Olen joutunut lykkäämään Teille menevän nöyrimmän selontekoni lähettämistä, koska en ole ollut terve sen jälkeen, kun tulin kotiin, maaliskuun 21 päivänä.
Talven epätavallinen ankaruus, pitkällinen oleskelu vetoisissa kirkoissa sekä pakko matkustaa usein yökausia ajan voittamiseksi ovat vaikuttaneet terveyteeni.
Olen selostanut konsistorille tarkastusmatkan aikana Liperissä havaitsemiani epäkohtia. Herrat tuomiokapitulin jäsenet ovat neuvottomia eivätkä tiedä, millaisiin toimiin olisi ryhdyttävä rauhan ja järjestyksen palauttamiseksi seurakuntaan. Renqvist ja hänen kannattajansa leimaisivat kaikenlaiset oikaisut ja hartaudenharjoitusten rajoitukset uskonvainoiksi. Jos asia menee maalliseen tuomioistuimeen, mikä ilmiantojen perusteella näyttäisi oikeimmalta, niin pelkään, että asianomainen tuomari kiinnittää huomionsa - kuten Iisalmessa tapahtui - enemmänkin asetusten huolehdintaan kokouksista kuin epäkohtiin, joita nuo kokoukset aiheuttavat. Ja silloin tulee viimeisestä eksytyksestä pahempi kuin ensimmäisestä, silloin valitetaan taivaaseen asti sitä painostusta, jota konsistori harjoittaa heränneitä kohtaan. Minua Renqvist on jo nyt kuvaillut herjaavasti kaikesta myöntyvyydestäni huolimatta.
Sen jälkeen kun olin lähtenyt pitäjästä, hän selitti julkisesti saamastuolista puhuessaan kolmannen ahdin johdosta, että nykyajan piispat javirkamiehet vainoavat uskovaisia samalla tavoin kuin juutalaisten ylipapit ja kirjanoppineet. Jumalan armosta minun rauhani ei järky ansiottomista herjauksista, mutta minä mainitsen armollisen saarnaajan sanat osoitukseksi ajattelemattomuudesta ja turmeltuneesta sydämestä. En voi vieläkään ratkaista arvoitusta, kuinka arvoisa tohtori John Paterson on voinut pitää niin luottavaisesti yhtä Renqvistin kanssa, että on julistanut tämän Karjalan apostoliksi ja vahvistanut hänen olevan Korkeimman suojeluksessa, kuten näkyy hänen heränneille levittämästään kirjeestä. Renqvist on joka tapauksessa osannut käyttää hyväkseen herra tohtorin imartelevaa kirjoitusta. Hän on kääntänyt sen suomeksi, jakanut sitä seurakunnissa ja voittanut varmuutta ja arvonantoa heränneiden keskuudessa kaikkialla. Ellei Renqvistin julkeaa yritteliäisyyttä pian estetä, niin sen seuraukset käyvät hyvin arveluttaviksi. Heränneiden keskuuteenluikertaa jo nyt ennenkuulumattomia selityksiä Pyhästä kirjasta. Apostoli Paavalin sanat Roomalaiskirjeen 13:1:ssä käännetään tähän tyyliin: Meillä ei ole muuta esivaltaa kuin Jumala, meidän esivaltamme on itse Jumala. Näyttää siltä kuin Renqvist aikoisi asettua lopullisesti Liperiin. Hän on rakentanut sinne rukoushuoneen, jota kutsutaan kirkkomajaksi. Sen seinät on sisäpuolelta peitetty maalauksilla, jotka esittävät ihmisiä, käärmeitä, monipäisiä lohikäärmeitä ja viimeistä tuomiota.
Nyt hän on vaatinut kuulutuksella rakennusaineiden hankkimista ja rahankeräystä toista rukoushuonetta varten. Luultavasti hän aikoo itse asua noissa huoneissa ja elää heränneiden edelleenkin runsaiden lahjojen varassa, sitten kun armovuoden palveluaika päättyy vuonna 1824.
Rohkenen nöyrimmästi odottaa Teidän Ylhäisyytenne suosiollista määräystä niistä toimista, joihin Renqvistin tapauksessa on ryhdyttävä. Minulla on kunnia olla nöyrimmästi
Teidän Jalosukuisuutenne jne.
Joh. Molander
(Suom. SKHS toim. XII: 4, s. 43-44.)