Puhemies Hakkilan puhe eduskunnan juhlaistunnossa
6.12. 1937.
Herra Pääministeri, Herrat Valtioneuvoston jäsenet, arvoisat Kansanedustajat!
Kaksi vuosikymmentä on maamme ollut itsenäinen ja me sen asukkaat olemme tämän Iyhyen ajan saaneet vapaan maan kansalaisina viettää nämä kalliit, ihanat vuodet. Ellemme me viime vuosisadan lapsina olisi tunteneet maailman suurim- man sortovallan raskasta kahletta ympärillämme, emme me niin täydellä riemulla kykenisi mittaamaan näiden vapauden vuosien arvoa.
Mehän elimme syrjäisen maan hiljaiseloa yksinkertaisesti luottaen siihen, että oikeus ja rehellisyys ovat maailman valtavoimia ja uskollisuuden palkkana on saatava nauttia rauhaa ja oikeamielistä lempeyttä. Käsittämätön raaka sorto ja hallitsijavalojen murtuminen herättivät uuden vuosisadan koittaessa maassamme tosin hitaasti, mutta sitä vääjäämät- tömämmin uuden näkemisen, uudet aatteet ja kasvavan vapaudenkaipuun. Vääryys nostatti kapinamieltä maailman lojaalisimman kansan sieluun ja sorto kehitti vihaa ja vapautti uskollisuudesta sellaista esivaltaa kohtaan, joka häpäisi oikeuden pyhyyden ja perinnäistapaisen valtiollisen kunniallisuuden normit.
Silloisina vaikeina aikoina yhteenkuuluvaisuuden tunne suuresti syventyi kansalaisten mielissä. Pienen kansan keskuudessa sorto herätti selvänä käsityksen siitä, että oli saatava laajat kansankerrokset heräämään, yhtymään vastarintaan ja siten syntyi luja perustus valtiollisille ja yhteiskunnallisille uudistuksille. Uudenaikainen koko kansaa edustava parlamentti symbolisoi todella kansan kokonaisuu- den ja hetken tullen voi se keskittää itseensä kansan tahdon ja esiintyä kansakunnan puolesta sen vapauden vaatijana ja itsenäisyyden syntysanojen lausujana, kuten sitten tapahtui- kin.
Suomen vapaus on syntynyt, kehittynyt ja toteutunut koko kansan yhteisen toiminnan tuloksena. Tässä työssä maan vapauden puolesta esiintyi Suomi ehjänä kokonaisuutena. Se osa kansaamme, joka puhuu äidinkielenään ruotsia, harrasti maan vapautumista vieraasta sorrosta sellaisella innolla ja erikoisella eheydellä, että suomea puhuvien kansalaisten mieluinen velvollisuus on itsenäisyytemme juhlapäivänä lausua siitä vilpitön tunnustuksemme. Me näemme tässä parhaan todistuksen siitä, että kaikkea suurta ja kestävää luotaessa yksimielisyys on voima, jonka koko merkitys ilmenee vasta kun työ on suoritettu ja päämäärä saavutettu. Tämä arvokas kokemus on omiaan kehoittamaan meitä vastaisen varalta toistemme ymmärtämiseen, keskinäiseen arvonantoon ja avoimesti ja rehellisesti tunnustamaan että meille kaikille yhtä kalliin yhteisen isänmaan etu vaatii sovinnollisuutta ja luottamusta toisiimme.
Juhliessamme itsenäisyyttämme me tunnemme rintamme täyttyvän syvin, sanoin kuvaamattomin kiitollisuuden tuntein esi-isiemme suurta muistoa kohtaan. He ovat suomalaisella sitkeydellä luoneet aikojen vieriessä lujan pohjamme raskaalla raivaustyöllä. Kauniin maamme ovat heidän lujat kätensä muodostaneet, ne ovat saaneet elämän täällä sykkimään. Eroamattomasti esi-isiemme runojen ja loitsujen koko voimalla on elävä kalevainen henki tunkeutunut tämän maan joka soppeen, tehnyt siitä isiemme maan.
Onkohan maapallolla toista maata, jonka raivaus olisi suoritettu niin suurin ponnistuksin, yli-inhimillisin uhrauksin, vääjäämättömällä tarmolla ja kaikki esteet murtavalla sisulla. Ihminen on täällä pureutunut maaemoon kiinni, ei koskaan enää siitä luopuakseen. Se on tapahtunut niin lujin ottein, että on selvää, että tämä maa kuuluu ainoastaan meille, meillehän ei maailmassa löydy muuta. Siitä emme myöskään koskaan luovu, emme voi luopua. Sen vapaus on ainoa kalleutemme, jonka vaaliminen on Suomen heimon pyhä velvollisuus ajasta aikaan.
Suomen parlamentti juhlii maan itsenäisyyttä aikana, jolloin kansanvalta ja parlamentarismi on monessa maassa saanut väistyä maailmansodan suurten maininkien vyöryessä. Onneksemme on meidän edustuslaitoksemme vuosisataiset perinteet lujittaneet ja kasvattaneet kansanedustukselle niin vankan maaperän että se on kestänyt kaikki koettelemukset. Kansamme terveet valtiolliset vaistot ovat rakentaneet kansanvaltamme varmalle pohjalle. Kansan vapauden ja maan itsenäisyyden luonnollinen ilmaus on kansan itsemää- räämisoikeus, niin että emme voi omalla suomalaisella maaperällämme ymmärtää kansan todellista vapautta ilman täydellistä kansanvaltaa. Viettäessämme itsenäisyytemme 10-vuotisjuhlaa oli perustus jo laskettu sille ylväälle edus- kunnan graniittilinnalle, jossa parlamenttimme nyt viettää Suomen itsenäisyyden 20-vuotisjuhlaa. Kaksikymmentä vuotta sitten julisti eduskunta maamme itsenäisyyden. Sen vallitessa on henkinen ja aineellinen kehitys ollut valtava. Tämän onnellisen edistyksen rinnalla voi Suomen eduskunta viettäessään tänään suurta juhlahetkeä todeta, että myös valtiollinen elämämme on lujittunut, kansanvaltaisen valtio- järjestelmämme nojautuessa vanhalle koetulle pohjalle. Perustuslakiemme mukaan edustaa eduskuntamme Suomen kansaa ja valvoo sen etuja ja oikeuksia, sen elämää vapaana kansana. Hartain toivomme on, että työmme vastaisuudes- sakin tuottaa isänmaallemme jatkuvaa onnea ja siunausta.
Iloitessamme itsenäisyydestämme ja vapaudestamme tunnemme me, joilla on ollut onni nähdä Suomen vapautu- minen toteutuneena, velvollisuuden hoitaa niin tätä kallista perintöä, että voisimme sen yhä täydellisempänä luovuttaa tuleville sukupolville. Vapaan kansan, sen eduskunnan ja maan hallituksen on huolehdittava siitä, että isänmaa tulee jokaiselle rakkaaksi, että jokainen tuntee sen todella omakseen. Vaalikaamme niin itsenäisyyttämme ja vapaut- tamme, että sen suojana seisoo kansa ehyenä kokonaisuu- tena. Unus populus, yhtenäinen Suomen kansa, suojaamaan vapauttaan, olkoon tunnuslauseemme.
(Suomen Sosialidemokraatti 7.12. 1937.)