Presidentti Relanderin päiväkirjamuistiinpanoja 8.-9.12. 1926
8.12.
Aamulla soitti Tanner minulle ja pyysi puheilleni. Pyysin häntä tulemaan puoli 12. Kun hän saapui, ilmoitti hän minulle niiden vastausten sanamuodon, jotka hän hallitus- puuhissaan oli saanut eri ryhmiltä. Panin heti alussa merkille, että hän oli saanut vastauksen ei ainoastaan ruotsalaiselta vasemmistoryhmältä, vaan myöskin ruotsalaiselta oikeistolta. Tätä hän ei tietenkään olisi saanut, ellei hän jotain olisi siltäkin taholta kysynyt. Tästä ei tietenkään ole mitään pahaa sanottavana, mutta virheellisesti Tanner siinä menetteli, että hän samanaikaisesti sivuutti kokonaan suomalaisen oikeiston. Tällaisella menettelyllään hän antoi kokoomukselle valtin käsiin, jota he varmasti tulevat käyttämään. Jätettyään nämä vastaukset minun tutkittavak- seni Tanner omasta puolestaan teki niistä loppupäätelmät. Yritys kokoomushallituksen muodostamiseksi oli katsottava rauenneeksi, mutta varmuutta puuttui siitä, mitä mahdollisuuksia olisi puhtaasti sosialidemokraattiselle hallitukselle, "joka esiintyisi eduskunnassa ylimalkaisin ohjelmapuhein". Tässä yhteydessä Tanner huomautti, että hän henkilökohtaisesti oli sitä mieltä, että uuden hallituksen oli eduskunnassa ohjelmansa esitettävä ja hankittava sille eduskunnan enemmistön kannatus. Mutta hän jatkoi: "Mitä tästä mahdollisesti pystytettävä sosialidemokraattinen hallitus kokonaisuudessaan ajattelee, siitä minulla ei ole tietoa." Kun kysyin häneltä, missä suhteessa mahdollisesti pystytettävän hallituksen ohjelmapuhe tulisi olemaan ylimalkaisempi, vastasi hän: "En mainitsisi yksityiskohtaisesti sosiaalisen ohjelman eri kohtia, samoin jättäisin verotus- ohjelmasta numerot pois." Tähän huomautin: "Ja ehkä puolustusohjelmasta myöskin numero pois?" Siihen hän ei varmaa vastausta vielä antanut, mutta olin huomaavinani, että hän siihenkin suostuisi, sillä hän vastasi: "On täydelleen eduskunnan vallassa, mitä se puolustusasiasta ajattelee." Saadakseni tilanteesta mahdollisimman tarkan selvän, aloin keskustelun nonagressio-neuvottelusta ja kysyin, millä tavalla uusi hallitus niihin tulisi suhtautumaan. Kysymykseni oli osapuilleen sanamuodolleen seuraava: "OIen käsittänyt Teidän henkilökohtaisen kantanne tähänastisissa neuvotteluissa olevan sen, ettei arbitragesta olisi pidettävä kiinni, conciliationiin (välitystuomioistuimen) vaaditte puolueetonta puheenjohtajaa, Kansainliittoa koskevia määräyksiä ette ehdottomasti vaadi itse sopimuskirjaan, vaan ainoastaan sopimukseen liittyvään pöytäkirjaan, joka jätetään venäläisille ja jonka he tunnustavat vastaanotta- neensa. Olenko oikein Teidät ymmärtänyt?" Tähän Tanner vastasi myöntävästi. Tällöin lisäsin: "Minun kantani asiasta on toinen, mutta minun ei tässä yhteydessä sovi käydä sitä Teille tyrkyttämään, mutta sen sijaan täytyy minulla olla takeet siitä, ettei tässä asiassa hallitus johda neuvotteluja sellaiseen sopimukseen, jota eduskunta sitten ei hyväksy." Tämän huomautukseni oikeutuksen Tanner tunnusti ja sanoi: "On itsestään selvä, että hallituksen tässä asiassa on hankittava etukäteen selvyys eduskunnan enemmistön mielipiteestä, jo ettei mitään yllätyksiä myöhemmin tule." Kun halusin näin syntyneestä uudesta tilanteesta neuvotella eduskunnan puhemiehen ja eduskuntaryhmien puheen- johtajien kanssa ennen kuin asiaa edelleen kehitetään, ilmoitin T:lle, että tulen vielä tänä iltana uudelleen pyytämään hänet luokseni ja siihen mennessä koetan saada selvyyden siitä, mitä mahdollisuuksia puhtaalla sosiali- demokraattisella hallituksella on saada eduskunnan enemmistön kannatus. Kun Tanner oli lähtenyt, soitin eduskunnan puhemiehelle ja porvarillisten ryhmien puheenjohtajille pyytäen heitä määrääminäni aikoina tulemaan luokseni.
Klo 1 tuli Virkkunen. Tein hänelle selkoa Tannerin saamista vastauksista ja keskustelustani Tannerin kanssa. Virkkunen oli verraten jyrkästi sitä mieltä, etteivät sosialistit voi muodostaa sellaista hallitusta joka kestäisi pystyssä kauemmin kuin parisen päivää, elleivät he muuta ohjelmaansa. Huomautin tähän, että joskaan Tanner ei tulle muuttamaan ohjelmaansa, hän esittää sen vähemmän spesialisoituna huomioonottaen eri ryhmien antamat vastaukset kyselyihinsä ja pyytää sitten eduskunnalta hallitukselleen tavallista henkilökohtaista kannatusta. Virkkusen ehdotus hallituskysymyksen ratkaisemiseksi oli suomalaisten porvarillisten puolueiden yhteinen kokoomus. Lausuin epäilykseni tällaisen ratkaisun mahdollisuuksiin nähden, mutta lupasin joka tapauksessa päivän kuluessa hankkia selvyyden siihenkin. Huomasin selvästi Virkkusesta, että kokoomuksen taholla jyrkästi vastustettiin sosialidemokraattista hallitusta, se olisi varmaankin omiaan herättämään rauhattomuutta yhteiskunnassa.
Samalla Virkkunen oli sitä mieltä, että virkamieshallitukseen oli vasta äärimmäisessä tapauksessa turvauduttava, ja hän lisäsi, kun sitä häneltä erikoisesti kysyin, ettei hänen käsityksensä mukaan kokoomus tulisi sallimaan miehiensä olla hallituksessa siinä tapauksessa, että eduskunta hajotettaisiin ja mentäisiin uusiin vaaleihin. Keskustelu Virkkusen kanssa ei tosiaankaan minulle paljoa tilannetta selvittänyt, jos jättää pois puhtaan teoretisoimisen ja ottaa huomioon reaaliset tosiasiat.
...
9.12.
Aamulehdissä huomaa hallitusasiaan nähden pidättyvää jännittyneisyyttä.
Päivällä olivat edustajat Kirra ja Manner luonani. Ensiksi mainittu oli hiukan huolissaan tilanteesta. Osoitin hänelle selvästi, ettei syytä huolestumiseen ollut.
Klo 5 tuli entinen valtionhoitaja Svinhufvud luokseni vierailukäynnille. Keskustelimme hänen kanssaan pitkälti nykyisestä poliittisesta tilanteesta, ja hän oli täydellisesti kanssani yhtä mieltä siitä, että sosialidemokraattien oli annettava yrittää muodostaa hallitus puhtaasti sosialidemokraattisella linjalla.
Illalla hiukan vaille 10 soitti edustaja Kirra minulle sääty- talolta ja sanoi keskustelleensa erään sosialidemokraattisen edustajan S:n kanssa, joka oli silloin sanonut, ettei ryhmä ole vielä selvillä siitä, ottaako se yksinään hallituksen muodos- taakseen; toistakymmentä puheenvuoroa oli vielä käyttämättä. K:n keskustelusta saaman käsityksen mukaan ei keskustelussa ole ollut käsittelyn alaisena Tannerin ohjelma ollenkaan, vaan yksistään se, mennäänkö hallitukseen ja ketkä miehet siihen menevät, jos vastaus edelliseen kysymykseen tulee myönteiseksi. Kirra piti tilannetta vielä toistaiseksi hyvin epäselvänä.
Klo 10 soitti Kallio, joka sanoi käsityksensä nyt olevan sen, että sosialistit ovat valmiit menemään hallitukseen, päivällä oli hän keskustelusta Tannerin kanssa tehnyt toisenlaisen johtopäätöksen. Muuten sain Kalliosta sen käsityksen, ettei hän ole täysin tyytyväinen siihen, että annoin T:lle hallituksen muodostamisen puhtaalla sosialistilinjalla. Nähtävästi hän olisi toivonut suomalaista porvarillista kokoomusta. Mutta mitä hän sitten tarkoitti eilisiltana minulle päinvastaiseen suuntaan käyvällä lausunnollaan? Ota siitä sitten selvä. Kallion viimeinen lausunto jää minulle sitäkin käsittämättömämmäksi, kun hän samalla lisäsi: "Olisi kyllä ollut tavaton voitto sosialidemokraateille, jos presidentti olisi heiltä evännyt hallituksen muodostamisen." Näyttää melkein siltä kuin hallitushalu olisi jonkinmoinen sairaalloinen ilmiö suomalaisten poliitikkojen keskuudessa. Mistä johtui muuten Tannerin pessimismi, kun hän päivällä keskusteli Kallion kanssa - ehkä K. koetti antaa Tannerille toisen käsityksen maalaisliiton kannasta puhtaasti sosialidemokraattiseen hallitukseen nähden kuin minkä Hahlilta olin saanut ja sitten T:n tietoon saattanut, ja mitä Kallio minulle selitti paikkansapitämättömäksi. Minun täytyy sanoa, että minua oudoksuttaa Kallion suhtautuminen sosialidemokraatteihin tämän asian yhteydessä, kun tunnen hänen suhtautumisensa heihin muissa tilanteissa.
Klo 10.45 soitti Tanner minulle ja ilmoitti, että sosialidemokraattinen ryhmä suostuu siihen, että Tanner muodostaa puhtaan sosialidemokraattisen hallituksen. On jouduttu tällä tavalla uuteen vaiheeseen poliittisessa elämässämme. On vain toivominen, että se on oleva onneksi maalle ja kansalle. Itse puolestani luotan Tannerin kykyyn ja hänen hyvään tahtoonsa.
(Presidentin päiväkirja I.)