liittyy täällä olevaan omaisuuteen.
17 §. Omaisuuden arvo määrätään, mikäli ei jälempänä toisin säädetä, käyvän hinnan mukaan.
Omistajan veroisiksi katsotaan:
1) sääntöperinnön haltija;
2) sellainen maaomaisuuden haltija, jolla on omaisuuteen pysyväinen hallintaoikeus;
3) ehdollisen tontin haltija, jota ei saa erottaa tontista, niin kauan kuin hän suorittaa määrätyt maksut, tai antamatta asianmukaista lunastusta; sekä
4) eloonjäänyt puoliso, joka keskinäisen testamentin nojalla hallitsee omaisuutta, niin myös se, joka testamentin nojalla tai muuten on oikeutettu elinajakseen saamaan tuoton sellaisesta omaisuudesta, jonka omistusoikeus on määrätty hänen rintaperilliselleen tai rintaperillisen jälkeläiselle.
18 §. Jälempänä mainittu omaisuus arvioidaan, seuraavien perusteiden mukaan:
1) Korottomalle saatavalle, joka ei ole erääntynyt, pannaan se arvo, mikä sillä, laskettuna viiden prosentin korkokannan mukaan ja ottamalla lukuun vain täydet vuodet, on verotus- vuoden päättyessä. Muun saatavan arvo katsotaan sen nimellismäärän mukaiseksi. Epävarma tai suuruudeltaan epämääräinen saatava arvioidaan todennäköiseen arvoonsa.
2) Rajattoman ajan voimassa oleva nautintaoikeus ja oikeus tuottoon tai muuhun etuuteen arvioidaan vuositulon kaksikymmenkertaista määrää vastaavaksi.
3) Elinkautisen nautintaoikeuden, eläkkeen ja muun elin- kautisen etuuden arvo lasketaan, jos siihen oikeutettu henkilö on iältään:
alle 16 v., vuositulon 18 kertaiseen määrään
16-25 " "17 ""
26-35 " "16 ""
36-45 " "14 ""
46-55 " "12 ""
56-65 " " 9 " "
66-75 " " 6 " "
76-80 " " 3 ""
81 vuotta tai vanhempi, vuositulon 2 kertaiseen määrään.
4) Määrävuosiksi jollekulle tuleva etuus arvioidaan siihen päaoma-arvoon, mikä sillä, laskettuna etuuden voimassa- oloajasta jälellä olevien täysien vuosien luvun ja viiden prosentin korkokannan mukaan, on verotusvuoden päättyessä.
Sellaisen velvoituksen arvo, joka 16 §:n 2 momentin mukaan saadaan vähentää verovelvollisen varoista, määrätään vastaavan oikeuden arvioimisperusteen mukaan.
IV LUKU.
Veron Määrästä.
19 §. Vero suoritetaan tulosta ja omaisuudesta alempana säädettyjen perusteiden mukaan. Jos verovelvollisen tulo nousee yli täysien satain markkain tai omaisuus yli täysien tuhansien markkain, jätetään ylimenevä osa lukuun- ottamatta.
Milloin aviopuolisoita on erikseen verotettava, on vero laskettava sen verokannan mukaan, joka olisi sovellettava, jos heille määrättäisiin yhteinen vero.
20 §. Tulosta suoritetavasta verosta. on vapaa se, jonka tulo, tai milloin aviopuolisoita on erikseen verotettava, heidän yhteinen tulonsa on alle kolmentuhannen markan.
Veroa suoritetaan seuraavan asteikon mukaan:
1. Tuloluokka, 2.Vero alarajan kohdalla, 3. Veron vakioerä,
4. Vero alarajan yli menevästä osasta
1. 2. 3. 4.
3,000 - 6,000 1/3% 10 + 1%
6,000 - 10,000 2/3% 40 + 1,5%
10,000 - 20,000 1% 100 + 3%
20,000 - 30,000 2% 400 + 5%
30,000 - 40,000 3% 900 + 7%
40,000 - 50,000 4% 1,600 + 9%
50,000 - 60,000 5% 2,500 + 11%
60,000 - 90,000 6% 3,600 + 12%
90,000 - 120,000 8% 7,200 + 16%
120,000 - 240,000 10% 12,000 + 18%
210,000 - 360,000 14% 33,600 + 20%
360,000 - 600,000 16% 57,800 + 21%
600,000 - 1,000,000 18% 108,000 + 23%
yli 1,000,000 20%
21 §. Omaisuudesta suoritettavasta verosta on vapaa se, jonka omaisuus, tai milloin aviopuolisoita on erikseen verotettava, heidän yhteinen omaisuutensa ei nouse yli kahdenkymmenentuhannen markan.
Veroa suoritetaan seuraavan asteikon mukaan:
1. Omaisuusluokka, 2. Vero alarajan kohdalla (promillea),
3. Veron vakioerä, 4. Vero alarajan yli menevästä osasta (promillea)
1. 2. 3. 4.
20,000 - 60,000 0.1 2 0.1
60,000 - 120,000 0.1 6 0.3
120,000 - 200,000 0.2 24 0.45
200,000 - 400,000 0.3 60 0.9
400,000 - 600,000 0.6 240 1.5
600,000 - 800,000 0.9 540 2.1
800,000 - 1,000,000 1.2 960 2.7
1,000,000 - 1,200,000 1.5 1,500 3.3
1,200,000 - 1,800,000 1.8 2,160 3.6
1,800,000 - 2,400,000 2.4 4,320 4.8
2,100,000 - 4,800,000 3.0 7,200 5.4
4,800,000 - 7,200,000 4.2 20,160 6.0
7,200,000 - 12,000,000 4.8 34,560 6.3
12,000,000 - 20,000,000 5.4 64,800 6.9
yli 20,000,000 6.0
22 §. Suomenkansalaiselle, jolla täällä on pysyväinen asuntonsa, myönnettäköön veron vähennystä tai vapautus verosta seuraavien perusteiden mukaan:
1) Jos verovelvollisen tulo ei nouse yli kahdentoistatuhannen markan, on siitä vähennettävä tuhat markkaa jokaiselta lapselta, jota hän elatusvelvollisuutensa nojalla on elättänyt ja joka verotusvuoden päättyessä ei ole täyttänyt viittätoista vuotta. Lapsen osalta, jolla itsellään on tuloa, saadaan vähennystä tehdä ainoastaan sikäli kuin lapsen tulo on tuhatta markkaa pienempi.
2) Milloin verovelvollisen veronmaksukyky muiden kuin edellisessä kohdassa mainittujen läheisten elättämisen taikka oman tai läheisen henkilön sairauden tai tapaturman takia on ollut olennaisesti vähentynyt, voidaan tuloa, jos se ei ole kahtakymmentätulhatta markkaa suurempi, vähentää enintään kolmanneksella. Jos tulo ei nouse yli kuuden- tuhannen markan ja olosuhteet ovat erittäin säälittävät, myönnettäköön täydellinen verovapaus.
3) Sellaisilla paikkakunnilla, joilla elantokustannukset ovat tuntuvasti korkeammat kuin yleensä maassa, vähennettä- köön verovelvollisen tuloa, jos se ei ole kymmentätuhatta markkaa suurempi, enintään tuhannellaviidelläsadalla markalla, milloin ja sen mukaan kuin valtiovarainministeriö siitä enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan määrää.
4) Kuolleen henlkilön tulosta ja omaisuudesta suoritettavaa veroa voidaan, milloin tulo ei ole viittätoistatuhatta markkaa suurempi, harkinnan mukaan vähentää tai kuolinpesä kokonaan vapauttaa verosta, jos pesän säästö ei nouse yli kolmenkymmenentuhannen markan ja vainajalta on jäanyt leski, turvattomia lapsia tai muita perillisiä, joiden elatus on ollut hänen varassaan.
Milloin aviopuolisoita on erikseen verotettava, on edellä 1, 2 ja 3 kohdassa mainituista vähennyksistä päätettäessä tulona pidettävä molempien tulot yhteenlaskettuina ja vähennykset jaettava aviopuolisoiden kesken suhteellisesti kumpaisenkin tulon mukaan.
Vero on 1 momentin 1, 2 ja 3 kohdassa mainituissa tapauk- sissa, milloin vähennyksestä ei johdu verovapaus, määrättä- vä vähennetystä tulosta säädetyn verokannan mukaan.
23 §. Kotimaiset osakeyhtiöt suorittavat veroa 20 ja 21 §:ssä olevien asteikkojen mukaan. Tuloveroa niille määrättäessä vähennetää tulosta puolet osakkaille jaetusta osingosta, ei kuitenkaan enempää kuin 4 prosenttia yhtiön pääomasta ja korkeintaan puolet tulosta, ja vero lasketaan vähennetystä tulosta säädetyn verokannan mukaan. Milloin vähentämä- tön tulo on enemmän kuin kymmenen prosenttia pääomasta, on vero koroitettava yhtä monella täydellä prosentilla kuin tulo nousee yli kymmenen prosentin pääomasta, kuitenkin korkeintaan sadalla prosentilla. Yhtiön pääomaksi luetaan osakepääoma ja vararahastot sekä niiden kaltaiset varat. Ne otetaan huomioon sellaisina kuin ne on merkitty verotus- vuoden aloittavaan siirtotiliin.