Suunnitelmallisuutta kustannustoimintaan. Pääkirjoitus, Vapaa sana 5.2. 1946.
Viime perjantaina annettiin lehdistössä selostus painotuote- komitean mietinnöstä. Ensimmäinen niistä monista huomat- tavista aloitteista, joita opetusministeri Helo teki kulttuuri- elämämme demokratisoimiseksi, on tämän komitean työn valmistuttua saatu ratkaisuvaiheeseen. Komitean mietintö oli eri intressipiirien sovittelun tulos ja sellaisenaan tavoit- teiltaan rajoitetumpi kuin se ohjelma, jota esim. meidän taholtamme aikaisemmin oli esitetty. Silti se toteutettuna merkitsee huomattavaa edistysaskelta nykyisiin olosuhteisiin verrattuna. Mietinnön kantavuutta lisää vielä se, että se on komitean yksimielisesti hyväksymä, vaikka siinä oli mukana myös kahden suurkustantajan edustajat.
Komitea asetettiin tutkimaan painotuotteiden kustannus- ja välitysliikkeessä vallitsevia epäkohtia ja tekemään ehdo- tuksia niiden poistamiseksi.
Se on ulottanut tutkimustyönsä koko itsenäisyysaikaan ja sitäkin kauemmaksi. Kysymyshän ei ole vain nykyisistä, sodanjälkeisistä kasvannaisilmiöistä kustannus- ja kirja- kauppa-alalla - ennenkaikkea roskakirjallisuuden tulvasta - vaan epäkohdista, jotka ovat kehittyneet vuosikymmenien aikana ja suorastaan kuuluvat itsenäisyysajan kulttuuri- järjestelmään.
Tälle on - paitsi järjestelmällistä Neuvostoliiton vastaista kirjallisuutta - komitean sihteerin antaman selonteon mukaan ollut tunnusomaista, että työväenkirjallisuuden sekä ajankohtaisen yhteiskunnallisen ja valtiollisen kirjallisuuden julkaiseminen on laiminlyöty, että käännöskirjallisuudessa on laiminlyöty moderni maailmankirjallisuus ja pidetty kannattavaisuusnäkökohtaa etusijalla, että kustannus- toiminnan kaupallisuus on vienyt ajanvietekirjallisuuden tulvaan, jonka rajoittamista jo paperipulakin vaatisi, ja että kustannustoiminnasta ylipäänsä on puuttunut suunnitelmallisuutta.
Komitean keskeisimpänä esityksenä on Kirjatuotannon Keskusliiton perustaminen...
Komitean muista esityksistä herättää huomiota ehdotus erikoisverosta ala-arvoiselle kirjallisuudelle, jota vastaan aatteellisin keinoin tähän asti on turhaan taisteltu. Komitean tutkimus on osoittanut, että meillä on kymmenittäin kustan- nusliikkeitä, jotka julkaisevat melkeinpä pelkkää ajanviete- kirjallisuutta. Nykyisen paperipulan aikana ei ole mitään järkeä myöntää paperia tällaisille kustantajille. Mutta mikäli roskakirjallisuutta edelleen kuitenkin ilmestyy - ja sitä tulee ilmestymään ainakin paperisäännöstelyn päätyttyä - sitä on rajoitettava erikoisverolla, jonka perusteet määrää opetus- ministeriön asettama asiantuntijalautakunta.
Toinen huomiota herättävä esitys on komitean ehdotus Rautatiekirjakaupan kirjanmyynnin rajoittamisesta alku- peräisiin rajoihinsa, so. rautatiealueelle, ja sen pohjan laventamista siten, että siihen tulevat mukaan suuret sivistysjärjestöt, joitten työn hyväksi voittovaroja myös käytetään. Monopolina toimivan jättiläismäisen kirja- kauppayrityksen kyseessäollessa ei tätä ehdotusta voida suinkaan pitää kohtuuttomana...