Elmer Diktonius: Medborgare i republiken Finland.
"96 %"
...
- Ja ny kans on kaunis kesäilta riemahtaa hän yhtä äkkiä taas, kompuroi seisovaan asentoon, ojentaa molemmat litimärät käsivartensa kohti taivasta kuin haluaisi syleillä sen syvänsinistä silkkiä ja illanruskoa ja alkaa laulaa, ei karjua niin että se kuuluu parantolaan asti, kesäillan valssia, Merikannon Kesäillan valssia. Melodiahan on kaunis, sillä tapaa pohjoisen viileän tunteellinen kuin hapanleipää ja marjapuuroa, mutta IIvarille ei riitä pelkkä melodia - ei: sanat pitää olla ja niitä on varastossa, parkkiintuneen kansan kirveelläveistämiä näillä seuduin joiden kieliaarteisto vielä on yhtä höyläämätöntä kuin Aleksis synkänsuuren aikaan. Autuas Oskar kääntyisi haudassaan jos kuulisi nätin mestariteoksensa renkitupajulkeistuksen, ja Schnéevoigt jäisi suu kateudesta ammolleen jos näkisi ne tasajalkaloikat puronpohjalla joilla Iivari tähdentää painolliset tahtiosat:
On: MUL-
la: PYL-
ly: PIK-
kui: NEN
Se: ON
kuin: RUU-
su: RYP-
pyi: NEN
no jaa: alkuhan on suhteellisen viaton, seudun olosuhteisiin katsoen, mutta sitten tulee pörhökarvaista viidakkoa.
"Hirvikuula"
...
Mutta tarkasti tuumien ei se oikeastaan ollut hänen vikansa, että oli käynyt niinkuin oli käynyt. Aika on tullut sellaiseksi, saatanan maailmansodanjälkeinen aika joka on hyppinyt ja pomppinut sinne sun tänne niin ettei tavallinen maanviljelijä taida seurata sen heilahduksia, niin kaukaa kiero kuin hän onkin. Yhtenä päivänä ahtavat pankit häneen rahoja, sanovat: rakenna ja levennä, hanki separaattoreita ja sähköllä käyviä puimakoneita - me kyllä seisomme takana! Ja toisena karjuvat jo kaukaa vastaan, jos uskaltaa lähestyä heidän markkamakasiiniaan pienellä lappusella; kyytiä saa että on rakentanut ja levennellyt - ota tolkkua herrojen ajatuksista! Hän ehkä olisi tullut toimeen uuden sortin johtajien kanssa, mutta katsos Roope, häneltä puuttui sekä älliä että uskallusta, seisoi siinä ja änkytti ja kasteli pöksynsä, sen hän teki. Poliisi oli narrannut hänen kirjoittamaan nimensä mätiin papereihi, maaseudulla on aina hyvä olla pesta pruuri niin korkean herran kanssa, eiks niin, ja monta niitä papereita oli, joka kuukausi vähintään yksi, ja niin mätäni koko paperikasa ja nyt ei kannata edes pyyhkiä takapuoltaan niihin, ja täällä sitä nyt istutaan: uäh! Oi luteruksen jumala joka saat ihmisen tekemään kakaroita jotka eivät koskaan kasva edes napaan saakka!
(Elmer Diktonius: Suomen tasavallan kansalaisia. Suom. Marianne ja Pekka Tarkka.)