Kuning:sen Maj:tin
PLACATI,
Neljästä Yhteisestä, Julki-, Kiitos-,
Paasto-, Katumus- ja Rukouspäivästä,
Jotka
Yli koko Ruossin Valdakunnan, Suuren Ruhtinan Maan Suomen, ja kaikkein Ruossin Kruunun omisa ja sen alla olevain Ruhtinan Maitten, Maakundain ja Herran Valdain, juhlallisesti pidettämän ja vietettämän pitä tulevana vuonna 1802.
Annettu Stockholmin Linnasa sinä 23 päivänä Joulukuusa 1801.
Turusa,
Prändätty FRENCKELLin Kirjan Prändisä.
Me GUSTAF ADOLPH Jumalan Armosta Ruossin, Göthin ja Wendin Kuningas jne.
- - -
Emme taida kyllä usein engä kyllä vaikuttavasti muistutta Teille, kuinga suuresti tarpellinen se oikia ja totinen Jumalan pelko on. Sitä vaati Meildä sekä Meidän Kuningallinen Virkamme että myös Meidän oma sisällinen vakuutuxemme. Se, jonga väkeväsä kädesä on kaikkein myötä- ja vastoinkäyminen, eikö Hänellä ole oikeutta tulla meildä suurimmasa nöyrydesä kunnioitetuxi? Se, jolda kaikki siunaus tulee, eikö Hän ole mahdollinen saamaan meidän suurimman kiitollisudemme ja vilpittömän rakkaudemme?
Tutkikat Ajan tietoja, eli kysykät Teidän omaa koettelemustanne, ja Teidän, jos Te oikein ajattelette ja päätätte, pitä isse näkemän ja tunnustaman, ettei yxikän Kansa, ei yxikän järjellinen olendo taida elää onnellisesti ilman Jumalan tundoa ja pelkoa. Tämä on se, joka anda totisen valistuxen meidän velvollisudeistamme, joka näyttä mikä palkka seuraa niiden vaariottamusta, ja mikä rangaistus niiden ylissekäymistä. Tämä on se, joka kiinnittä ja koosa pitää ne pyhät siteet, joidenga päällä maallinen Yhteys ja isse kungin erinäinen vakuus ja onnellisus nojaa. Mutta ilman sitä tyvendötä ja tytyväisyttä, kuin Jumalan ylösvalaistut Tunnustajat ajasa nautissevat, on Jumalata pelkäväisille tallelle pandu se paras palkka toisella puolella tämän elämän rajaa. Tämä on se toivo, perustettu Evangeliumin Opin ijankaikkisen vakuuden ja totuuden päälle, joka kehoitta hyvistä avuista ahkeroissevaista, kaikkein estetten ja kiusausten alla, rohkiasti täyttämään sitä, johon hän määrätty on, joka lohdutta händä sen surun ja vaivaloisuden alla, kuin alati noudatta kuolevaisutta. Kiittäkäm Jumalata, joka on andanut tämän valon niin suurella kirkkaudella ylöskäydä meidän rakkaan Isänmaan ylisse. Pitäkät siitä murhetta, että se mahdais Teidän tykönänne pysyväinen olla, ja Te sitä mahdaisitte nautita. Älkön kiittämättömys ja kylmäkiskoisus koskan peittäkö sen eläväxi tekeväisiä säteitä. Sentähden, Te Opettajat! joidenga se kallis virka on, opetta ja saarnata Evangeliumin totuudeita, peränajatelkat mikä velvollisuus Teillä on, ja mikä vastaus, jos te sen laiminlyötte. Vartioitkat niinkuin silmäterää meidän cristillistä Uskoamme, välttäkät uusia opetuxia, jotka korian varjon alla hajoittavat meidän oikian Opin perustuxet, ja saarnatkat, että ilman elävätä Uskoa ristinnaulitun Jesuxen Cristuxen päälle ei yhtäkän vanhurskautta eikä autuutta löydy.
Te Sanankuuliat! ottakat kiitoxella ja ilolla vastan näin kallista opetusta, ja seuratkat sitä ahkerasti kaikena elinaikananne. Tutkikat ja koetelkat issiänne vilpittömästi. Se, joka löytä issensä olevan oikialla tiellä, älkön siitä poiketko, vaan vaeldakon vakaisesti autuallisen määränsä päähään. Mutta se, joka on erhettynyt, tehkön aikanans parannuxen ja essikön armoa Sen ijankaikkisen Sovittajan tykönä. Kehoittakat toinen toistanne Jumalan ylistyxeen, rukouxiin ja Cristillisiin avuihin. Te voitatte sen kautta siunauxen Teidän ja Teidän lastenne ylissen. Pitäkät Jumalan palvelus arvosa ja pyhänä; käykät sinne viriästi ja täydellä sydämmellä. Älkät unhottako että sen estetöin laiminlyöminen on vissi merkki kylmäkiskoisuteen, ja kylmäkiskoisudesta ei ole pitkää askeletta uskottomuteen. Vaan ennen kaikkia neuvomma Me Teitä, Te Vanhemmat, että Te tarkasti muistatte sitä vastausta, kuin Teillä on, jollette johdata Lapsianne hyviin avuihin ja Jumalan pelkoon, ja kasvata heitä uskollisixi alamaisixi ja hyvixi Valdakunnan jäsenixi. Ette taida mistän saada suloisembata tytyväisyttä kuin siitä, että Te Teidän aikananne oletta laskenet perustuxen tulevalle onnelliselle ajalle, joka kiitollisudella ja siunauxella kasselee takaisin sen edesmennen päälle.
- - - -
Ja Me annamme Teidän yhteisesti ja issekungin erittäin Jumalalle Kaikkivaldialle Armollisesti. Stockholmin Linnasa s. 23 p. Joulukuusa 1801.
GUSTAF ADOLPH.
(L. S.)
M. Rosenblad.