K.S. Laurila: Naiskirjailijoita.
Uudemmassa ja uusimmassa suomalaisessa kirjallisuudessa on esiintynyt niin paljon naiskirjailijoita, että heitä sopivasti voidaan käsitellä omana ryhmänään.
...Maila Talvion aikaisemmista kertomuksista ja näytelmis- täkin (Kansan seassa, Pimeän pirtin hävitys, Juha Joutsia, Muuan äiti, Kauppaneuvoksen kuoltua) huokuu kiihkeä siveellinen, vieläpä sosiaalinenkin uudistus- ja puhdistusinto. Näistä teoksista päättäen näytti Maila Talvio aikovan lähteä hiihtämään edelleen Minna Canthin aukomia ja viitoittamia latuja: saarnaamaan kaunokirjailijana parannusta turmeltu- neelle yhteiskunnalle, varsinkin sen miehille tai "herroille". Näissä Maila talvion aikaisemmissa teoksissa kuvataan nim. etenkin maaseudun virkamiehet ja muut herrat yleensä mässääjiksi ja hurjastelijoiksi ja rahvas sekä eritoten naiset näiden tuhoelävien hurjastelun ja saaliinhimon viattomiksi uhreiksi...
...Maria Jotunin näytelmien vuoropuhelu on tosin suppea- sanaista, mutta se ei ole silti dramaattista. Se ei vie toimintaa rivakasti eteenpäin, vaan on monasti paikallaan tallustele- vaa joutavaa jaarittelua, ja usein vielä sangen rivoa jaarittelua. Tämä etenkin naisellisen viettielämän ilmausten kaiveleminen ja pöyhiminen, jota Maria Jotuni niin perus- teellisesti harjoittaa, varsinkin näytelmissänsä, mutta myös osittain novelleissaan, vaikuttaa tympäisevästi terve- tunteiseen ihmiseen...
L. Onerva (s. 1882; alkuper. nimi Onerva Lehtinen) on uransa alkupuolella Maria Jotunin hengenheimolainen sikäli nim., että hänkin mielellään kaivautuu varsinkin naisellisen vietti- elämän kuvailuun ja alati korostaa sitä. Tämä aistielämän ja eritoten naisellisen aistielämän tehostaminen ja kaivelemi- nen on silmään pistävänä piirteenä L. Onervan aikaisemmis- sa sekä runoissa että proosateoksissa (Sekasointuja, Runoja, Mirdja, Murtoviivoja, Nousukkaita y.m.). L. Onerva on viljellyt nim. alunpitäen molempia muotoja rinnan. Onervan myöhemmistä teoksista tämä tympeä viettielämän vatvomi- nen sekä ontto ja teatraalinen pessimismi ja läpiväsynyt elämään kyllästyneisyys häviää ja kirjailijattaressa tapahtuu muutenkin ilahuttava syventyminen ja seestyminen.
(Suomi. Maa - kansa - valtakunta III, 1925.)