Florinin komitea sai vuosina 1919-1920 useita lahjoituksia työtään varten. Käyttövarojen kasvaessa komitea alkoi tehdä uusia, suurisuuntaisempia suunnitelmia ja toimia tarmokkaasti usealla eri taholla. Hyvin pian huomattiin toiminnan laajentuvan sellaisiin mittoihin, ettei sitä enää voitu organisatorisesti hallita vanhan Florinin komitean puitteissa.
Uuden organisaation luomisen tarve oli ilmeinen viimeis- tään silloin, kun puheenjohtaja Ossian Schauman ja Jarl Hagelstam alkoivat lisääntyneiden rahavarojen turvin kaavailla koko maan ruotsinkieliset alueet kattavan terveyssisarjärjestelmän perustamista, mikä puolestaan vaati komitean haaraosastojen perustamista. Lopullinen tavoite oli, että Florinin komiteasta aikaa myöten tulisi "ruotsalaisen Suomen kansanterveyden edistämisen keskus".
Selvää oli, ettei tämänkaltainen toiminta käynyt päinsä, ellei komitea saavuttaisi itsenäistä asemaa. Epäitsenäinen asema haittasi myös rahoituksen hankkimista. Koska komitea ei ollut juridinen henkilö, se ei esimerkiksi saanut itse ottaa vastaa lahjoituksia. Lahjoitukset tehtiinkin nimellisesti komiteaa hallinnoineelle Svenska Litteratursällskapet i Finlandille, joka sitten myönsi rahastojen tuottaman koron komitean käyttöön. Järjestelmä oli hankala, varsinkin kun rahastojen määrä koko ajan lisääntyi.
Kokouksessaan tammikuun alussa 1921 Florinin komitea velvoitti puheenjohtajansa Schaumanin ja sihteerinsä Harry Federleyn aloittamaan Litteratursällskapetista eroamiseen ja itsenäistymiseen tähtäävät toimet. Heidän piti mm. laatia ehdotus perustettavan uuden järjestön säännöiksi.
Litteratursällskapetilla puolestaan ei ollut mitään komitean irrottautumista vastaan. Tämä oli luonnollista, sillä komitea alkoi selvästikin paisua sellaisiin mittoihin ja suuntiin, ettei sen pitäminen kirjallisuus- ja kulttuuriseuran yhteydessä ollut järkevää. Ainoa ehto oli, että komitean, voidakseen saada mukaansa kansanterveys- tai lääketieteelliseen työhön Litteratursällskapetille lahjoitetut rahastot, piti hankkia suostumus näiden rahastojen lahjoittajilta. Näin tapahtui. Kaiken kaikkiaan perustettu uusi järjestö sai Litteratur- sällskapetilta rahastoja yli 1 400 000 markan arvosta.
Samfundet Folkhälsan i Svenska Finlandin perustava kokous pidettiin maaliskuussa 1921. Perustetun järjestön puheen- johtajaksi valittiin itseoikeutetusti Schauman ja varapuheen- johtajaksi Hagelstam. Sihteerin ja julkaisujen toimittajan virkaa hoiti Federley, arkistonhoitajaksi valittiin lääkäri Carl Mauritz Hohenthal ja rahastonhoitajaksi tohtori Henrik Ramsay. Lisäksi hallitukseen kuuluivat Robert Tigerstedt, Ernst Lindelöf ja valtioneuvoksetar Emma Saltzman.
Kun Folkhälsanin organisaatiota laadittiin oli tarkoitus siirtää uusi käytännön kansanterveystyö pois alkuperäisen Florinin komitean jäsenten harteilta. Näin nämä voisivat paremmin keskittyä tieteelliseen työhön. Tätä silmällä pitäen Folkhälsan jaettiin kahteen, erilaisia työtehtäviä hoitavaan osastoon: tieteelliseen ja käytännöllis-hygieeniseen.
Vanhasta Florinin komiteasta muodostettiin sinällään tieteellinen osasto jatkamaan alkuperäistä, puhtaasti tieteellis-teoreettista työtä.
Sen sijaan käytännöllis-hygieeninen osasto perustettiin jatkamaan ja laajentamaan kansanterveyden - ymmärretty- nä sen laajimmassa merkityksessä - eteen tehtyä työtä. Sen jäseniksi valittiin Oskar von Hellens, kasvatus- ja opetusopin ylimääräinen professori Albert Lilius, lastentautiopin profes- sori Wilhelm Pipping, lääkäri C.M. Hohenthal, filosofian tohtori ja laivanvarustaja Henrik Ramsay, liikemies Amos Anderson, rakennusmestari Wilhelm Udd sekä rouva Fanny Hult ja valtioneuvoksetar Emma Saltzman (molemmat johtavia ruotsinkielisiä marttoja). Erityisesti käytännöllis- hygieenisen osaston tarpeisiin päätettiin avata ympäri vuoden avoinna oleva toimisto.
(Markku Mattila)