Omituinen välikohtaus kesken avajaisjuhlien
Kisojen avajaisjuhlallisuuksien aikana sattui ikävää huomiota herättänyt välikohtaus, johon syyllistyi eräs yritteliäs, fanaattinen, nähtävästi jonkinlaista suuruudenmaniaa poteva saksatar. Juuri kun Stadionin seitsenkymmentuhantinen katsomo odotti piispa Salomiehen astuvan suorittamaan siunausta, ilmestyi C-katsomosta kentälle pitkään valkeaan pukuun pukeutunut, punatukkainen nainen, joka alkoi juosta Stadionin pohjoiskaarretta kohti toisella kädellä liehuvia hameenhelmojaan pidellen pitkin sateen kastamaa hiilimurskaa. Hänen nähtävästi dramaattiseksi tarkoitettua "kreikkalaista" asuaan täydensivät musta vyö ja mustat kengät - sukkansa tämä valkyria-sprintteri oli unohtanut kotiin...
Nainen oli ilmestynyt hyvissä ajoin Stadionille ja kun hänellä oli mukanaan pääsylippu C-katsomon 13 riville, eivät järjestysmiehet osanneet epäillä mitään. Tosin hänen asunsa oli lähelläistuvissa herättänyt melkoista huomiota - valkea puku oli lisäksi harsomaisen ohut - ja hänellä oli alunperin ollut mukanaan soihtu, jota hän oli naapureitaan pyytänyt sytyttämään, mutta kukaan ei reagoinut naisen merkilliseen esiintymiseen sen vakavammin. Kun soihtua ei kukaan suostunut sytyttämään, hän oli luopunut sen kantamisesta. Katsottuaan sopivaksi hetken tulleen - hetki oli kieltämättä taitavasti valittu - hän hypähti salamannopeasti läheltä maratonporttia juoksuradalle ihmisten tyrmistykseksi.
Onneksi välikohtaus ei ennättänyt pahemmin häiritä kisojen juhlavaa tunnelmaa, varsinkin kun neitonen suostui kaupunginjohtaja von Frenckellin saattamana poistumaan kentältä vastarintaa tekemättä. Tapahtuneen johdosta sanomalehtiaitiossa arvosteltiin järjestysmiesten hitautta, varsinkin kun he aikaisemmin erittäin innokkaasti hätistelivät kentältä pois siellä työskenteleviä valokuvaajia. Ulkomaisten lehtimiesten keskuudessa välikohtaus tietenkin herätti vilkasta huomiota, ja tilaisuuden jälkeen he odottivat sankoin joukoin Töölön poliisipiirin ulkopuolella saadakseen lähempiä tietoja tapahtuneesta. Poliisi oli kuitenkin vielä tässä vaiheessa erittäin vaitelias. Myöhemmin annettiin asiasta virallinen tiedoitus.
(Helsingin Sanomat 20.7. 1952)