Valtioneuvoston päätös, joka sisältää tarkemmat teknilliset ohjeet teiden tekemisestä ja kunnossapidosta maalla.
Annettu Helsingissä, toukokuun 31 päivänä 1921.
Valtioneuvosto on teiden tekemisestä ja kunnossapidosta maalla 11 päivänä lokakuuta 1918 annetun lain 54 §:n määräysten perusteella vahvistanut seuraavat
Teknilliset ohjeet teiden tekemisestä ja kunnnossapidosta maalla.
1. Teiden luokitus.
Merkitykseltään ja teknilliseltä laadultaan ovat yleiset tiet:
viertoteitä eli kivettyjä maanteitä raskasta liikennettä varten,
I luokan maanteitä keskiraskasta liikennettä varten,
II luokan maanteitä kevyttä liikennettä varten,
paikallisteitä sekä
polkuteitä, jotka mainitaan 11 :ssä kohdassa.
2 Tien osat.
Tien osat ovat tienrunko ajoratoineen, pientareineen ja luiskineen, pengermä, oja ynnä muu tietä ja sillä olevaa liikennetta varten tarkoitettu laite kuten rumpu, silta, lossi, tukimuuri, kaide, kilometripylväs, rajapylväs ja tienviitta.
Ajorata eli se osa tiestä, joka sorastamalla, sepelöimällä eli muulla tavalla lujitetaan ratasliikennettä kestäväksi, ja tienpientareet muodostavat yhdessä tienpinnan.
3. Nousu.
Nousu älköön yleensä olko jyrkempi kuin:
viertotiellä 1:25,
I luokan maantiellä 1:20,
II luokan maantiellä 1:20, jos tie kulkee pääasiallisesti tasankomaita, ja 1:15, jos tie kulkee mäkisiä maita; sekä
paikallistiellä 1:15 tasangolla ja 1:10 mäkimaalla.
Keskeytymättä jatkuvaa suurinta sallittua nousua älköön olko 200 m pitemmältä, minkä jälkeen tulee olla vähintäänkin 20 m pituinen lepotasanne, joka on viertotiellä ja I luokan maantiellä joko vaakasuora tai enintään 1:100 nouseva sekä II luokan maantiellä ja paikallistiellä enintän 1:50.
Poikkeustapauksissa saa lyhyellä, enintään 40 m pituisella matkalla, edellämainittujen nousujen 1:25, 1: 20, 1:15 ja 1:10 asemesta käyttä nousuja 1:20, 1:15, 1:10 ja 1:8.
4. Kaarteet.
Tien keskiviivan käyristyssäde ei yleensä saa olla seuraavia mittoja Iyhempi:
viertotiellä ..............................60 m
I ja II luokan maantiellä...........30 m
paikallistiellä............................15 m
Vastakkaisiin suuntiin menevien kaarteiden välissä tulee olla vähintään 20 m pituinen suora osa.
5. Tien leveys.
Tienpinnan leveyden tulee olla:
viertotiellä......................vähintän 6.0 m
I ja II luokan maantiellä.............. " 5.0 m
paikallistiellä.............................. " 3.6 m
Tienpintaa on levitettävä jyrkissä kaarteissa sisäsyrjältä 0.5-1.0 m ja pehmeällä suomaalla 1.0-2.0 m. Tienrungon ja ojansyrjän väliin on jätettävä pehmeällä maaperällä ja suomaalla 1.0-2.0 m levyiset pengermät. Kovalla maalla käytetään pengermiä ainoastaan, jos tie kulkee penkereellä, jolloin pengermien tulee olla leveydeltään 0.5 m.
6. Ajorata, tienpiennar ja luiska.
Ajoradan leveyden tulee olla:
viertotiellä ...........................vähintään 5.0 m
I luokan maantiellä ........... " 4.0 m
II luokan maantiellä........... " 3.0 m
paikallistiellä...................... " 2.6 m
Veden poisjohtamiseksi tulee tienpinnan viettää keskeltä syrjille, viertotiellä 1:20 ja muilla teillä 1:15, sekä olla keskeltä kupera. Kuitenkin tulee harjan olla viertotiellä ja maantiellä ainakin 15 cm ja paikallistiellä ainakin 12 cm syrjiä korkeammalla.
Jyrkissä kaarteissa tehdään tienpinta ulkosyrjästä sisäsyrjään tasaisesti kaltevaksi sekä kaarteen päissä vähitellen tien keskeltä molemmille sivuille viettäväksi.
Luiskien kaltevuuden tulee yleensä olla 1:11/2, routautuvassa maassa kuitenkin 1:2 ja kallionleikkauksessa 10:1.
7. Ojat.
Ojat kaivetaan niin syviksi ja pohjasta sen levyisiksi, kuin maalajin laatu ja valuva vesimäärä kulloinkin vaativat. Kuitenkin tulee ojien syvyyden ja pohjaleveyden sekä luiskankaltevuuden yleensä olla: syvyys pohjan leveys luiskan kaltevuus
kovassa maassa ... 0.4 m0.3 m1:11/2
kuohusavessa ........ 0.4 m 0.5 m1:2
suomaassa .............. 0.7 m0.4 m1:1
8. Rummut
Riippuen siitä suurimmasta vesimäärästä, joka lasketaan rummun läpi virtaavan, tehdään rumpuun yksi tahi useampia, enintään 1.0 m suuruisia aukkoja.
Rummun, jonka kansi on tienpinnan tasalla, tulee olla ainakin tienpinnan leveyden pituinen. Maalla peitetyn rummun tulee olla edellistä niin paljon pitempi kuin luiskan leveys vaatii.
9. Sillat ja lossit.
Siltojen, lossien ja lauttojen leveyteen ja kantavuuteen sekä muuten niiden laatuun nähden noudatettakoon seuraavia yleisiä ohjeita, ellei tie- ja vesirakennusten ylihallitus, hankittuaan asiasta maaherran lausunnon, toisin määrää.
Sillalla, jonka pituus on enintään 6.0 m. tulee ajoradan olla tienpinnan levyinen.
Sillalla, jonka pituus on yli 6.0 m. tulee ajoradan olla:
viertotiellä tienpinnan levyinen,
I luokan maantiellä vähintän 4.75 m sekä
II luokan maantiellä ja paikalllistiellä vähintään 3.0 m. levyinen.
Ylisillä poikkisiteillä varustetuissa silloissa tulee olla vähintän 3.6 m vapaa korkeus ajoradasta lukien.
Lossin sisäpuolisen vapaan leveyden tulee olla viertotiellä ja I luokan maantiellä ainakin 4.0 m sekä II luokan maantiellä ja paika!listiellä vähintään 3.0 m.
Lautta- ja telasillan vapaa leveys tehdään ainakin ajoradan mittaiseksi.
Sillat rakennetaan seuraavaa kuormitusta kestämän:
a) kivi-, rautabetoni- ja rautasillat
viertotiellä ja I luokan maantiellä vähintän 9 tonnin kuorma-autoa ja tasaista painoa 400 kg neliömetrille;
II luokan maantiellä vähintään 6 tonnin kuorma-autoa ja tasaista painoa 400 kg neliömetrille; sekä
paikallistiellä vähintään 4 tonnin kuormavaunua tahi tasaista painoa 300 kg neliömetrille;
b) puusillat
viertotiellä ja I luokan maantiellä samaa kuormitusta. kuin edellä II luokan maantiellä;
II luokan maantiellä vähintän 4,5 tonnin kuorma-autoa ja tasaista painoa 400 kg neliömetrille; sekä
paikallistiellä samaa kuormitusta kuin edellä.
Lossit rakennetaan siten, että ne voivat kantaa sen painoisia kuorma-autoja ja kuormavaunuja. kuin edellä kivi- y. m. silloille on määrätty.
Siltojen ja lossien suunnittelemisessa vielä tarpeellisia tarkempia ohjeita kuormituksesta y. m. antaa tie- ja vesirakennusten ylihallitus.
10. Muut laitteet.
Kaiteiden tulee olla vähintän 1.0 korkuiset tienpinnasta lukien. Niiden asemesta saa pystyttää noin 2.0 m päähän toisistaan noin 60 cm korkuisia suojakiviä. Kaiteet ja suojakivet asetetaan tienpientareen ulkosyrjään eivätkä ne saa supistaa tienpintaa.
Kilometripylväät numeroidaan, kaupunkien ja muiden suur- ten liikekeskusten välisillä maanteillä molemmista pääte- paikoista alkavassa, jatkuvassa numerojärjestyksessä ja riippumatta välilläolevista kyytilaitoksista. Muilla maan- teillä noudatetaan mikäli mahdollista samaa järjestelmä.
Puiset kilometripylväät maalataan punaisiksi ja tulee niiden ulottua vähintään 2.5 m korkeuteen maanpinnasta, jota vastoin kivisten ja rautaisten tulee olla vähintään 1.5 korkui- set. Kilometriluvut merkitään vähintään 12 cm korkuisilla numeroilla puu- ja kivipylväisiin mustin numeroin valkoiselle pohja]le ja rautapylväisiin lävistetyin numeroin valkoiseksi maalatulle rautalevylle.
Rajapylväät läänien, maakuntain, kihlakuntain ja kuntien välillä pystytetään kilometripylväiden vastaiselle puolelle tietä ja tehään viimeksimainittujen kaltaisiksi.
Kyytilaitoksia osoittavat pylväät varustetaan valkoiseksi maalatuilla tauluilla, joihin kyytilaitoksen nimen lisäksi merkitään tien molemmat päätepaikat ja välimatkat täysissä ja kymmenesosa kilometreissä.
Tienviittojen tulee olla varustetut jokaiseen tien suuntaan helposti näkyvillä, valkoiseksi maalatuilla siivillä, joihin merkitään kaupunki, liikekeskus tai päätepaikka, mihin tie viepi.
Varoitustauluja asetetaan vähintän 50 m matkan päähän sellaisista paikoista maantiellä, missä erityisen varovasti on kuljettava. Varoitustauluina käytetään valkoiseksi maalattu- ja. pylväitä, joiden yläpäähän asetetaan tien poikkisuuntaan noin 12 cm levyisistä ja 1.0 m pituisista, myöskin valkoiseksi maalatuista laudoista muodostettu kolmio.
Veräjä. Tammikuun 14 päivänä 1897 annetussa julistuksessa mainitun veräjän vapaan aukon tulee olla viertotiellä ja
I luokan maantiellä vähintään ajoradan levyinen sekä
II luokan maantiellä vähintään 3.5 m. Paikallistiellä tulee vapaan aukon olla ainakin 2.5 m. Jos veräjänpielet ovat ylhäältä yhdistetyt poikkipienalla, tulee poikkipienan olla vähintään 3.6 m korkealla tienpinnasta. Veräjä tai ainakin sen ylin säle on samoin kuin poikkipienakin maalattava valkoiseksi punaisin poikkijuovin. Rautatien ylimenopaikalle asetetun laskupuomin vapaan aukon tulee olla veräjän aukon laajuinen, ja on puomi maalattava valkoiseksi punaisin poikkijuovin.
Tiealikäytävän vapaan aukon tulee olla vähintän tienpinnan levyinen sekä keskeltä tietä ainakin 12.5 m leveydeltä 3.6 m korkea, ellei tie- ja vesirakennusten ylihallitus myönnä vähempää korkeutta.
11. Polkutie.
Polkutie, joka on tarkoitettu jalan- ja ratsainkulkijoille, on, jos se välittä yleistä kulkuyhteyttä, raivattava vähintän
2.5 m levyiseksi, kuitenkin siten ettei sitä tarvitse tasoittaa
1.0 m leveämmäksi. Soiden ja vesiperäisten paikkojen ylitse asetetaan kulkuradaksi ainakin kaksi veistettyä hirttä. Vesistön yli asetetaan vähintään kolme veistettyä hirttä sillaksi, joka varustetaan kaidepuilla.
Jos polkutie on tarkoitettu myösikin reellä ja rattailla kuljet- tavaksi, tulee sen olla tasoitettu 2.0 m levyiseksi ja varustettu sivuuttamispaikoilla, jotka ovat enintään 300 m päässä toisistaan. Tarpeellisille paikoille kaivetaan sivuojia ja tehdään rumpuja veden poisjohtamiseksi sekä rakennetaan soiden ja vesiperäisten paikkojen yli vähintään 2.5 m levyiset telasillat. Vesistöjen yli on rakennettava yksinkertaiset 2.5 m levyiset sillat tai järjestettävä lossikulku. Viimeksimainitun laatuisella polkutiellä, joka rakennetaan sen vastaista paikallis- tai maantieksi muuttamista silmälläpitäen, ei saa olla suurempia nousuja kuin 1:5.
Polkutielle pystytetään aivan yksinkertaiset kilometripylväät joka viidennelle tai kymmenennelle kilometrille sekä tienviitat.
12. Erinäiset Määräykset.
Nämä ohjeet ovat heti noudatettavat uusia teitä tehtäessä sekä vanhoja uudestaan rakennettaessa ja parannettaessa. Aikaa myöten on niitä noudatettava soveltuvilta kohdilta myöskin maanteiden kunnossapidossa.
Maanteiden luokittamisesta ja kilometripylväiden numeroi- misesta 10 kohdan määräysten mukaan päättää maaherra, kuultuaan tie- ja vesirakennusten ylihallitusta. Jos maantie ulottuu kahteen tai useampaan lääniin, tulee kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön, maaherran esityksestä päättää asiasta. Kunnes luokitus on tapahtunut pidetään kaikki maantiet II luokan maanteinä.
Kilometripylväiden numeroiminen 10 kohdan määräysten mukaan on kaupunkien ja muiden liikekeskusten välisillä maanteillä saatettava loppuun ennen vuoden 1927 päätty- mistä.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, 31 päivänä toukokuuta 1921.
Kulkulaitosten ja yleisten töiden Ministeri Erkki Pullinen.