Näsijärvellä riehui lauantaina 7. syyskuuta 1929 kova myrsky, jonka nopeudeksi mitattiin 8 beufortia eli noin 17-20 m/s. Kuru-laiva oli aamulla ajanut voimakkaassa takatuulessa Kurusta Mustanlahden satamaan välillä pelottavasti kallistellen. Koska Kurun tiedettiin kulkevan
vastatuulessa vakaasti, päätti kapteeni Onni Saarinen
perämiehen kanssa neuvoteltuaan lähteä uudelleen liikkeelle aikataulun mukaisesti kello 15.15. Hetkeä aikaisemmin oli Ruovesi-laiva saapunut satamaan onnellisesti ja satamasta
oli lähtenyt Ylöjärvi, joka pääsi onnellisesti matkaan. Molemmat olivat Kurua pienenpiä laivoja.
Myrskystä huolimatta Kuruun uskaltautui 12 hengen miehistön lisäksi 150 matkustajaa, joista suuri osa oli
tehtaan tyttöjä ja oppikoululaisia, jotka olivat matkalla viikonlopun viettoon maaseudulle vanhempiensa luokse. Laivalla oli myös monia isäntiä, jotka olivat tulleet meijerin maksupäiväksi kaupunkiin.
Näsinselälle päästyään Kuru alkoi keikkua pituussuunnassa, mutta puski edelleen vakaasti vastatuuleen. Kasvava aallokko alkoi kuitenkin heittää vettä kannelle ja vauhtia hiljennettiin. Siilinkaria lähestyttäessä laiva joutui ristiaallokkoon ja sitä lähestyi kolme hyökyaaltoa, joita silminnäkijät kuvasivat suurimmiksi koskaan näkemikseen. Aaltojen iskiessä kapteeni pysäytti koneet, jotta laivan keula nousisi paremmin aaltojen päälle. Ensimmäinen aalto
löi kuitenkin yli keulan ja täytti etukannen vedellä. Veden voimasta keula painui syvälle, ja kun toinen aalto löi, murtuivat matkustajatilan ovet ja vesimassat tulvivat sisään. Laivan ollessa hieman vasemmalle kallellaan, vyöryi vesimassa myös vasemmalle reunalle, ja kallistuminen
yhdessä kolmannen aallon kanssa käänsi laivan sivutuuleen ja kaatoi sen.
Kaatuminen ja uppoaminen tapahtui niin nopeasti, että harvoilla oli mahdollisuus pelastua. Puolet matkustajista jäi laivan sisään ja veden varaan jääneistäkin useimmat hukkuivat hyiseen veteen saamatta otetta pelastusvöistä tai laivasta irronneista osista. Laivan pelastusveneistä yksi jäi kaatuneen Kurun alle, toinen irtosi itsestään ja kolmannen
irrotti laivassa loppuun asti pysytellyt kapteeni Saarinen yhdessä matkustajan kanssa. Pelastusveneet keikahtivat myrskyn voimasta ympäri, mutta kolme matkustajaa onnistui pelastautumaan kumollaan olleen pelastusveneen avulla. Pelastuneista 22 hengestä 13 pelasti paikalle nopeasti ehtinyt Tarjanne-laiva. Tarjanteen kapteeni Niilo Karimaa totesi , että onnettomuuspaikalla näky oli kaamea sillä kaikkia veden varaan joutuneita ei voitu auttaa. Tarjanteen lisäksi Hinaaja
Näsijärvi pelasti kolme henkilöä ja järvelle uskaltautunut moottorivene Suunta kaksi veden varaan joutunutta. Rantaan selvisi omin avuin yksi henkilö pelastusvöiden kannattelemana.
Onnettomuuden uhrien lukumäärästä oli pitkään vaihtelevia tietoja. Enimmillään kadonneeksi ilmoitettiin 145 henkeä, mutta myöhemmin selvisi, että monet kadonneista eivät olleetkaan laivassa. Uhrien etsinnät lopetettiin 29. syyskuuta, jolloin kateissa oli yhä kuusi uhria. Hukkuneiden määräksi saatiin sittemmin 136. Näistä oli kurulaisia 45, tamperelaisia 30 ja länsiteiskolaisia 25 henkeä, mikä oli peräti 5% kylän asukkaista. Kaikkiaan hukkuneita oli 20 eri pitäjästä. Lähes 60 prosenttia oli alle 25-vuotiaita.
Kurun uhreille järjestettiin yhteishautajaisia sekä Kurussa,
Länsi-Teiskossa, että Tampereella.
Useimmissa hautajaisissa ja muistotilaisuuksissa laulettiin Titanicin onnettomuudesta tuttua virttä "Sua kohti herrani". Kalevankankaan hautausmaalla pidettyihin hautajaisiin
osallistui lähes 10.000 ihmistä. Syyskuun 18. päivälle suunniteltu Tampereen perustamisen 150 vuotisjuhla korvautui nyt Kurun uhrien muistotilaisuudella.
(Jouni Keskinen)