Suomen kunniakkaan armeijan sotilaat!
Rauha on tehty maamme ja Neuvosto-Venäjän välillä, ankara rauha, joka Neuvosto-Venäjälle on luovuttanut melkeinpä jokaisen taistelutanteren, jolla te olette vuodatta- neet vertanne kaiken sen puolesta, mitä me pidämme kalliina ja pyhänä.
Te ette tahtoneet sotaa, te rakastitte rauhaa, työtä ja kehitystä, mutta teidät pakotettiin taisteluun, ja te olette siinä suorittaneet suurtöitä, jotka vuosisatoja loistavat historian lehdillä.
Enemmän kuin 15 000 teistä, jotka lähditte sotaan, ei enää näe kotiansa, ja kuinka monet ovatkaan ainiaksi menettäneet työkykynsä. Mutta te olette myös antaneet kovia iskuja, ja kun nyt parisataatuhatta vihollistanne lepää hyisen hangen alla tai tuijottaa särkynein katsein tähtitaivaallemme, ei syy ole teidän. Te ette vihanneet heitä, ette tahtoneet heille pahaa, te noudatitte vain sodan ankaraa lakia: surmata tai tulla surmatuksi.
Sotilaat! Olen taistellut monilla tantereilla, mutta en ole vielä nähnyt teidän vertaisianne sotureita. Olen ylpeä teistä, kuin jos olisitte omia lapsiani, yhtä ylpeä Pohjolan tunturien miehestä kuin Pohjanmaan lakeuksien, Karjalan metsien, Savon hymyilevien kunnaiden, Hämeen ja Satakunnan viljavien vainioiden, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen humisevien koivulehtojen pojasta. Olen yhtä ylpeä köyhän majan pojan ja tehdastyöläisen kuin rikkaan miehen tarjoamasta uhrista.
Kiitän teitä kaikkia, upseereja, alipäällystöä ja miehistöä, mutta tahdon erikoisesti korostaa reserviupseerien uhrautuvaa uljuutta, heidän velvollisuudentuntoaan ja sitä etevyyttä, millä he ovat suorittaneet tehtävää, joka ei varsinaisesti ollut heidän. Niinpä on heidän uhrinsa suhteellisesti sodan suurin, mutta se on annettu ilolla ja horjumattomalla alttiudella.
Kiitän esikuntain upseereja heidän taidostaan ja uupumatto- masta työstään ja lopuksi kiitän lähimpiä apulaisiani, yleisesikunnan päällikköä ja päämajoitusmestaria, armeijan- komentajia sekä armeijakuntain ja divisioonain päälliköitä, jotka usein ovat tehneet mahdottoman mahdolliseksi.
Kiitän Suomen armeijaa, sen kaikkia aselajeja, jotka jalossa kilpailussa ovat suorittaneet sankaritekoja sodan ensi päivästä saakka, kiitän rohkeudesta, millä ne ovat käyneet päin monin kerroin ylivoimaista, osittain tuntemattominkin asein varustettua vihollista, ja sitkeydestä, millä ne ovat pureutuneet jokaiseen tuumaan kotimaan kamaraa. Enemmän kuin 1500 venäläisen hyökkäysvaunun ja enemmän kuin 700 lentokoneen tuhoaminen kertoo sankaritöistä, joita usein ovat suorittaneet yksinäiset miehet.
Tunnen iloa ja ylpeyttä ajatellessani Suomen lottia ja heidän osuuttaan sodassa - heidän uhrimieltään ja uupumatonta työtään eri aloilla, joka on vapauttanut tuhansia miehiä tulilinjoille. Heidän jalo henkensä on kannustanut ja tukenut armeijaa, jonka kiitollisuuden ja arvonannon he ovat täysin saavuttaneet.
Kunniapaikalla ovat sodan ankarana aikana seisoneet ne tuhannet työläiset, jotka, usein vapaaehtoisina, ilmahyök- käystenkin aikana ovat tehneet työtä koneittensa ääressä valmistaen armeijalle sen tarvikkeita, sekä ne, jotka herpaantumatta vihollisen tulessa ovat työskennelleet asemien varustamisessa. Kiitän teitä kaikkia isänmaan puolesta.
Huolimatta kaikesta uljuudesta ja uhrimielestä hallituksen on täytynyt tehdä rauha ankarin ehdoin, mikä kuitenkin on selitettävissä.
Armeijamme oli pieni, reservit ja kaaderit riittämättömät. Emme olleet varustautuneet sotaan suurvaltaa vastaan. Urhoollisten sotilaittemme puolustaessa rajojamme oli ylivoimaisin ponnistuksin hankittava mitä puuttui, rakennettava puolustuslinjoja, joita ei ollut, koetettava saada apua, jota ei tullut. Oli hankittava aseita ja varusteita aikana, jolloin kaikki maat kuumeisesti varustautuivat myrskyä vastaan, joka nyt vyöryy yli maailman. Teidän sankaritekonne ovat herättäneet ihailua koko maailmassa mutta kolme ja puoli kuukautta kestäneen sodan jälkeen olemme edelleen melkein yksin. Emme ole saaneet enempää ulkomaista apua kuin kaksi tykistöllä ja lentokoneilla vahvistettua pataljoonaa rintamillemme, joilla omat miehemme taistellen yötä päivää ilman vaihdon mahdolli- suutta ovat saaneet ottaa vastaan aina uusien vihollis- muodostelmien hyökkäykset ponnistaen ruumiilliset ja henkiset voimansa rajattomiin asti.
Kun tämän sodan historia kerran kirjoitetaan, on maailma näkevä, mitä urotöitä te olette suorittaneet.
Ilman sitä aulista apua, jota Ruotsi ja Länsivallat ovat meille aseiden ja varusteiden muodossa antaneet, meidän olisi ollut mahdotonta näin kauan taistella vihollisen lukemattomia tykkejä, hyökkäysvaunuja ja lentokoneita vastaan.
Valitettavasti ei sitä suurenmoista avun lupausta, jonka Länsivallat meille antoivat, voitu toteuttaa, kun naapurimme, itsestään huolehtien, kielsivät joukoilta läpikulkuoikeuden.
Kestettyään kuudentoista viikon aikana käydyt veriset taistelut ilman yön ja päivän lepoa armeijamme seisoo vielä tänä päivänä voittamattomana vihollisen edessä, joka hirveistä tappioistaan huolimatta vain on kasvanut lukumäärältään. Kotirintamammekaan, missä lukemattomat ilmahyökkäykset ovat levittäneet kauhua ja kuolemaa naisten ja lasten keskuuteen, ei ole horjunut. Poltetut kaupunkimme ja raunioitetut kylämme kaukana rintaman takana aina länsirajoillamme saakka ovat näkyvänä todistuksena siitä, mitä tämä kansa on kuluneina kuukausina saanut kestää.
Kohtalomme on kova, kun meidän on pakko jättää vieraalle rodulle, jolla on toinen maailmankatsomus ja toiset siveelliset arvot, maa, jota vuosisatoja hiellä ja vaivalla olemme viljelleet.
Mutta meidän on lujin käsin käytävä rakennustyöhön voidaksemme alueilla, jotka ovat jäljellä, valmistaa kodin niille, jotka ovat joutuneet kodittomiksi, ja paremmat toimeentulon mahdollisuudet kaikille, ja meidän on oltava niinkuin ennenkin valmiina puolustamaan pienempää isänmaatamme samalla päättäväisyydellä ja voimalla, jolla olemme puolustaneet jakamatonta isänmaata.
Meillä on se ylväs tietoisuus, että meillä on historiallinen kutsumus, jota edelleen täytämme: länsimaisen sivistyksen suojaaminen, joka vuosisatoja on ollut meidän perintö- osamme, mutta tiedämme myös, että olemme viimeistä ropoa myöten maksaneet velan, joka meillä on länteen ollut.
Mannerheim