(Presidentti Rytin päiväkirjasta 8.2. 1944.)
Mannerheim luonani. Sanoi, että Saksa hävinnyt sodan myös Venäjää vastaan, josta meidänkin vedettävä johtopäätökset. Kun Venäjä luonnollisesti lähtee Moskovan rauhan rajoista eikä voittajalta voida vaatia parempia ehtoja, kuin mitkä sodan alkaessa vallitsivat, ei ole juuri mitään toivoa saada parempia ehtoja kuin Moskovan rauhan rajat. Armeijamme ei venäläisten suurin voimin tehdyn hyökkäyksen sattuessa pysty kovin kauan puolustautumaan menestyksen toivein. Näin ollen olisi pyrittävä rauhaan nopeasti.
Vastasin, että olin itäsodan tulokseen nähden jo melko kauan sitten tullut siihen tulokseen, minkä marsalkka nyt on esittänyt. Mitä rauhan ehtoihin tulee, niin on Venäjä tosin liittynyt Atlantin julistukseen... Mutta kun minulla ei ole kovin suurta luottamusta tämän tapaisiin propaganda- julistuksiin eikä suurvaltain eilen antamiin lupauksiin, olen myös tullut siihen tulokseen, että puolestani menisin rauhaan Moskovan rauhan rajoillakin, jos sellainen rauha olisi saatavissa. Epäilen kumminkin, että saamme vieläkin kovempia ja vaarallisempia ehtoja kuin silloin. Rauhan- tekoon liittyy lisäksi muitakin kysymyksiä, kuten esimerkiksi kysymys, miten pääsemme eroon saksalaisista.
Tähän M. sanoi, että se on sen aikainen murhe.
Vastasin, että niin se voi olla, mutta tuntien saksalaisten tavan vielä lopun jälkeenkin pitää sitkeästi kiinni siitä mihin ovat asettuneet, saattaa käydä niin, että saamme kaiken lisäksi vielä uuden sodan, jossa vielä osan oman kansamme kanta voi olla hyvin kysymyksenalainen ja kenties viedä sisällissotaankin, on kaikkia mahdollisuuksia vakavasti harkittava. Kysyin uskoiko M, että upseeristo kaikissa oloissa ehdottomasti tottelee käskyjä käyttäen aseita ketä vastaan tahansa.
M. sanoi uskovansa, että näin tulee tapahtumaan.
Huomautin edelleen, että kun on sellainenkin mahdollisuus olemassa, että venäläiset asettavat sellaisia ehtoja, joita ei täällä katsota voitavan hyväksyä, on meidän joka tapauk- sessa rauhanneuvotteluihinkin ryhdyttäessä pidettävä asemamme niin vahvana kuin suinkin. Sen vuoksi olin jo aikaisemmin puhunut Waldenin kanssa siitä, että linnoitus- töitä Karjalan kannaksella pitäisi erikoisesti jouduttaa ja siirtää huomattavia ]isäjoukkoja sinne, koska pelkäsin venäläisten, jos hyökkäykseen ryhtyvät, tekevän sen juuri Karjalan kannaksella...
Heillä on Pietarissa erinomaiset keskitysmahdollisuudet meidän edes sitä huomaamatta. Pietari on erinomainen huoltokeskus ja lähellä, maasto sopiva ja ennen kaikkea suunta meidän kannaltamme kuolemanvaarallinen, ja kun meillä lisäksi on Kannaksella suhteellisen vähän joukkoja, on tuskin syytä tai aihetta otaksua, etteivät venäläiset käyttäisi hyväkseen Kannaksen hyökkäystienä heille tarjoamia etuja. Kannas on sitäpaitsi aina ennenkin ollut venäläisten tärkein hyökkäystie Suomeen ja ovat he yleensä tällaisissa asioissa vanhoillisia.
Mannerheim sanoi Laguksen divisioonan olevan matkalla Kannakselle, ja sopineensa saksalaisten kanssa, että he ottavat vastuulleen Uhtuan rintaman, jonne sivusta- varmistukseksi jää vain kaksi suomalaista pataljoonaa. Näin vapautuva divisioona siirretään Kannakselle.
(Erik Heinrichs: Mannerheim Suomen kohtaloissa II.)