Saapuvilla olivat tälläkin kertaa Stalin ja Molotov. Neuvotteluja kesti tasan tunnin.
Aluksi Paasikivi valitti, ettei hän huonovointisena toissapäi- vänä ollut voinut saapua juhliin. Vastapuoli tiedusteli osaa- ottavasti, mikä Paasikiveä oli vaivannut. Minä puolestani kehuin iltaa hauskaksi ja miellyttäväksi. Se näytti miellyt- tävän isäntiä, jotka leveästi hymyilivät. Mutta pian muuttui kellossa ääni.
Paasikivi alkoi lukea meidän vastaustamme, jossa Iyhyesti ilmoitettiin, että samat syyt, jotka estävät sotilaallisen tuki- kohdan myöntämistä Hangossa, koskevat myös ehdotettujen saarien luovuttamista. Suomen hallitus ei katso voivansa suostua tähän ehdotukseen.
Vastapuolen silmät tulivat suuriksi. Ilmeisesti he olivat odottaneet, että mielihyvin suostuisimme tähän ehdotukseen.
Sen jälkeen alkoi tavanmukainen väittely tästä asiasta.
Välillä Stalin jo näytti kartasta Russarötäkin. - Eikö tämäkään teiltä joutaisi?
Saamiemme ohjeiden mukaisesti vastasimme kieltävästi.
- Ei sitten näy tulevan mitään, ei tule mitään, sanoi Stalin.
Lopuksi näytti siltä, ettei kummallakaan puolella ollut enää mitään lisättävänä Hangon luona olevasta tukikohdasta. Puolin ja toisin oli kaikki argumentit jo esitetty.
Vedimme silloin merikortin esiin ja sanoimme aikovamme tarjota Suursaaren eteläistä kärkeä.
Stalin: Tulee kaksi isäntää saarelle. Ei kävele.
- Entä mitä ehdotetaan Kannaksella? kysyttiin.
- Ei ole mitään uutta ehdotettavana, vastasimme. Hylkäämme teidän rajaehdotuksenne. Pysymme edellisessä ehdotuksessamme.
- Eikö edes Inoa tarjota?
- Emme ole siitä tiedustelleet hallituksemme mieltä.
Yritin ympyrän halkaisijaa kääntäen osoittaa, miten joka puolelta turvattu Leningrad meidän ehdotuksemme mukaan tulisi olemaan. Kronstadtin ja Krasnaja Gorkan linnoitusten lisäksi tulisivat nyt vielä Suomenlahden luovutettavat saaret ja koko Terijoen ranta-alue.
- Ne olivat tsaarinkin käsissä, mutta silti hän tarvitsi Inon.
Nyt osoittivat vastapuolen neuvottelijat merikapeikkoa Seivästön kohdalla. Siinä pitäisi molemmilla rannoilla olla linnoitus. Muuten aukko ei ole suojattu. Luovutettavat saaret ovat vain pieniä punkteja. Niiden avulla ei voi paljon tehdä. "Ammumme vain toisiamme, me teitä ja te meitä" (Seivästöllä).
Sen jälkeen Stalin ja Molotov pureutuivat uudelleen Inon kysymykseen huomauttaen sen tueksi tarvittavan 20 kilo- metriä takamaata.
Stalin: Teidän tarjoamallanne maapalalla istuisimme kuin terävällä Iyijykynän kärjellä - näytti kynänsä kärkeä.
Koetin mitata alueen leveyttä.
Molotov kysyi: Paljonko tuli?
- Noin 8 kilometriä, vastasin.
Molotov: Siinä nyt näette.
Keskustelun jatkuessa näytin kartasta Suursaarta. Huomau- tin vakavasti, että sen länsipuolelta Suomi ei voi luovuttaa alueita. Jos Neuvostoliitto katsoisi voivansa luopua vaati- masta Hankoa tai tukikohtia muualla lännessä, arvelisimme voivarnme tyydyttää heidän kohtuulliset toivomuksensa Suomenlahden itäisissä osissa, mm. Kannaksella.
Tämäntapaista vastausta joka olisi tiennyt Hangon vaati- muksesta luopumista, emme kuitenkaan saaneet. Sen sijaan vastapuoli jatkoi Kannasta koskevia esityksiään. Täällä emme kuitenkaan voineet ryhtyä tekemään mitään myönny- tyksiä, koska meillä ei siihen ollut valtuuksia. Sitä paitsi niin kauan kuin Hankoa koskevasta vaatimuksesta ei ollut luovuttu, olisi tuloksena vain ollut, että Kannaksella tehdyt myönnytykset olisi otettu vastaan, mutta vaatimukset lännessä olisivat silti pysyneet. Ei niin ollen päästy laisinkaan eteenpäin.
Kun tasan tunti oli asiaa jauhettu molemminpuolisilla esityk- sillä, näytti keskustelu tyrehtyneen ja sen aiheet tulleen lop- puun käytetyiksi. Käytin tällöin puheenvuoron huomauttaen, että asiassa näyttää olevan niin suuria mielipide-eroavai- suuksia, ettei nykyisin näytä olevan mahdollisuuksia löytää molempia tyydyttävää ratkaisua. Eikö näin ollen olisi paras todeta, ettei tällä kertaa synny sopimusta.
Stalin oli heti valmis toteamaan saman tuloksen. Mahdolli- sesti hän odotti, että me tämän johdosta perääntyisimme. Tämäntapaista pokeripeliä olivat neuvottelut monesti aikaisemminkin olleet venäläisten kanssa.
Meillä ei kuitenkaan ollut minkäänlaista mahdollisuutta an- taa mitään uusia ilmoituksia. Nousimme niin ollen ylös ja sanoimme hyvästi.
Ero oli kaikin puolin ystävällinen. Vieläpä Stalin sanoi: "Vsevo haroshavo!" (Kaikkea hyvää!) Molotov sanoi: "Da svidania!" (Näkemiin!)
(Väinö Tanner: Olin ulkoministerinä talvisodan aikana.)