KIITOS
Hänen Korkeasti Autuan
Majestetinsä Kejsarin
ALEXANDERIN I:sen
jälkeen.
Kaikkivaldias Jumala ja Isä! Käsittämätöin Sinun neuvoisas, vanhurskas Sinun teisäs! Sinulle, kaikkein mailmain Hallitsialle ja Yliherralle, joka Sinun voimalisella sanallas oles tyhjästä edskutsunut taivat ja maan, jotka Sinä Sinun Jumalalisella voimallas ylöspidät ja hallitset, Sinulle kaikkitietäväiselle ja pyhälle Armahtajalle, joka valitset Ihmisten ja Kansakundain myötä- ja vastoinkäymiset, ja annat heidän, välittäin ilon ja riemun alla, välittäin surun ja murhen alla lähestyä sitä parannuxen ja onnellisuden maalia, kuin Sinä ijankaikkisudesta heille määrännyt olet, Sinulle, Laupias Isä! edeskannamme me liikutetuille sydämmille meidän nöyrät kiitosuhrimme kaiken sen edestä kuin Sinä kaikkiviisaudesas meille suoda tahdot! Elävällä muistolla Sinun ihmelisestä edeskatsomuxestas ovat Sinun kiitolliset lapses, osittain sen huonelisen harttauden hiljaisudesa, osittain kokoontullena Sinun Pyhydessäs, tunnustaneet ja ylistäneet ne suuret ja sanomattomat hyvät työt, kuin Sinä niin hyvin hengelisesä kuin maalisesa päällenkatsannuxesa osottanut olet; mutta usein olemma me, myöskin vastoinkäymisen hetkesä ja murhetten kuorman alla, muserretut Sinun rangaistus tuomioildas, kumartanet Sinun Istuimes edesä, ja tunnustanet meidän heikkoudemme että käsittä ja ymmärtä, mitä meidän autuudemme ja totiseen parhaamme tulee.
-Alamaisudella ja turvalla Sinun Kaikkiviisaan edeskatsomuxeen lähestymme me Sinua kaikkein Herrain Herra ja kaikkein Kuningasten Kuningas! Myöskin tämän Sinun Kansalles surullisen ajan muutoxen alla, koska se, Sinun meille käsittämättömäin päätösten jälkeen on hyväxi löytty, että lyhykäisen mutta kovan sairauden jälkeen, sinä 1 p. sisälleolevaisesa Joulukuusa, sen luonnollisen kuoleman kautta, tästä viheliäisydestä Sinun autuden majoihin poistemmata meidän koko sydämen hartaudella korkiasti rakastetun ja ylistetyn Ruhtinan ja Herran, Alexander Ensimäisen, eläisänsä Keisari ja Itsevaldias koko Venäjänmaan ylitse, Suuri Ruhtinas Suomesa, sitten kuin Hän oli lähes tullut Neljänkymmenen kahdexan vuoden ikään.
- Lohdutoin ja surusta särjettynä on Hänen Korkia Puolisonsa, jonga sylisä Hän päätti Hänen yhtä loistavaisen ja ylistettävän kuin Ihmisen sukukunnalen hyvintekeväisen vaelluxensa. Syvällä ja sydämellisellä murhella kyyneleitä vuodatta, Hänen kovin aikaisen kuoleman ylitse, Hänen Korkia, ikäinen Äitinsä, Hänen muut Korkiat Sukulaisensa, ja ne erinäiset Kansakunnat, joidenga ylitse Hän, muuttumattomalla ja vakaalla rakkaudella järjestystä ja oikeutta kohtan, lembeydellä ja väsymättömällä huolella, liki viisikolmatta kymmendä vuotta, yhden rauhattoman ajan alla, hallitsenut on, ja joilda Hänen muistonsa hartaalla kiitollisuudella siunataan, koska ajantietokirjat jälkeen tulevaisille julistavat Hänen suuret tekonsa.
- Laupias Isä! vahvista meidän huikendelevaisen mielemme tämän kovan koettelemuxen alla, ja opeta meitä ajattelemaan että se on ainoastansa Sinun Jumalalliselda ja suojelevaiselda Edeskatsomuxeldas, kuin me elämän surullisten tapausten alla taidamme odotta apua ja lohdutusta! Ijankaikkinen Vapahtaja! kuule kansas huokauxet ja anna meidän sinun armoldas nyt ja aina suojelda Amen.