Väinö Linna: Tuntematon sotilas.
Niin kuin hyvin tiedetään, on Jumala kaikkivaltias, kaikki- tietävä ja kaukaa viisas. Niinpä hän oli aikoinaan antanut metsäpalon polttaa kymmeniä hehtaareja valtion metsää eräällä hietakankaalla lähellä Joensuun kaupunkia...
Hietanen: - Ei jumalaut! Mää en millä lakkaa ihmettelemäst millai mies pitä kaiki romun takanas. Kui helvetin taval sitä voi oikke rakasta rätei ja lumpui. Jokku rakastava nätei flikoi, ja sen mää kyl ymmärrä, mut kui helvetin taval rätei. Ei, mää ole mahdottoma hämmästyny. Mää ihmettele oikke kauhiast tämmöst ja ole niinkun klavul päähä lyöty...
Hietanen: - Kuulkka, poja! Kuulkka mitä mein Yrjö poika puhu. Nyt sää vast oikke äläkän päästi. Nyt mää ole hämmästyny. Kuulkka, poja. Mää ole vissi ahvena ku mul on köyry hartia. Tulkka onkel poja... Et kidukset... Mää en ole mittä muut lukenu ku joskus Turun Sanomat senjälkken ku mää vaivasest kansakoulust pääsi, mut senverta mää ain tiedä ette mää tommotti usko. Mää ole ahvena. Mää ole hiilest tehty ahvena... Mää ihmettelen kauhiast.
...
Hietanen: - Voin mää uutisil tulla, mutte mää semmottist ministereist välitä yhtikä. Mul se ei tee suve eik talve, mitä semmose äijä puhuva. Noil perkele hyttysil neet eivä kuitenka mittä voi.
...
Oliko tämä nyt se oikea? Nimittäin se Raili Kotilaisen toiveuni, joka hänet oli saanut ryhtymään rintamalotaksi, ja johon oli liittynyt talvisodan ja vähä-älyisten ulkomaalaisten sanomalehtimiesten luoma sankarilottamyytti sekä viisi luokkaa yhteiskoulua käyneen maalaispuhelinkeskuksen- hoitajan isänmaallisuus.
...
Lahtinen: - Luulee. Ei ne mitään luule, ne tietävät. Ne on laskeneet kalorit, taikka mitä perkeleitä ne on, jota siinä syömisessä pitäisi olla. Menes valittaan nälkääsi niin lyödään semmonen rätinki eteesi, jossa todistetaan, ettei sinulla voi olla nälkä...
Vanhala: - Suhnat menee sotaan, hihitteli hän itsekseen, tajuten herkästi koomillisen ristiriidan täyteen liekkiin leimahtaneen korkeaisänmaallisen uhon ja suomalaisen sotilaan todellisen olemuksen välillä.
Muun muassa TK-kirjallisuus oli hänelle loppumattoman ilon lähde. Näinä päivinä hän oli jo käsiinsä saamistaan sanomalehdistä varastoinut itselleen TK-terminologiaa: "meidän poikamme, korpisoturimme, sisukimppumme, hehkuva puolustustahtomme"...
Rokka: Talvsovas hyö antoit natsat. Syytä mie en tiijä. Pahaa kun en ole kenellekää tehnt...
Susi: - Täähää tärkiä ukko ol. Noita jos on enemmän niin ei myö Antti viihytä...
Hietanen: - Tervehdys sinul. Sää ole mein palavi toivetten päämaali. Kun ny olisiva kaik poja kattelemas. Kaik neki jokka sun takias on koipens oikassu... Poja, tää on historiatapaus. Täst kertova poja sotalaulu viel. Mukula viel kerra laulava et kui me menim ryömein ja kontaten Petroskoihi.
...
Koskela: - Mies menee ja mies tulee ja mies vastaa itse kulkemisistansa. Minä en anna lupaa, mutta jos omalla vastuullas punttaat niin se ei kuulu minuun... Asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kun Ellun kanat. Sen kun muistat niin saat mennä.
...
- Kuka täällä ryssää puhuu?
- Koskela Suomesta. Syö rautaa ja paskantaa kettinkiä...
- Onko tämä herra luutnantti Koskelan korsu?
- On.
- Herra luutnantti, kärsiskö puhutella?
- Eiköhän se jotenkin käy, sanoi Koskela huvittuneena.
- Onko herra luutnantti herra luutnantti Koskela itse?
- Olen.
- Herra luutnantti. Sotamies Honkajoki A, A ykkönen, ensimmäinen A tarkoittaa etunimeä Aarne, toinen A ja ykkönen tarkoittaa kuntoisuusluokkaa, ilmoittautuu täydennysmiehenä herra luutnantin joukkueeseen... vakaasti päättäneenä uhrata oman sekä sotasairaalassa saamansa veripalvelun veren isänmaansa ja kansansa vapauden hyväksi.
...
Honkajoki: Kieltämättä onneton tapaus. Mutta minä tarkoitin Suomen Yleisradion vartiomiestä. Eikö korpraali ole kuullut hänen valitustaan. Minulle tulee aina sanomatto- man paha olo, kun kuulen hänen haikealla äänellä valitta- van: Mä vartiossa seison näin yössä yksinäin. Minä en käsitä, miten on luvallista pitää yhtä miestä jatkuvasti vartiossa. Vaihtoa ei kuulu. Todella järkyttävä tapaus.
...
Vanhalaa vain kovin naurattivat laulun haikean naivit sanat ja se, että läpiliipattu Rahikainen lauloi sitä niin tunteellisella antaumuksella.
"Oi vaalea armahani
tule sitomaan haavojani
elä anna miun nääntyä tänne
sillä tietäthän mun tuskani.
Tässä maassa kun makaelen
ja tuskissani huokaelen ..."
Rokka: - Älä kuule ukko ala pitämään peliäis miun kansai. Sie aattelitkii jot sie panet miun niskat nurin, mutta kuule, se ei onnistu siulta eikä se onnistu muilt. Tiijät sie kuule, jot miun raskaana oleva eukko leikkajaa itse ruista Kannaksel ja sie mokoma vähä-älyne aijot panna miut tääl laittelemaa kiviäi siun polkujeis pielii. Ai perkele, luulet sie tosissais jot miun vieter vennyy loputtommii.
...
Pantuaan puhelimen pois katseli hän (Sarastie) Rokkaa jonkin aikaa tutkivasti ja kysyi sitten hymyillen:
- Mikäs mies te oikein olette?
- Miekö? Et sie tunne minnuu? Mie olen Rokan Antti. Maan- viljelijä Kannakselt. Nykyään Tikkakosken mannekiini...
Rokka: - Enhä mie tiijä kurist hittoikaa. En mie ole millokaa sellast tarvint. Enkä mie ole muuta vastustant ko sitä jot mie en laittele kivvii polun varsii.
...
Rokka: Senkö takii työ luulette mein tiäl oleva, jot tein ies ain seisoo joku jalat yhes ja höpäjää: kyllä herra, kyllä herra.
...
Honkajoki: - Koska on jo myöhä, lienee paikallaan lukea rukous tällekin majalle. Varjele meitä vihollisen juonilta ja ennen kaikkea hänen tarkka-ampujiltaan sekä suorasuun- taustykeiltään. Muona-annos saisi myöskin olla jonkin verran suurempi, mikäli sinulla vielä on käyttämättömiä varastoja lastesi tarpeisiin. Anna siedettäviä ilmoja, että asiaasi vartioiden olisi hauskempi seisoa vartiossa. Kuutamot öisin olisivat tervetulleita jännityksen lieventä- miseksi sekä vähien valorakettivarastojen säästämiseksi. Suojele kaikkia partiomiehiä, vartiomiehiä, merenkulkijoita ja hevosmiehiä, mutta tykkimiehistä ei ole niin suurta lukua. Suojele ylipäällikköä ja yleisesikunnan päällikköä sekä pienempiäkin kihoja sikäli kuin sinulta aikaa riittää... Ja lopuksi yleensä ja erikseen: varjele noita Suomen herroja, etteivät ne toista kertaa löisi päätänsä Karjalan mäntyyn. Aamen...
Yö hämärsi. Askeleet rasahtelivat tiehen. Siinä marssi suomalainen sotamies, lakki hieman kallellaan, kullakin persoonallisiin poimuihin mytisteltynä, kesäpuseron ylimmäiset napit auki, saapasvarret käännettyinä ja kasvoilla kireän katkera ilme. Eräs joukosta veti henkeä, otti askeleihinsa rennon jätkämäisen rytmin ja aloitti laulun. Sen ruokottomien sanojen mukana huusi hänen sielunsa kesäyöhön kolmivuotisen taistelun katkeruuden, aivan kuin hän olisi sillä huutanut uhmansa kaikille vihollisilleen.
...
Ukkolan paarien edellä kulkevista paarinkantajista eräs kaatui, ja haavoittunut kiljahti tuskasta pudotessaan maahan. Kantaja nousi, huohotti ja syljeskeli ja karjaisi vihan ja kiukun pakahduttamalla äänellä:
- Risto Ryti ja Valtioneuvoston orkesteri esittävät jenkan Kusessa ollaan...
...Raili Kotilainen ei ollut tällä retkellä saanut miestä, mutta osaksi sen korvasi se seikka, että hän oli saanut paljon miehiä... Miehet osoittivat peittelemättä halveksintansa ja vihamielisyytensä. Hän sai kuulla hävyttömiä, vihjailevia huutoja...
Korpela: - Ei tässä o ennenkän pyhänä sontaa ajettu... Ei yhtään tartte Suomen herran vosua ajella niin...
Vanhala: - Olis ny vielä kaaripyssykin, khihihi...
- Hjaaha. Mutta kun se perkeleen puskaryssä, anteeksi, pensasneuvostoliittolainen, pääsi sinne aseman sivuun... Siinä minä kärsin tämän sodan raskaimman tappion.
Priha kääntyi jälleen nuotioon päin ja sanoi sitä puhallel- lessaan:
- Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni sisukas Suomi...
Aika velikultia.