Laki eräiden valtiorikosoikeuksien tuomitsemien henkilöiden armahtamisesta.
Annettu Helsingissä, tammikuun 30 päivänä 1920.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään täten seuraavaa:
1 §. Ne valtiorikosoikeuksien tuomitsemat henkilöt, joiden rangaistuksia valtionhoitajan kesäkuun 19 päivänä 1919 antamalla päätöksellä laajennetusta semmoisten henkilöiden armahtamisesta, jotka ovat saattaneet itsensä syypäiksi valtiorikoksiin, on lievennetty ilman että heitä on laskettu ehdonalaiseen vapauteen, ovat heti ehdonalaiseen vapauteen päästettävät noudattamatta sitä menettelyä, joka on säädetty 19 päivänä joulukuuta 1889 rangaistusten täytäntöönpanosta annetun asetuksen 2 luvun 13 §:ssä, mutta muuten siinä järjestyksessä ja niillä ehdoilla kuin mainitun asetuksen ja luvun 14 ja seuraavissa pykälissä sanotaan.
2 §. Sen lisäksi, mitä 1 §:ssä säädetään, on siinä järjestyksessä ja niillä ehdoilla kuin sanotussa pykälässä on määrätty, ehdonalaiseen vapauteen päästettävä ne valtiorikos- oikeuksien tuomitsemat henkilöt, joita ei ole tuomittu murhasta, taposta, murhapoltosta, yksityiseksi hyödyksi tehdystä ryöstöstä, kiristyksestä, varkaudesta taikka varastetun tavaran kätkemisesta taikka yllyttämisestä, avunannosta tahi rangaistavasta yrityksestä näihin rikoksiin, tai jotka eivät ole olleet kapinan johtajia taikka eivät ole rangaistukseen tuomittuina rangaistuslaitoksesta karanneet ja maasta poistuneet.
Kapinan johtajiksi katsotaan n.s. kansanvaltuuskunnan ja n.s. työväen pääneuvoston jäsenet, kapinallisten asettamat Suomen Pankin ja valtiokonttorin johtajat, kapinallisten joukkojen sotapäällystö pataljoonan päälliköistä ylöspäin sekä kapinallisten joukkojen intendentuurilaitoksen johtajat niin myös muut näihin verrattavat henkilöt.
3 §. Niihin henkilöihin nähden, jotka valtiorikosjuttuja käsittelemään asetetut tuomioistuimet ehdollisen rangaistus- tuomion käyttämisestä eräänlaatuisissa tapauksissa 20 päi- vänä kesäkuuta 1918 annetun lain nojalla ovat ehdollisesti tuominneet, on tuomioistuimen määräämän kansalais- luottamuksen menettämisen tahi muun sivurangaistuksen täytäntöönpano lykkäytyvä saman ajan ja samoilla ehdoilla kuin tuomioistuin yleistä lajia olevan rangaistuksen täytäntöönpanon lykkäämisestä on kussakin erikois- tapauksessa määrännyt.
4 §. Lähempiä määräyksiä tämän lain soveltamisesta annetaan asetuksella.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, tammikuun 30 päivänä 1920.
Tasavallan Presidentti
K. J. STÅHLBERG.
V. t. Oikeusministeri Heikki Ritavuori.
Asetus
eräiden valtiorikosoikeuksien tuomitsemien henkilöiden armahtamisesta 30 päivänä tammikuuta 1920 annetun lain soveltamisesta.
Annettu Helsingissä, 30 päivänä tammikuuta 1920.
Eräiden valtiorikosoikeuksien tuomitsemien henkilöiden armahtamisesta 30 päivana tammikuuta 1920 annetun lain
4 §:n nojalla säädetään v. t. Oikeusministerin esittelystä seuraavaa:
1 §. Tammikuun 30 päivänä 1920 annetun lain 1 §:ssä tarkoitetut valtiorikosoikeuksien tuomitsemat henkilöt lasketaan mainitun lain säätämässä järjestyksessä heti ehdonalaiseen vapauteen.
2 §. Lain 2 §:ssä tarkoitettuja valtiorikosoikeuksien tuomit- semia henkilöitä ehdonalaiseen vapauteen laskettaessa on varteenotettava, että, lain mukaan eivät armahduksesta ole osalliset ne, jotka on tuomittu mainitun pykälän 1 momen- tissa luetelluista rikoksista, nimittäin
1) ne, jotka oikeuden päätöksessä on nimenomaan sanottu tuomittavan murhasta tai muusta laissa mainitusta armahdusta estävästa rikoksesta;
2) ne, jotka on luettu syypääksi murhaan tai muuhun armahdusta estävään rikokseen, mutta oikeuden päätöksessä sanottu tuomittavan valtiorikoksesta; ja
3) ne, jotka asiakirjojen mukaan ovat syypäät murhaan tai muuhun armahdusta estävään rikokseen ja se rikos on otettu lukuun tuomittaessa, vaikka oikeuden päätöksessä ainoastaan on sanottu tuomittavan valtiorikoksesta.
3 §. Lain 2 §:n 2 momentissa lueteltuihin kapinan johtajiin, joita armahdus ei koske, verrattaviksi katsotaan:
1) osallisuutensa puolesta kapinan alkuunpanemiseen ja johtoon kansanvaltuuskunnan ja työväen pääneovoston jäseniin verrattavat henkilöt;
2) kapinallisten keskusvirastojen ja lääninhallitusten sekä vallankumousylioikeuden jäsenet, jotka ovat Suomen pankin ja valtiokonttorin kapinallisiin johtajiin verrattavat;
3) itsenäisesti tai suorastaan rintamapäällikän alaisina toimineiden joukko-osastojen päälliköt, jotka ovat pataljonan päällikköihin verrattavat;
4) yleis-, piiri- ja rintamaesikuntien sekä sellaisten paikallis- ten esikuntien puheenjohtajat ja jäsenet, joiden alaisina ovat toimineet pataljoonan päälliköt tai heitä ylemmät päälliköt taikka sellaiset joukko-osostojen päälliköt, jotka mainitaan edellä 3 kohdassa;
5) ylempien tiedusteluosastojen päälliköt:
6) suurempien kaupunkien komendantit; sekä
7) muut henkilöt, jotka kapinallisen toimintansa nojalla ovat lain 2 §:n 2 momentissa lueteltuihin kapinan johtajiin verrattavat.
4 §. Asianomaisten viranomaisten tulee virkaedesvastuun uhalla pitää huolta siitä valvonnasta, jonka alaisena ehdolliseen vapauteen lasketun on 30 päivänä tammikuuta 1920 annetun lain sekä Rikoslain täytäntöönpanosta 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun asetuksen mukaan oltava, ja, jos ehdolliseen vapauteen laskettu havaitaan syypääksi noudatettaviensa määräysten rikkomiseen tai uuteen rikokseen, sen johdosta lain mukaan menetellä.
5 §. Ehdollinen vapautus 30 päivänä tammikuuta 1920 annetun lain mukaan ei estä tekemästä syytettä. murhasta tai muusta armahdusta estävästä rikoksesta, jota ei ole otettu lukuun valtiorikoksesta tuomittaessa. Jos lakia täytäntöön- pantaessa jonkun havaitaan tehneen itsensä syypääksi sellaiseen rikokseen, on hänet ilmoitettava viralliselle syyttäjälle asianmukaista toimenpidettä varten ja, jos hänet sen johdosta määrätään vangittuna pidettäväksi, siirrettävä tutkintovankeuteen.
6 §. Valtioneuvoston on viipymättä ryhdyttävä edellä- mainitun lain ja tämän asetuksen täytäntöönpanemiseen.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, 30 päivänä tammikuuta 1920.
Tasavallan Presidentti:
K. J. STÅHLBERG.
V. t. Oikeusministeri Heikki Ritavuori