...
Psykologiselta näkökannalta katsoen televisio-ohjelmien keskimääräinen taso osoittaa ihmisten kypsymättömyyttä yhtä paljon kuin se tätä kypsymättömyyttä edistää. Tämä tosiasia on otettava huomioon arvosteltaessa television vaikutusta ihmisten luonteen rakenteeseen.
Televisio on myös havainnut, että useimmat ihmiset haluavat enimmän osan aikaa nauttia huvituksesta ja että heihin vetoaa voimakkaimmin aines, joka vaikuttaa välittömästi tunteisiin eikä rasita henkeä. Vielä yhtenä ohjelman järjestä- misen edellytyksenä on, ettei ihmistä saa vaatia keskittämään tarkkaavaisuuttaan mihinkään asiaan pitkäksi aikaa.
...
Koska ihmisen psyykkisen kasvun tunnusmerkkinä on tarkkaavuuden jännevälin piteneminen, televisio edistää jatkuvaa epäkypsyyttä tarjoamalla ihmisille lakkaamatta tilaisuutta haihattelevan hengen kehittämiseen.
Mainostajien etua palvelee myös itsepintaisuuden ilmiö, jossa aikaisemmasta sielullisesta viritystilasta irroittautumi- nen käy työläästi. Esimerkiksi henkilö, joka aivan äskettäin on nauranut jonkin komediantin leikinlaskulle, on virittynyt tilaan, joka on hyvin edullista propagandan syöttämiseen.
Tärkeätä on, ettei myöskään lähetetä ohjelmia, jotka panevat ihmisen kriitilliset kyvyt toimimaan. Televisio-ohjelman tuottajat ovat havainneet olevan edullista ehkäistä katselijoilta täyttä henkistä kypsymistä.
(Terttu Puroja: Televisio ja ihmisluonto. Suomalainen Suomi, 1956.)