Keskiajan käsityöläisillä ja kauppiailla ei yleensä ollut liike- huoneistoja muualla kuin omalla paikkakunnallaan. Milloin tavaralle haluttiin enempää menekkiä, oli se kuljetettava tilaisuuksiin, joissa kansaa muunkin kuin ostamisen tarkoituksessa oli runsaammasti koolla.
Semminkin kirkkojuhlille kokoonnuttiin kaikista maan ääristä, ja kun kulkuneuvot olivat huonot, sovitettiin näillä matkoilla mahdollisimman useat asiat toimitettaviksi. Kirkkojuhlia, joilla latinankieliset laulut ja muut messuamiset juhlakulkueiden ohella muodostivat päänumeron, alettiin Suomessakin nimittää "messuiksi".
Lopuksi tuli aivan yleiseksi, että näiden kirkkojuhlien yhteyteen järjestettiin aluksi vähittäismyyntimarkkinat, mutta myöhemmin myöskin tukkukauppojen teko. Vanhemman kansan keskuudessa Lounais-Suomessa eivät vieläkään ole kadonneet perinnäismuistot varsinkin pääpyhimysten kunniaksi vietetyistä Tuomaan ja Henrikin messuista.
Semminkin Saksassa on keskiaikaisen perintönä säilynyt tapa järjestää ajoittain messujen nimellä kulkevia tukkukauppa- tilaisuuksia. Kun on tultu huomaamaan, että täten halvimmalla, lyhyimmässä ajassa ja pienimmällä alalla voidaan solmia suurimmat kaupat, ovat tällaiset kauppa- messut maailmansodan jälkeen tulleet käytäntöön useiden muidenkin Euroopan kansojen keskuudessa.
(Tietosanakirja, 1922)