Keinottelulaki.
Annettu Helsingissä, 9 päivänä huhtikuuta 1920.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään täten:
1 §. Joka myydessään tai vuokratessaan tai muuten toisen käytettäväksi jättäessään tavaraa tai muita irtaimen omaisuuden luontoisia omaisuusetuja ottaa tai itselleen varaa hinnan tai hyvikkeen, jonka hän on tiennyt tai joka hänen olisi tullut tietää olosuhteisiin nähden kohtuuttomaksi, rangaistakoon enintään kahdensadantuhannen markan sakolla taikka enintään kolmen vuoden vankeudella.
Sama olkoon laki, jos joku edellisessä momentissa mainitusta hinnasta pitää tarjolla tavaraa tai muita irtaimen omaisuuden luontoisia omaisuusetuja.
Kohtuullisena pidettäköön hinta, joka ei ole huomattavasti korkeampi tavarasta paikkakunnalla yleisesti maksettua markkinahintaa, tai, ellei tällaista hintaa ole, tavaran tuontimaan markkinahinta tai sen valmistushinta, lisättyinä tarpeellisilla kustannuksilla sekä kohtuulliseksi harkitulla voitolla, joka ilman valtioneuvoston tai sen valtuuttaman viranomaisen lupaa ei saa olla suhteellisesti suurempi sitä voittoa, mikä tavarasta ennen sotaa on katsottu kohtuulliseksi. Jos siihen oikeutettu viranomainen on määrännyt tavaralle myyntihinnan taikka jos tavaran omistaja on viranlomaiselle antanut sitoumuksen hinnasta, pidettäköön siten määrätty tai sovittu hinta kohtuullisena.
2 §. Ensimäisessä pykälässä mainitun rangaistuksen alainen on myöskin se, joka tavaran vienti-, tuonti-, myynti- tai kuljetuslupaa tai muuta sellaista oikeutta hakiessaan tai asianomaisen viranomaisen kanssa sopiessaan tavaran myyntihinnasta hänelle tahallansa antaa väärän tiedon, taikka ilman pakottavaa syytä rikkoo ehdon, joka hänelle on mainitunlaista lupaa annettaessa tai hintasopimusta tehtäessä asetettu.
3 §. Jos se, joka myytäväksi on valmistanut, tuottanut tai muuten itselleen hankkinut tavaraa tai muita irtaimen omaisuuden luontoisia omaisuusetuja, pidättää sitä liikkeestä sellaisissa oloissa, että hän on tietänyt tai hänen olisi pitänyt tietää tämän pidättämisen yksinänsä tai toisten samanlaisen menettelyn ohella tuottavan vaaran hinnan nousemisesta kohtuuttomaksi tavaran siirtyessä kuluttajalle, rangaistakoon vähintään tuhannen ja enintään kahdensadantuhannen markan sakolla tahi vähintään kolmen kuukauden ja enintään kolmen vuoden vankeudella.
Sama olkoon laki, jos tavaran maahan tuottaja tai valmistaja myy tavaran muille kuin kuluttajalle ja vaara on tarjona, että hinta tavaran siirtyessä kuluttajalle nousee suuremmaksi kuin se liikoja välikäsiä käyttämättä saisi nousta.
4 §. Joka myyntiä varten ostaa tai muuten välikätenä hankkii tavaraa tai muita irtaimen onlaisunden luontoisia omaisuusetuja ja tekee sen sellaisissa oloissa, että hän on tietänyt tai hänen olisi pitänyt tietää, tämän teon yksinänsä tai toisten samanlaisen menettelyn ohella tuottavan ilmeisen vaaran hinnan nousemisesta kohtuuttomaksi tavaran siirtyessä kuluttajalle, rangaistakoon vähintään tuhannen ja enintään kahdensadantuhannen markan sakolla tahi vähintään kolmen kuukauden ja enintään kolmen vuoden vankeudella.
Samoin rangaistakoon myös se, joka myy tavaraa ostajalle, jonka hän tietää tai joka hänen tulisi tietää sellaiseksi vain keinottelevaksi välikädeksi, jonka kautta kulkiessaan tavara tarpeettomasti kallistuu, ennenkuin se joutuu kuluttajalle.
5 §. Se, joka tuomitaan rangaistukseen 1, 2, 3 tai 4 §:ssä mainitusta rikoksesta, velvoitettakoon samalla osittain tai kokonaisuudessaan suorittamaan valtiolle rikoksesta 1 § :ää vastaan, ottamansa, itselleen varaamansa tai vaatimansa hinnan tai hyvikkeen arvon: rikoksesta 2 §:ää vastaan, sen tavaran arvon, johon nähden hän siinä mainituissa tapauksissa on antanut väärän tiedon tai rikkonut ehdon; rikoksesta 3 §:ää vastaan, sen tavaran arvon, jonka hän samassa lainkohdassa mainitulla tavalla pidättää säännölliseen liikkeeseen joutumasta; sekä rikoksesta 4 §:ää vastaan, sen tavaran arvon, jonka hän siinä mainitulla tavalla on myyntiä varten hankkinut. Jos useammat ovat osallisina samaan rikkomukseen, ovat he tuomittavat yhteisvastuullisesti suorittamaan puheena olevan maksun.
Tavaran, josta 3 ja 4 §:ssä mainitaan, voi tuomioistuin määrätä poliisin tai muun viranomaisen valvonnan alla myytäväksi, ja saa tuomioistuin tältä varalta samalla määrätä tavaran heti takavarikoitavaksi. Sellaisen takavarikon voi myöskin maistraatin puheenjohtaja, järjestysmies, poliisimestari, kruununvouti, nimismies tai valtioneuvoston valtuuttama muu viranomainen väliaikaisesti tehdä tahi määrätä tehtäväksi kunnes asia tulee tuomioistuimessa käsiteltäväksi.
Jos kauppias taikka ruokalan, kahvilan tai ravintolan omistaja tekee itsensä syypääksi tässä laissa mainittuihin rikoksiin voi tuomioistuin myös kieltää hänet määräajaksi, korkeintaan vuodeksi, joko kokonaan tai osaksi harjoittamasta liikettään sekä määrätä hänen liikehuoneistonsa suljettavaksi.
6 §. Poliisi- ja elintarveviranomaisten tulee niitten viran- omaisten ohella, joille valtioneuvosto mahdollisesti sen antaa toimeksi, pitää silmällä, että tätä lakia vastaan tehdyistä rikoksista nostetaan syytteet.
Tässä laissa mainittujen rikosten selville saamiseksi voi maistraatin puheenjohtaja, järjestysmies, poliisimestari, kruununvouti, nimismies tai elintarveviranomainen taikka valtioneuvoston valtuuttama muu viranomainen tarkastaa tai tarkastuttaa epäluulonalaisen myymälää, makasiineja, konttoreja, huoneuksia ja muita suojuksia sekä aluksia, niin myös kirjanpito- ja muita sellaisia asiakirjoja.
Edellisessä momentissa mainittu tarkastaja ei saa ilmaista siitä, mitä hän on saanut tietoonsa, muuta kuin mitä on tarpeen tarkastuksen tarkoituksen saavuttamiseksi.
7 §. Virallisen syyttäjän tahi sen, jonka valtioneuvosto sitä varten asettaa, on tehtävä syytteet rikoksista tätä lakia vastaan.
8 §. Ensimäinen tuomioistuin tämän lain mukaan vireille pantavia asioita varten on paikkakunnan alioikeus.
9 §. Syytteet tässä laissa mainituista rikoksista ovat tuomioistuimissa kiireellisinä käsiteltävät, ja olkoot niin hyvin syyttäjä kuin syytetty mikäli mahdollista heti asiaa tuomioistuimessa käsiteltäessä varustettuina kaikilla näytöksillään.
Jos alioikeuksien maalla on tarpeen pitää välikäräjiä täman lain nojalla vireille pantavia juttuja varten, niin oikeuden puheenjohtaja ja jäsenet ovat oikeutettuja saamaan korvauksen sen mukaan kuin on säädetty 10 päivänä joulukuuta 1918 annetussa valtioneuvoston päätöksessä korvauksen suorittamisesta kihlakunnantuomareille ja lautamiehille välikaräjistä, jotka pidetään sodan aiheuttamista poikkeuksellisista oloista annettujen lakien rikkomisesta nostettujen juttujen käsittelyä varten.
10 §. Hovioikeuden tässä laissa mainittuja rikoksia koskevista asioista antamaan päätökseen älköön muutosta haettako.
11 §. Tässä laissa mainittuja asioita käsiteltäessä on tuomioistuimen, vapaasti harkittuaan kaikki esille tulleet asianhaarat, vakaumuksensa mukaan päätettävä, mitä asiassa on todeksi katsottava.
12 §. Rikoksiin, jotka tehtiin kohtuuttomien hintojen ehkäise- miseksi sodan aiheuttamissa poikkeuksellisissa oloissa
27 päivänä heinäkuuta 1918 annetun lain voimassa ollessa, mutta joista ennen tämän lain voimaan tulemista ei ole annettu päätöstä, joka on päässyt tai pääsee lainvoimai- seksi, käytettäköön rangaistusmääräyksiin nähden sitä lakia, joka on lievempi, mutta oikeudenkäyntimenettelyyn, sakko- rahojen jakoon ja mainitun lain 6 §:n 1 momentissa mainit- tuun hyvikkeen tai tavaran arvoon nähden tämän lain säännöksiä.
Jos asia, joka tämän lain mukaan kuuluu kihlakunnanoikeu- den tutkittaviin, on ennen tämän lain voimaan astumista pantu vireille raastuvanoikeudessa, käsitelköön sen asian loppuun asti viimeksi mainittu oikeus.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, 9 päivänä huhtikuuta 1920.
Tasavallan Presidentti
K. J. STÅHLBERG.
Kauppa- ja Teollisuusministeri Leo Ehrnrooth.