Kejsarillisen Majestetin
PLAKATI
Neljästä Yhteisestä, Julki-, Kiitos-, Paasto-, Katumus- ja Rukouspäivästä,
jotka
yli koko Suomen Suuren-Ruhtinanmaan juhlallisesti pidettämän ja vietettämän pitä tulevana vuona 1825.
Annettu St. Pietarborisa sinä 16 p. Joulukuuta 1824.
Me Alekxander I:nen jne.
Taritsemme Teille, Meildä rakastetuille Meidän uskollisille Alamaisillemme Lutheruxen Opista Suomen Suuren-Ruhtinanmaasa, Meidän erinomaisen lemmemme, Armollisen suosiomme ja hyvän tahtomme Jumalan Kaikkivaldian kanssa!
Te oletta jälleens, rakastetut Alamaiset, sen kohta edesmenneen vuoden alla, vastanottaneet moninaiset osotuxet Meidän isällisestä huolestamme että perusta Teidän yhteistä parastanne. Meidän omatundomme kanda Meille tämän suloisen todistuxen; ja Me tunnustamme totisella suostumuxella sen lainkuuliaisuuden ja alamaisen nöyryden, jolla Te, yhteisesti, oletta kohdannet Meidän toivotuxiamme. Mahdais myös edespäin, Teidän puolestanne, ei koskan epäilys Meidän aivotuxistamme särkeä tämän Cristillisen siteen Hallitsian ja Kansan välillä! Mahdais se Korkein, jolda kaikki hyvä ja täydellinen lahja tulee, ei koskan kieldä Meildä voimaa ja apua, että uskollisesti valvoa Teidän onnellisuutenne ylitse, niin vakaasti kuin Meidän sydämemme tunde velvollisudensa, että isällisellä lemmellä holhota Teitä ja Teidän Isännemaata!
Mutta jos Me, rakastetut Alamaiset, Meidän ahkeroitsemisemme kautta Teidän onnellisuudenne edestä, olemme taitanet, niinkuin Me toivomme, Meille tygövoittaa Teidän rakkaudenne, niin älkäät kieldäköt Meildä Teidän tarkkauttanne, koska Me jällens annamme Teille yhden muistutuxen siitä kallimmasta asiasta, Teidän korkeammasta ja ijankaikkisesta autudesta. Te tunnetta ne taivalliset totudet, jotka johdattavat tähän suureen tarkoituxeen. Jumalan Sana asuu runsasti Teidän seasanne. Se on Teillä Teidän huonesanne, Te kuuletta sen julistettavan Templeisä; mutta maaliset murhet, jotka ymbäripiirittävät joka tilan ihmisen elämäsä, vähendävät eli tukahuttavat niin keviästi hänen Jumalallisen voimansa. Olkaat siis vakutetut siitä, ettei yhtäkän paremba tilaa Meille tarita, että Istuimestamme puhua Meidän Kansallemme, kuin koska Me muistutamme Meitä ja Teitä Uskon Opin käskyistä, ja niistä Cristillisistä velvollisuuxista, jotka niistä uloskäyvät.
Se vuosi Teidän elämästänne, joka jällens lähesty loppumaan, on saattanut Teitä monda askeletta lähemmäxi sitä hetkeä, koska kaikki maalliset edut poiskatovat, koska jokainen muistolla töistänsä pitää edesastuman Mailman Jumalan ja Duomarin eteen. Ei kukaan Teidän seasanne löydy, jonga käteen ei Herra ole uskonut rikkan siemenen ijankaikkiseen eloon. Sen rikkan yldäkylläisyys annettiin hänelle, että poispyhkiä onnettoman kyynelet; sen ylösvalaistun taito oli aivottu että johdatta heikombia veljiä; se oli sen tarvitsevaisen osa, että esimerkillänsä ylöskehoittaa alamaisuuteen Sen Kaikkivaldian hallituxen alle, kiitollisuuteen Händä kohtaan, joka surun kalkkiin aina vuodatta yhden pisaran lohdutusta; se oli Virkamiehen velvollisuus, että rehellisellä kiivaudella edesauttaa järjestyxen, vaarattomuden ja rauhan; Kauppa- ja Elatuskeinon säädyn, että, suostuvainen kohdullisella voitolla, ilman vietosta ja ahneutta, etsiä erinäistä ja yhteistä parasta; Työntekiän, että tytyväinen kutsumuxensa kanssa, ja rikas yhdestä iloisesta omastatunnosta, hänen otsansa hiesä, elättä itsiänsä ja Isänmaata.
Jne.