Laki kansakoululaitoksen kustannuksista.
Annettu Helsingissä 15 päivänä huhtikuuta 1921.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
I LUKU.
Yleisiä määräyksiä
1 §. Oppivelvollisuudesta tänä päivänä annetussa laissa säädetyn kansakoululaitoksen perustaa ja ylläpitää sekä oppivelvollisuuden aiheuttamista menoista vastaa kunta kokonaisenaan saaden valtiolta avustusta niinkuin alempana määrätään. Kun koulu käsittää osia eri kunnista ottavat asianomaiset kunnat osaa koulun kustannuksiin siinä suhteessa missä kuhunkin kuntaan kuuluvia oppivelvollisia lapsia koulupiirissä on.
2 §. Kansakoululaitos on kunnan hallinnon alainen. Kahden tai useamman kunnan yhteisesti kannattama koulu on sen kunnan hallinnossa, jonka alueella koulu sijaitsee.
3 §. Kunnan on kansakoululaitostansa varten tehtävä ja kouluhallituksen vahvistettavaksi jätettävä ohjesääntö, jonka tulee sisältää määräyksiä kansakoululaitoksen hallintotavasta, talouden järjestämisestä, oppilasten koulunkäynnin avustamisesta sekä opettajain palkkauksesta.
II LUKU.
Maalaiskuntain kansakoululaitos.
4 §. Jokaista ylä- ja supistettua kansakoulua varten on hankittava oma huoneisto. Alakansakoulua varten on milloin sitä ei voida sijoittaa yläkansakoulun huoneistoon, oma huoneisto hankittava tai sopiva huoneisto vuokrattava.
Kunta saakoon kuitenkin kouluhallituksen suostumuksella väliaikaisesti sijoittaa ylä- ja supistetun kansakoulun tarkoituksenmukaiseen vuokrahuoneistoon.
Koulun tonttimaalle on ainakin milloin uusi koulu perustetaan ja talo sitä varten rakennetaan varattava riittävä maa-alue leikki- ja urheilukenttää sekä koulukasvitarhaa varten.
5 §. Maalaiskunta on omien huoneistojen hankkimiseksi kansakoulujaan varten oikeutettu saamaan valtiolta rakennuskustannusten koko määrästä 20-30 % avustusta ja 40-50 % kuoletuslainaa.
Maan köyhimmille ja harvaan asutuille kunnille voidaan antaa avustusta enemmänkin valtioneuvoston harkinnan mukaan eduskunnan tarkoitusta varten myöntämästä määrärahasta.
6 §. Yläkansakoulun opettaja saa seuraavat luontaisedut: miesopettaja kolme ja naisopettaja kaksi huonetta ja keittiön käsittävän asunnon, pilkotut polttopuut ja valon sekä navetan, rehu- ja puuvajan, saunan, kellarin, aitan ja kaivon; lisäksi ainakin yhdelle lehmälle riittävän laitumen sekä sitä paitsi koulun läheisyydestä vähintään puolen hehtaaria viljeltyä maata.
7 §. Rahapalkkaa saa yläkansakou]un opettaja 6,000 markkaa vuodessa. Sitä paitsi saa opettaja vuotuista lisäpalkkiota viiden, kymmenen ja viidentoista vuoden nuhteettomasta palveluksesta kerrallaan 480 markkaa sekä sen lisäksi naimisissa oleva tai ollut opettaja, joka on perheensä pääasiallinen elättäjä, kutakin kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lastansa kohti 480 markan vuotuisen kasvatusavun.
8 §. Alakansakoulun opettaja saa luontaisetuina vähintään yhden huoneen ja keittiön käsittävän asunnon, pilkotut polttopuut, valon ja välttämättömät ulkohuoneet sekä vähintään neljänneksen hehtaaria viljeltyä maata.
9 §. Rahapalkkaa saa alakansakoulun opettaja 4,200 markkaa vuodessa. Sitä paitsi saa opettaja vuotuista lisäpalkkiota viiden, kymmenen ja viidentoista vuoden nuhteettomasta palveluksesta kerrallaan 360 markkaa sekä sen lisäksi naimisissa oleva tai ollut opettaja, joka on perheensä pääasiallinen elättäjä, kutakin kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lastansa kohti 480 markan vuotuisen kasvatusavun.
10 §. Supistetun kansakoulun opettaja saa samat luontaisedut kuin yläkansakoulun opettaja sekä 6,900 markan suuruisen rahapalkan ynnä samansuuruiset lisäpalkkiot ja kasvatusavut kuin yläkansakoulun opettaja.
11 §. Ellei 6, 8 ja 10 §:ssä määrättyjä luontaisetuja ilman erikoisia vaikeuksia voida koulun yhteydessä antaa, tulee opettajan saada niistä korvaus yleisten perusteiden mukaan, jotka valtioneuvosto kouluhallituksen esityksestä vahvistaa ja olosuhteiden vaatiessa voi muuttaa.
12 §. Kiertävän alakansakoulun opettajan muutto opetuspaikasta toiseen on kunnan kustannettava.
13 §. Veiston ja käsitöiden opettaja saa palkkiota 175 markkaa vuodessa viikkotunnilta.
Oppivelvollisuudesta annetun lain 24 §:n nojalla otettu veiston ja piirustuksen opettaja nauttikoon samoja palkka- ja eläke-etuja kuin yläkansakoulun opettaja.
14 §. Kansakoululaitoksensa ylläpitämiseksi saavat maalaiskunnat valtiolta paitsi opettajille tässä laissa määrättyä rahapalkkaa, kaksikolmasosaa kunnan niistä kansakoululaitoksensa todellisista vuosimenoista, jotka johtuvat kansakoulurakennusten kunnossapidosta, koulukaluston, opetusvälineiden, oppilaille ilmaiseksi antamiensa oppikirjain ynnä muiden koulutarpeiden hankkimisesta sekä oppilaiden terveydellisestä hoidosta ja 19 ja 20 §:ssä mainitusta avustuksesta.
III LUKU.
Kaupunkikuntain kansakoululaitos.
15 §. Paikallisista oloista riippuen on, luokituksen mukaan, jonka kouluhallitus vahvistaa opettajain alin palkkaus oleva: yläkansakoulun opettajan ensimmäisessä luokassa 9,000, toisessa luokassa 8,400 ja kolmannessa luokassa 7,800 markkaa, sekä alakansakoulun opettajan ensimmäisessä luokassa 7,200, toisessa luokassa 6,600 ja kolmannessa luokassa 6,000 markkaa.
16 §. Vuotuista lisäpalkkiota saavat opettajat kaupungilta viiden, kymmenen ja viidentoista vuoden nuhteettomasta palveluksesta kerrallaan:
yläkansakoulun opettaja 480 markkaa sekä sen lisäksi naimisissa oleva tai ollut opettaja, joka on perheensä pääasiallinen elättäjä kutakin kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lastansa kohti 480 markan vuotuisen kasvatusavun;
alakansakoulun opettaja 360 markkaa sekä kasvatusapua samojen perusteiden mukaan kuin yläkansakoulun opettaja.
17 §. Kansakoululaitoksensa ylläpitämiseksi saavat kaupungit yleisistä varoista avustusta neljännen osan siitä määrästä, johon niiden todelliset menot kansakoululaitoksesta nousevat, ja luetaan mainittuihin menoihin: rahassa maksettavat palkat, koulujen omien huoneistojen vuokra-arvo ja vuokramäärät sellaisista vuokratuista kouluhuoneista, joiden havaitaan vastaavan tarkoitustaan, sekä menot lämmityksestä ja valaistuksesta, koulukalustosta, opetusvälineistä, oppilaille kunnan puolesta ilmaiseksi annetuista oppikirjoista ynnä muista koulutarpeista, oppilaiden terveydellisestä hoidosta, oppilaille koulussa annetusta ravinnosta sekä kirjojen hankkimisesta opettajiston kirjastoihin.
IV LUKU.
Kansakoulun oppilaiden avustus.
18 §. Kansakoulun oppilaille annettakoon maksutta omiksi oppikirjat ja muut koulutarpeet.
19 §. Missä koulumatkojen pituuden tai vaikeuden takia katsotaan välttämättömäksi nuorempia ja heikompia lapsia saattaa kouluun tai majoittaa koulun läheisyyteen, ottakoon kunta harkintansa mukaan osaa vanhemmille tästä johtuviin kustannuksiin. Jos matka lähimpään kansakouluun on viittä kilometriä pitempi, tulee kunnan ottaa osaa saattamis- ja majoittamiskustannuksiin lapsen ikään katsomatta.
20 §. Vähävaraisille lapsille tulee kunnan muillakin kuin edellisissä pykälissä mainituilla tavoilla, etenkin ravinto- ja vaatetus avuilla, antaa siksi riittävää avustusta, että heidän koulunkäyntinsä tulee mahdolliseksi.
V LUKU.
Erityisiä määräyksiä.
21 §. Palkkaeduista, jotka luetellaan II ja III luvussa, on kansakoulunopettaja velvollinen opettamaan ylä- ja supistetussa kansakoulussa korkeintaan kolmekymmentä viikkotuntia ja alakansakoulussa kaksikymmentäneljä viikkotuntia. Sekä kansakouluopetuksen että kaksikymmentäviisi viikkoa kestävän jatko-opetuksen aiheuttamista ylitunneista saakoon opettaja valtiolta korvausta vähintään 175 markkaa viikkotunnilta.
22 §. Alakansakoukln opettaja, joka siirtyy ylä- tai supistetun kansakoulun opettajan virkaan, olkoon oikeutettu lisäpalkkioon nähden uudessa virassaan lukemaan hyväksensä sen ajan, jonka hän sitä ennen on säädetyssä järjestyksessä palvellut saavutettuaan pätevyyden yläkansakoulun opettajanrvirkoihin.
23 §. Opettaja, joka siirtyy toisen kunnan kansakoulusta toisen kunnan kansakouluun, on oikeutettu lisäpalkkiota varten uudessa virassaan lukemaan hyväkseen entisen palvelusaikansa. Kaupunkikunta on velvollinen suorittamaan opettajalle hänen virkavuosiensa perusteella tulevan lisäpalkkion, mutta saa kunkin vuoden lopussa tarkastajan oikeaksi todistaman laskun mukaan valtiolta korvauksen siitä määrästä, minkä kunta on täten tullut maksamaan enemmän kuin kunta olisi ollut tämän lain mukaan velvollinen opettajalle suorittamaan lisäpalkkiota siltä ajalta, jonka opettaja on kunnan palveluksessa ollut.
24 §. Opettajan lisäpalkkiot myöntää kansakoulun johtokunnan esityksestä asianomainen kansakoulun tarkastaja. Jos tarkastaja epää lisäpalkkion, on hänen alistettava asia kouluhallituksen ratkaistavaksi.
25 §. Kasvatusapu suoritetaan lapsen syntymän jälkeisen kuukauden alusta lukien, ja on hakemus siitä todistuksineen hakijan oikeudesta sanottuun etuun jätettävä kansakoulun johtokunnalle.
26 §. Vakinainen opettaja olkoon 30-vuotisen opetustoimen jälkeen virasta erotessaan oikeutettu jälelläolevaksi elinajakseen saamaan vuotuista eläkettä valtiolta seuraavasti:
ylä- ja supistetun kansakoulun opettaja 4,800 markkaa sekä
alakansakoulun opettaja 3,600 markkaa.
Jos vakinaista opettajaa aikaisemmin kohtaa parantumaton tauti taikka jos hän muuten havaitaan ilman omaa syytänsä tulleen kykenemättömäiksi virkaansa hoitamaan, niin myönnetään hänelle erotessaan vuotuinen elinkautinen apuraha, joka 5 vuotta palvelleelle vastaa yhtä neljännestä edellämainitusta täydestä e!äkemäärästä sekä enemmän palvelleelle lisäksi joka palvelusvuodesta yhtä kahdeskymmenesosaa samasta määrästä, kunnes 20 vuotta palvelleelle tulee täysi eläkemäärä.
Jos opettaja muusta syystä saapi eron virastaan, älköön olko eläkkeeseen tai apurahaan oikeutettu.
Valtioneuvosto voi määrätä, että opettajan heikontuneiden voimien vuoksi on erottava virasta sekä hänet asetettava eläkkeelle. Alalkansakoulun opettaja, jolla nykyisten asetusten mukaan on oikeus yläkansakoulun opettajan eläkkeeseen, säilyttää sen oikeutensa tämän lain voimaanastuttua.
27 §. Alakansakoulusta ylä- tai supistettuun kansakouluun siirtynyt opettaja olkoon oikeutettu virasta erotessaan eläkkeeseen nähden hyväksensä lukemaan sen ajan, jonka hän säädetyssä järjestyksessä on alakansakoulussa palvellut saavutettuaan pätevyyden yläkansakoulun opettajanvirkoihin.
28 §. Mitä tätä ennen on säädetty yläkansakoulusta, on soveltuvissa kohdin noudatettava myöskin ala- ja supistettuilhin kansakouluihin nähden.
29 §. Jos yksityisissä tapauksissa katsotaan paikallisten tai muiden olosuhteiden vuoksi olevan poikettava tämän lain määräyksistä, tehköön kunta siitä hakemuksen kouluhallitukselle, joka asian toimittaa omine lausuntoineen valtioneuvoston tutkittavaksi ja ratkaistavaksi .
30 §. Tämän lain täytäntöönpanemisesta johtuvat tarkemmat määräykset annetaan asetuksella.
31 §. Tämä laki astuu voimaan 1 päivänä elokuuta 1921. Sen kautta kumotaan aikaisemmin annetut asetukset ja määräykset mikäli ne ovat vastoin tämän lain säännöksiä.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, 15 päivänä huhtikuuta 192l.
Tasavallan Presidentti
K. J. STÅHLBERG.