Asetus Suomen ja Venäjän välisen rauhansopimuksen
35 artiklan täytäntöönpanemisesta.
Annettu Helsingissä, tammikuun 20 päivänä 1921.
Eräiden Suomen ja Venäjän välisessä rauhansopimuksessa olevien säännöksien hyväksymisestä joulukuun 11 päivänä 1920 annetun lain nojalla säädetään täten, oikeusministerin esittelystä, seuraavaa:
1 §. Venäjän kansalaiset, jotka rauhansopimuksen astuessa voimaan oleskelevat Suomessa, ovat esteettömästi laskettavat palaamaan kotimaahansa, elleivät ole syytteenalaisina törkeästä rikoksesta tai kärsimässä tuomittua rangaistusta, joka tämän asetuksen mukaan ei tule armahdettavaksi.
Törkeäksi on katsottava rikos, jos siitä saattaisi tulla sellainen rangaistus, että alioikeuden langettava tuomio olisi alistettava hovioikeuden tarkastettavaksi tahi, jos rikos on hovioikeuden ratkaistava ensi asteessa, siitä säädetty ylin rangaistus olisi yhtä ankara.
2 §. Suomen tai Venäjän kansalainen, joka säännösten nojalla rikoslain 12 luvussa tai kesäkuun 22 päivänä 1898,annetussa asetuksessa, joka koskee edesvastausta valtiosalaisuuksien ilmaisemisesta, tai muun sovellettavissa olevan lainkohdan nojalla on Suomessa tuomittu ennen lokakuun 14 päivää 1920 Venäjän eduksi tekemästään maanpetosrikoksesta vapaus- rangaistukseen, jota hän edelleen kärsii, vapautetaan, ellei hän ole syypää muuhun samalla teolla tehtyyn rikokseen, enemmistä rangaistusseuraamuksista ja lasketaan, ellei hän muun rikoksen takia ole pidettävä vangittuna, heti vapaaksi.
Jos vangittuna oleva henkilö on tuomittu eri rangaistuksiin
1 momentissa mainitusta ja muusta erikseen tehdystä rikoksesta, vapautetaan hänet, sittenkun hän on täysin kärsinyt rangaistuksen viimeksimainitusta rikoksesta, enemmistä rangaistusseuraamuksista ja lasketaan heti vapaaksi, ellei hän muun syyn takia ole pidettävä vangittuna.
Jos vangittuna oleva henkilö on tuomittu rangaistukseen sekä 1 momentissa mainitusta että myöskin muusta samalla teolla tehdystä rikoksesta, päättää Tasavallan Presidentti, missä määrin vapautusta tuomitusta rangaistuksesta on myön- nettävä.
Jos Suomen tai Venäjän kansalainen on syytteessä tai vangittu, mutta rauhansopimuksen astuessa voimaan ei vielä ole lopullisesti tuomittu 1 momentissa mainitusta rikoksesta, jonka hän on tehnyt joko yksistään tai muun erikseen tahi samalla teolla tehdyin rikoksen ohella, tai jos syytettä häntä vastaan ei vielä ole nostettu, raukeaa syyteoikeus 1 momentissa mainitusta rikoksesta.
3 §. Jos Suomen tai Venäjän kansalaisen, joka Venäjälle paettuaan rauhansopimuksen astuttua voimaan palaa Suomeen, tutkittaessa havaitaan ennen lokakuun 14 päivää 1912 tehneen itsensä syypääksi ainoastaan 2 §:n 1 momen- tissa mainittuun rikokseen, raukeaa syyteoikeus tässä kohden. Jos hänen tällöin huomataan samalla teolla tai erikseen tehneen muun rikoksen ja rikoksen tehtyään paenneen Venäjälle, on syyttämiseen, tutkimiseen ja tuomitsemiseen sekä rangaistuksen täytäntöönpanoon nähden sellaisesta rikoksesta sovellettava armahdus- määräyksiä, jotka on annettu niiden 1918 vuoden kapinaan osaaottaneiden hyväksi, jotka ovat jääneet Suomeen.
Venäjän alueella tarkoitetaan aluetta, johon Neuvosto- tasavallan valtiovalta ulottui lokakuun 14 päivänä 1920.
4 §. Vangitsemismääräyksen antaneen viranomaisen tai, jos asia jo on oikeuden käsiteltävänä, tämän asia on ryhtyä toimiin, että ne tutkintovangit, joihin nähden syyteoikeus tämän asetuksen mukaan kokonaan on rauennut, viipymättä lasketaan vapaaksi; ja tulee vangitsemismääräyksen antaneen viranomaisen, milloin vapauttaminen, tapahtuu hänen toimestaan ja vangitsemisesta jo on ilmoitettu, viipymättä antaa tuomioistuimelle tieto vapauttamisesta. Vankeinhoitohallituksen tulee niistä vangeista, jotka ovat kärsimässä vapausrangaistusta 2 §:n 1 momentissa mainitusta rikoksesta, heti antaa ilmoitus oikeusministerille, jonka sitten tulee asiasta lopullisesti määrätä, paitsi niissä tapauksissa, jolloin asia 2 §:n 3 momentin nojalla on Presidentin ratkaistava.
5 §. Se joka on tuomittu rangaistukseen 2 §:n 1 momentissa mainitusta rikoksesta ja on ehdonalaisessa vapaudessa, voi, jos, hän tahtoo päästä nauttimaan vapautusta tai lieven- nystä sanotussa momentissa mainitun rikoksen rangaistuk- sesta, tehdä, joko itse tai poliisiviranomaisen kautta paikkakunnalla missä hän oleskelee tai tuomioistuimen kautta missä hän on syytteessä, asiasta ilmoituksen oikeusministerille.
6 §. Periaatteelliset kysymykset, jotka tämän asetuksen täytäntöönpanosta johtuvat, ratkaisee valtioneuvosto. Muiden täytäntöönpanossa esiintyvien kysymysten ratkaisu kuuluu oikeusministerille.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, tammikuun 20 päivänä 1921.
Tasavallan Presidentti
K. J. STÅHLBERG.