Joel Lehtonen: Henkien taistelu.
...
Ja miksi ei pihalla liehu jo Suomen sinisellä ristillä kaunistettua valkoista lippua, joka hänellä on tapana käskeä nostamaan salkoon, ei tosin milloinkaan joulukuun 6:ntena päivänä, sillä sen päivän määräsivät hänen niinkuin monen muunkin mielestä sosialistit itsenäisyytemme muistopäiväksi, vaan kylläkin joskus Helsingin valloituspäivänä...
...
Mikä viha sellaista kohtaan, joka ei ollut talonpoikaista! Ja mikä tulos! Sodassa vapautusarmeija, jonka soturit olivat enimmäkseen talonpoikia, tuhosi sokeasti, hillittömästi, suunnattomasti vastustajia, oman kansansa lapsia.
...
Hän huomasi yhtäkkiä joutuneensa tuonne Helsingin laitamalle, joka oli kamala paikka, sillä sakilaiset, joista hän oli lukenut sanomalehdistä ja nähnytkin muutamia Krokelbyssä ennen joulua, kulkivat siellä pimeillä kaduilla syltä levein lahkein, lyhkäisissä takeissa, jotta takapuoli pylkötti pitkällä, tukka otsalla niinkuin elokuvainkin 'apacheilla', naamat veripunaisina tai lumivalkeina, teräväksi tahkottu tikari eli puukko valmiina kädessä eli hihansuuhun piilotettuna.
...
Etenkin maalaisliittolaisista on taas puolet poissa äänestyksestä: kummallinen seikka, koska nyt ei ole edes saunailtakaan, siis tuollainen maksuton huviretki maalle veronmaksajain laskuun, sievoisella päiväpalkalla, jonka asianomainen edustaja itse on itselleen säätänyt. No, se matkustamisen vaiva tietenkin paranee, kun tämä ruhtinasneuvosto, mieslukuisampi kuin Ranskan tasavallan, saa tämän epämukavan Heimolan sijaan uuden palatsin, jota nykyään rakennetaan ja jonne tulee jokaiselle palkan- nauttijalle kullekin oma saunakamari, josta voi käsitellä parlamenttiasioita vuoteesta ja äänestää asioista seinä- nappulaa painamalla. Ei: yksi viisas ja ylevä kuningas on mielestäni parempi kuin kaksisataa itsekästä ja maatiaista...
...
On niitäkin, jotka kuljeskelevat Helsingissä kesän hellettä huokuvilla kaduilla paitahihasillaan, tallustelevat yleiselle hiekkarannalle, jonne Kleophaskin kerran eksyi, niinkuin tämä poliittinen kiihtymys ei koskisi heihin laisinkaan. Ei, siellä hiekassa ne vain loikovat, tai heittelevät kuperkeikkaa auringonpaisteessa, nuo tuhannet, kymmenettuhannet, melkein alastomina, vatsallaan, selällään, silmiä häikäisevässä hiekassa, - selällään kuin siihen kaadetut pronssikuvat, mustina kuin mulatit, vatsallaan kuin taikina, - heitellen lomaan kuperkeikkoja tai telmien tyrskivässä suolavedessä niljaisten levien ja hauran seassa, kovaäänisen toitottaessa ulahtelevaa saksofoninsäveltä. Terveyttä: flirttiä, seikkailuita! - Ja sellaisia on pitkin maata...
...
Sorsimon nauru olisi tehnyt hänelle hyvää, varsinkin näinä aikoina, jolloin poliittiset tapahtumat kuohuttivat joka viidennen ihmisen mieltä.
...
"Mutta sitä ennen voimme tarkastaa Sinipyörän."
- He juoksivat Kaisaniemenkadulle... Hämärässä salissa tuikkivat punaiset ja siniset lamput, orkesterin saksofoni ulisi, kaihoili, uikutti ilveileviä lurituksia, tanssijain kirjava tungos kuvastui mustankiiltävään laipioon. Kleophaan edessä jokin herra käsitteli jonkin naisen rintoja, hypitellen niitä kummassakin kädessään ylös ja alas, sivuille, oikealle, edestakaisin niinkuin arbuuseja, nakkeli kuin kumipalloja... Hyyppönen palasi: "Hauska paikka, Suomi alkaa tulla mondeeniksi. Mutta eihän täällä voi illastaa, naiset karkaisivat pöytätelefoneilla kimppuun."
...
Kleophas tunnusteli taskujaan, ajatellen, että sellaistahan se on: työttömiä kierteli kaikkialla, enimmät todellisessa hädässä, kerjäten ja kärsien solvauksia siitä, etteivät saaneet työtä.