Kurun onnettomuuden jälkiselvittelyissä oli paljon samoja piirteitä kuin yli 60 vuotta myöhemmin Estonian onnettomuutta selvitettäessä. Syiden ja syyllisten etsintä käynnistyi jo onnettomuusiltana. Jo maanantaina lehdet
tiesivät kertoa, ettei laivan miehistöä voitu syyttää virheistä tai laiminlyönneistä. Onnettomuuden syyksi todettiin hyökyaallot, jotka olivat täyttäneet keulakannen ja matkustajatilat vedellä kaataen lopulta aluksen.
Tutkimuksissa turman keskeiseksi syyksi saatiin laivan rakenne. Kapeana aluksena Kuru ei noussut hyvin aaltojen harjalle, vaan katkaisi ne. Laivan kansirakennetta oli myös korotettu hiljattain, mikä sai aluksen uimaan entistä syvemmällä. Kurun korkea kansirakenne aiheutti sen, että aluksen painopiste oli ylhäällä ja tuulikuorma suuri. Näin kaatuminen oli väistämätöntä sen jälkeen kun vesimassat olivat kallistaneet alusta riittävästi. Myös etukannen umpinainen reelinki ja puuttuvat myrskyportit edesauttoivat onnettomuutta, sillä vesi ei näin päässyt poistumaan laivan
etukannelta.
Merenkulkuhallituksen kallistuskokeissa ja mittauksissa todettiin, että laivan painopiste oli aivan liian ylhäällä, erityisesti kun mukaan laskettiin matkustajien ja tavaroiden paino. Merenkulkuhallituksen johtaja kirjoittikin jo 12.9.1929 Helsingin Sanomissa, että suurin osa Suomen sisävesi- laivoista oli Kurun kaltaisia kapearunkoisia aluksi, jotka eivät sopineet suurille ja tuulisille järvenselille. Kurun onnettomuuden seurauksena merenkulkuhallitus tiukensikin laivojen tarkastus- ja katsastusohjeita erityisesti vakauden, kansirakenteiden tuulikuorman ja myrskyporttien osalta. Lisäksi vesikannelle johtavat ovet piti tehdä vain ulospäin aukeaviksi.
Oikeudenkäynneiltäkään ei vältytty. Huhun mukaan aluksen alkuperäisen rakentajan Sommers & Hällström & Waldensin konepajan insinöörit olivat varoittaneet Kurun omistajia Ahlströmin konepajalla tehdyn korotuksen vaarallisuudesta. Varoitusta ei kuitenkaan voitu näyttää toteen, eikä laivan omistajia vastaan näin ollen nostaa syytettä. Osa uhrien omaisista sen sijaan haastoi Kurun kapteenin Onni Saarisen
oikeuteen. Asiaa käsiteltiin Tampereen raastuvanoikeudessa viisi kertaa. Sitä että laivan koneiden pysäyttämisellä olisi ollut osuutta Kurun haaksirikkoon ei voitu osoittaa. Kun kapteenilla ei katsottu olleen myöskään tietoa laivan epävakaudesta kovassa myrskyssä, ensin raastuvanoikeus vapautti hänet kaikista syytteistä. Samoin päätti lopulta hovioikeus joulukuussa 1931.
(Jouni Keskinen)