17.7.1939.
Vanha veli, kun minulla on se paha luonne, että otan kaikki asiat ylen raskaasti, en voi olla yötä päivää tuumimatta meidän ulkopoliittisia asioitamme ja itsenäisyyttämme ylipäänsä. Kirjoitan Sinulle pyytäen Sinua harkitsemaan seuraavassa esittämiäni kysymyksiä, vaikka arvatenkin olet niitä muutenkin ajatellut. Olen useimmista niistä joko suullisesti tai kirjeellisesti maininnut Erkolle, mutta tämä kirjeeni on vain Sinulle yksin.
1. Suhteemme Wenäjään ja Wenäjän meille tyrkyttämä takuu. Ensiksiksikin lausun mielihyväni siitä, että Suomen Sosialidem. viime lauantaina kirjoitti asiasta. Se oli hyvä kirjoitus.
Olen kovin huolissani siitä, että suhteemme Wenäjään ovat huonot. Ne voi olla korrektit, mutta tarvittaisiin enempää. Katsoin Holstin tulon ulkoministeriksi 3 vuotta sitten olleen pääasiassa puolustettavissa sillä, että hän ehkä olisi voinut jotakin tehdä suhteidemme parantamiseksi Wenäjään. Sillä ei kait venäläisetkään pelänneet Holstin ajattelevan sotaa Wenäjää vastaan. Hänellä oli myös suhteita Litvinoviin, jonka oli tavannut Genevessä. Mutta nyt on käynyt selväksi, ettei hän saanut suhteittemme parantamisessa Wenäjään mitään aikaan. - Oli mitä mieltä tahansa Wenäjästä, me emme pääse siitä, että Wenäjä on meidän suuri naapurimme. Ja vanha suomettarelainen periaate on, että kansojen välisissä asioissa on otettava huomioon voimapoliittiset suhteet ja niitäkin harkitessa käytettävä sitä pientä järkeä, minkä Jumala on ihmiselle antanut. Tämä periaate pitää edelleen paikkansa.
Ensimmäinen kysymys on: Mikä on venäläisten tarkoitus Suomeen nähden? Mannerheim, joka piti Wenäjän takuu- vaatimusta hyvin huolestuttavana, sanoi luulevansa, että venäläisten mielessä nähtävästi on ajatus saada Suomen- lahden rannikot haltuunsa ja siten vallita koko Suomen- lahtea. - E. G. Palmén vainaja lausui saman ajatuksen ja hän v. 1918 (ja arvatenkin kuolemaansa asti) epäili - historiallis- ten tuumiensa pohjalla - Suomen itsenäisyyden mahdolli- suutta. (Lisäksi voi muistaa vanhoja luuloja Wenäjän pyrki- myksistä Atlannin valtamerelle.) Nämä tarkoitusperät voivat selittää pyrkimyksen erottaa Suomi pohjoismaista ja yhteis- toiminnasta niiden kanssa. - Mitä aihetta Wenäjällä olisi Suomen pohjoismaista politiikkaa vastaan? - Tai onko Wenäjällä vain pienempiä tarkoitusperiä, pitää huolta omasta turvallisuudestaan, siitä ettei Suomen kautta hyökätä sen kimppuun? Viimeksi mainitussa tapauksessa näyttää pyrkimys estää Suomen ja Ruotsin yhteistyötä käsittämättömältä. Jos Wenäjällä on noita kauemmas tähtääviä tarkoitusperiä, eivät he niitä tietenkään ilmoita. Joka tapauksessa on kuitenkin ei vain jonkunlaisen modus vivendin aikaansaaminen Wenäjän ja meidän välillä vaan myös väliemme parantaminen Wenäjän kanssa kaikkein tärkeimpiä tehtäviä. Sitä myös täällä hallituspiireissä, - ei vähimmin Sandler - kovasti toivotaan.
Menettelimmekö viisaasti viime talvena, kun venäläiset nostivat kysymyksen Suomenlahden saarista? Pienet saaret (ilman Suursaarta) ei ole meille tarpeellisia. Wenäjälle on niillä vain defensiivinen merkitys, on minulle asiantuntija sanonut. - Olisiko silloin voinut tehdä Wenäjän kanssa jonkinlaisen yleisen selvityksen (myös Ahvenanmaahan nähden) ja saada välejä parannetuksi, en osaa sanoa. Nyt lienee jotenkin vaikea meidänpuolelta ottaa asia esille.
Kauppasuhteet Wenäjän kanssa olisivat tietenkin myös hyvä asia, edellytyksellä, että vientimme Wenäjälle ei nouse yli 2 à 3 % ja ettei maanviljelijöiden talous Itä-Suomessa tule riippuvaksi viennistä sinne. -Tuonti saisi nousta niin suureksi kuin kukkaromme kestää. Näet, että katselen asiaa kokonaan poliittiselta kannalta.
Kysymys on, mitä ja miten voitaisiin jotakin tehdä välimme parantamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi sekä jotta saataisiin jotakin selvyyttä siitä, mitä aikomuksia Wenäjällä on meihin nähden. Sinulla on ollut jonkunlaisia kanavia venäläisiin päin ja venäläisten kanssa. Voisitko jotakin tehdä asiassa. Mitä ajattelet?
Me tahdomme noudattaa itsenäistä (pohjoismaista) puolueettomuuspolitiikkaa, yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa. Mutta jos tämä ei ole mahdollista (ja se riippuu juuri Wenäjästä) vaan meidän siis on ajateltava aseellista puolus- tusta, nousee pakosta ja tahtomattamme esille kysymys aseellisen avun saamisesta. Sitä me voisimme saada ainoas- taan Wenäjän vastustajalta. - Saammeko sitä, se on eri asia. - Tällä tahdon sanoa vain, että jos nykyinen itsenäinen puolueettomuuspolitiikka yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa, jota sydämestäni kannatan, ei meille ole mahdolli- nen, niin seurauksena on koko poliittinen uudestaan orien- toitumisemme. Ja sen ei pitäisi olla venäläisten intressissä. Tämä asia heidän pitäisi voida ymmärtää. Meihin nähden venäläiset näin ollen harjoittavat nykyään aivan päin- vastaista politiikkaa kuin heidän pitäisi. Heidän pitäisi suosia meidän pohjoismaista politiikkaamme.
Minusta tuntuu, kuin meillä olisi paljon aineksia venäläisten kanssa keskusteluun jos heidän kanssaan voi keskustella. Koeta Sinä tuumia, eikö voisi jollain tavalla päästä tilaisuu- teen heitä valistamaan. Meidän täytyisi jotakin yrittää.
Tässä onkin Sinulla yhdeksi kertaa luettavaa. Muut asiat jätän toiseen kertaan. Parhain terveisin vanha ystäväsi J. K. Paasikivi.
(Väinö Tanner: Kahden maailmansodan välissä. Muistelmia 20- ja 30-luvuilta.)