Neuvostohallitus esittää kunnioituksensa Suomen hallitusta kohtaan ja katsoo aiheelliseksi kääntyä tämän puoleen seuraavassa kysymyksessä.
Neuvostohallitus on useaan otteeseen kiinnittänyt Suomen hallituksen kuten useiden muidenkin hallitusten huomiota siihen Länsi-Saksassa muodostuneeseen huolestuttavaan tilanteeseen, joka on syntynyt siellä jälleen elpyneen ja voimiaan lujittavan militarismin johdosta. Länsi-Saksasta on nopeassa tahdissa muodostunut Eurooppaa ja myös sen pohjoisosia uhkaava sodan pesäke.
Saksan liittotasavaltaan on jo nyt muodostettu suurin vakituinen armeija, Bundeswehr. Tätä armeijaa varustetaan nykyaikaisilla aseilla. Aivan samoin kuin Hitlerin komennon aikaisina surullisina päivinä on Saksan liittotasavallan miljoonat työläiset ja heidän kätensä alistettu työskentele- mään vain yhden päämäärän hyväksi - Bundeswehrin sotilaallisten tarpeiden tyydyttämiseksi.
Tätä vaarallista sotakoneistoa ohjaamaan on asetettu entisiä Hitlerin kenraaleja ja upseereja, joiden nimiä muistavat vihalla venäläiset ja ranskalaiset, tshekkiläiset ja tanskalai- set, puolalaiset ja norjalaiset ja muut Euroopan kansat, jotka saivat kokea järkyttäviä kohtaloita näiden pyöveleiden vuoksi.
Voidaan tietenkin väittää, että nämä entiset hitleriläiset ovat muka nyt uudesti syntyneet ja että kuoleman aseiden sijasta he kantavat nyt käsissään rauhan palmulehvää. Valitetta- vasti asianlaita on aivan toisin. Bundeswehrin johdon toiminta johtuu aivan samoin kuin edeltäjiensäkin aktiivises- ta militarismin ja revanshin hengestä sen työntäessä maataan ja liittolaisiaan tuhotöiden ja sotaseikkailujen tielle, ja tämä suuntautuu ensi sijassa Saksan liittotasavallan naapurimaita vastaan.
Tähän rauhaa vaarantavaan toimintaan osallistuvat Länsi- Saksan valtiomiehet, jotka kaikin tavoin suojelevat entisiä hitleriläisiä ja jopa usein itsekin esittävät sooloa lukuisissa revanshihenkisissä tilaisuuksissa. Militarismi ja revanshi- henki eivät ole sattumalta saaneet tällä hetkellä niin laajoja mittasuhteita Länsi-Saksassa.
Eräät länsimaissa sanoivat aikanaan lapsellisesti, että Pohjois-Atlantin sopimusliiton jäsenenä ei Bundeswehr enää saa mahdollisuuksia ylittää sen aseistukselle määrättyjä rajoja, että NATOn kautta tätä valvotaan tiukasti. Tapahtu- mien kulku on saattanut naurunalaisiksi nämä Iyhytnäköiset poliitikot.
Tällä hetkellä Saksan liittotasavallan armeija on NATOn pääiskuvoima Euroopassa ja sen miesvahvuus on suurempi kuin ainoankaan Euroopan liittolaisen. Käyttäen hyväksi voimakkaamman oikeutta Bundeswehrin kenraalit ja upseerit istuvat lujasti NATOn esikunnissa, eikä ole kysymys enää mistään heidän toimintansa valvonnasta, vaan siitä, että he itse pääsisivät täydellisesti valvomaan ja johtamaan NATOa.
Eikö tästä ole räikeänä todisteena Bundeswehrin joukkojen suorittama "hiljainen miehitys" Englannissa ja Ranskassa ja muissa NATOn eurooppalaisissa jäsenmaissa, joissa näiden joukkojen käyttöön on annettu tukikohtia ja harjoituskenttiä.
Saksan militaristit, jotka toisen maailmansodan vuosina tallasivat säälittä lokaan ranskalaisten, tanskalaisten, norjalaisten ja Euroopan muiden kansojen kansallista omanarvon tuntoa, näyttelevät nyt ulkokultaisina Euroopan valtioiden turvallisuuden uusina "puolustajina".
NATOn lipun taakse piiloutuen Länsi-Saksan sotakoneisto yrittää saada , haltuunsa kaikkein tuhonvoimaisimpia aseita, mm. Iämpöydinaseita. Saksan liittotasavallan hallitus antaa täyden kannatuksensa näille vaarallisille aikeille. Melko hiljattain, vain joitakin vuosia sitten, liittokansleri juhlalli- sesti ilmoitti, että hän vastustaa ydinklubin jäsenmäärän laajentamista ja että Länsi-Saksa ei ole anonut ydinaseita itselleen. Nyt Adenauer itsepintaisesti vaatii tämän kuolemanaseen luovuttamista militaristien ja kostosotaa valmistelevien entisten hitleriläisten käsiin.
Länsisaksalaiset ovat jo nyt määränneet sävelen NATOn esikunnissa. Ja voi vain kuvitella, minkälaista ääntä tulevat käyttämään Bonnin poliitikot ja sotilashenkilöt sen jälkeen kun Bundeswehrin miesvahvuus on suurempi kuin sen partnereiden armeijat yhteensä ja se pääsee tasavertaiseksi myös ydinaseissa.
Länsi-Saksan kehittyminen tähän on ollut mahdollista vain siksi, että on noudatettu Saksan militaristeja kaikin tavoin kannustavaa politiikkaa ja tätä politiikkaa alkoivat noudat- taa heti toisen maailmansodan päätyttyä USA, Englanti ja Ranska.
Bonnin sotilasjohto kiinnittää erityistä huomiota Pohjois- Eurooppaan. Jo nyt sellaiset maat kuin Norja ja Tanska, jotka saksalaiset miehittivät toisen maailmansodan aikana, ovat uudelleen joutuneet Länsi-Saksan militarismin sotilaalliseen ja poliittiseen vaikutuspiiriin.
Norja on luovuttanut Länsi-Saksalle sotilastukikohtia alueeltaan ja suostunut rakentamaan varikkoja Länsi- Saksan laivastolle. Samanlaiset oikeudet Bundeswehr on saanut tukikohdilleen ja varikoilleen myös Tanskan alueella. Ja usein näiden varikkojen perustamiseen käytetään samoja suojia, jotka jäivät hitleriläisiltä miehittäjiltä. Täten Bundes- wehr avoimesti astelee Hitlerin Wehrmachtin jalanjälkiä.
Bundeswehrin upseereja on sijoitettu NATOn pohjoisen vyöhykkeen esikuntaan Kaalsaasiin lähelle Osloa. Bonnin upseereilla ja kenraaleilla on mahdollisuus tarkkailla norjalaisia ja tanskalaisia joukko-osastoja sekä sotilaallisia kohteita. On järjestetty Länsi-Saksan ja Norjan sekä Tanskan laivaston yhteisiä taisteluharjoituksia, joiden aikana tarkkailtiin joukkojen yhteistoimintaa ja tutustuttiin NATOon kuuluvien Norjan ja Tanskan sotakoneistoon. On todettava, että näiden yhteisten taisteluharjoitusten aikana ei edes peitelty sitä, että hyökkäyksen kohteena oli Neuvostoliitto.
Norja ja Tanska, joiden hallitukset vuonna 1947 juhlallisesti vannoivat tekevänsä kaikkensa estääkseen Saksan militarismin elpymisen ja sen sotakoneiston uudelleen muodostamisen, osallistuvat nyt välittömästi LänsiSaksan sotapotentiaalin palauttamiseen ja lisäämiseen.
Viime vuoden lopulla tämä yhteistyö sai vahvistuksen Länsi-Saksan ja Norjan hallitusten välisessä sopimuksessa, jonka mukaan Norja toimittaa Bundeswehrille ammuksia, torpeedoveneitä sekä niiden ammuksia ja muuta sotakalus- toa. Tanskan aseteollisuus on samoin ryhtynyt aktiivisesti toimittamaan eri ammuslajeja ja muuta aseistusta Länsi-Saksalle.
Näiden sotilaallisten suhteiden aktivisoitumisen ohella Länsi-Saksan ja NATOn skandinaavisten jäsenmaiden kesken valmistaudutaan parhaillaan kiireisesti Saksan liittotasavallan ja Tanskan ns. yhteisen sotilasjohdon perustamiseen Itämeren piiriin. Kaikesta päätellen tähän sotilasjohtoon tavalla tai toisella yhtyy myös Norja. Tanskan hallitus pyrkii selittämään yhteissotilasjohtoa koskevat puuhailut sillä, että Tanskan ja Saksan liittotasavallan asevoimien yhdistäminen muka tapahtuu NATOn turvin ja tanskalaiset saavat myös johtoasemia itselleen. Mutta ei ole epäilystäkään siitä, että tämän yhteisen johdon perustamis- suunnitelmien toteuttaminen muodossa tai toisessa merkitsee uutta askelta kohti NATOn skandinaavisten jäsenmaiden asevoimien alistamista Länsi-Saksan militaristien komentoon Pohjois-Euroopassa ja Itämeren piirissä.
Länsisaksalaiset militaristit eivät edes peittele sitä, että heillä on aikomus muodostaa Itämerestä sotilaallinen lähtöasema. Sen vuoksi Bonnin revanshisuunnitelmissa kiinnitetäänkin erikoishuomio Itämereen. LänsiSaksan laivastosta on muodostunut jo nyt Itämeren länsiosien voimakkain: kun Länsi-Saksan uudelleen varustamisen alkuvuosina Itämerel- le oli keskitetty vain puolet maan merivoimista, niin nyt sinne on jo keskitetty kolme neljäsosaa Länsi-Saksan kaikista sotalaivoista. Länsi-Saksan merivoimien esikunta on siirretty Pohjanmereltä Itämeren rannalle Flensburgiin. Nyt yhä useammin puhutaan Länsi-Saksan laivaston varustamisesta ohjuksilla ja ydinaseilla.
Täten asiat päättyvät siihen, että länsisaksalaiset militaristit, käyttäen hyväkseen merivoimiensa ja muiden aselajiensa hallitsevaa asemaa Itämeren piirissä, tulevat sanelemaan muille NATOn liittolaismaille oman tahtonsa. Ja mihin Länsi-Saksan militaristien komento johtaa, sitä ei ole vaikea arvata.
Jos esim. Tanska vaaran hetkellä ei haluaisi antaa tukeaan kostosodan seikkailuille, niin jo suoritetut toimenpiteet sen asevoimien alistamisessa länsisaksalaisen johdon komentoon eivät soisi sille mahdollisuutta tehdä mitään, vaan Tanska jo väistämättä tulisi osallistumaan hyökkäykseen. Ei voida myöskään kuvitella, että entiset Hitlerin amiraalit sodan syttyessä suvaitsisivat heidän komennossaan olevien tanskalaisten laivojen niskottelua, vaan niiden olisi noudatettava kaikkia länsisaksalaisten taistelukäskyjä.
Voisi esittää monia muitakin esimerkkejä, jotka selvästi osoittavat Länsi-Saksan sotilaallisen ja poliittisen tunkeutumisen Pohjois-Eurooppaan ja Itämeren piiriin ja miten se uhkaa rauhaa ja turvallisuutta tällä alueella. Mutta jo yllämainitut esimerkit ovat selvänä osoituksena siitä, että Euroopan pohjoisosa ja Itämeri, joka jo pitkät ajat on säilynyt rauhan tyyssijana, on nyt joutunut länsisaksalaisten militaristien vaarallisten sodanvalmistelujen kohteeksi ja josta mahdollisesti voi muodostua sotilaallisen selkkauksen pesäke.
NATOn ja ensisijassa länsisaksalaisten militaristien suoritta- mat sodanvalmistelut Pohjois-Euroopassa tapahtuvat Norjan ja Tanskan hallitusten tieten ja suostumuksella.
Neuvostoliiton hallituksen esittämät aiheelliset varoitukset ja pyynnöt, että katsottaisiin totuutta silmiin, näiden maiden hallitukset vastauksissaan kuittaavat vain ylimalkaisesti ilmottaen, että he arvioivat aivan toisin Länsi-Saksan kehityksen ja väittävät, että LänsiSaksan osallistuminen NATOon jo sinänsä antaisi takeen sen rauhanomaisesta ja demokraattisesta kehityksestä. Mutta Länsi-Saksan kuumeinen varustautuminen, Bonnin vaatimukset Bundes- wehrin varustamisesta ydinaseilla ja revanshihengen voimistuminen selvästi osoittavat tällaisten vakuutuksien täydellisen virheellisyyden.
Länsi-Saksan sodanvalmistelujen vaaran Pohjois-Euroopas- sa aliarvioivat myös Ruotsin johtavat piirit. Tämän valtion viralliset edustajat, joiden äänellä on suuri kantavuus tällä alueella, ovat useissa yhteyksissä sanoneet pyrkivänsä rauhaan ja turvallisuuteen Itämerellä. Mutta tähän mennes- sä he eivät ole korottaneet ääntään puolustaakseen Euroopan pohjoisosaa Länsi-Saksan militaristien juonitte- luilta. He ovat menneet vieläkin pitemmälle. Puolueettoman Ruotsin sotilaspiirit solmivat yhteyksiä Bonnin sotilasjoh- toon, ja Ruotsin tehtaat valmistavat aseita Bundeswehrille näin auttaen Saksan liittotasavallan uudelleen aseistamista.
On myös huomautettava, että tiettyjen piirien äänitorvena esiintyvät suomalaiset sanomalehdet antavat aktiivisen kannatuksensa NATOn maiden vaarallisille sodanvalmiste- luille ja täten edistävät sotapsykoosin paisuttelua, mikä on ristiriidassa Suomen hyväksytyn ulkopoliittisen suuntauksen kanssa.
Nämä piirit vääristelevät neuvostohallituksen rauhantahtoi- sia ehdotuksia ja suorittavat epäystävällisiä hyökkäilyjä Neuvostoliittoa vastaan, mikä on ristiriidassa Suomen rauhansopimuksen sekä Suomen ja Neuvostoliiton välillä solmitun ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksen kanssa.
Suomi on osallistunut sotaan Hitler-Saksaa vastaan ja Suomen kansa on tuntenut harteillaan hitleriläisten anastajien raskaan saappaan. Hitleriläisten tuhoama Rovaniemen kaupunki on monien muiden Euroopan kaupunkien ohella vakavana varoituksena niille, jotka tänään - tietoisesti tai tietämättään - sulkevat silmänsä vaaralta, jota merkitsee saksalaisen militarismin ja revanshihengen elpyminen, jonka Pohjois-Euroopassa ja Itämeren piirissä suorittamat sodanvalmistelut muodostavat suoranaisen vaaran myös Suomelle. Neuvostohallitus on useaan kertaan osoittanut, että NATOn Skandinaavisten jäsenmaiden ja Länsi-Saksan voimistuvat sotilaalliset ja poliittiset yhteydet edistävät Länsi-Saksan aggressiivisten piirien voimistumista.
Pitäessään tärkeänä rauhan säilymistä Pohjois-Euroopassa ja huolehtiessaan näiden kansojen kohtaloista Neuvosto- liiton hallitus katsoo välttämättömäksi uudelleen lausua varoituksen, että sitomalla itsensä länsisaksalaiseen sota- koneistoon, nämä maat ottavat itselleen suuren riskin joutua ehkä vasten tahtoaan Bonnin militarististen piirien suoranai- siksi liittolaisiksi ja vedetyksi täten länsisaksalaisten kenraalien sotaseikkailuihin, mikä on ristiriidassa näiden maiden kansallisten etujen kanssa ja voi merkitä hyvinkin raskaita seurauksia näille maille.
Ottaen huomioon länsisaksalaisten militaristien muodosta- man uhan rauhalle sekä Hitlerin hyökkäyksestä kärsineiden kansojen edut neuvostohallitus on jo useita kertoja viime vuosien aikana ehdottanut ja ehdottaa jälleen Saksan rauhansopimuksen solmimista, koska tämä antaisi varman takeen Euroopan kansojen elämälle ja turvallisuudelle.
Tämä sopimus vahvistaisi Saksan valtioiden rajat - myös Saksan molempien valtioiden välisen rajan, - joiden purkamista länsisaksalaiset kostosotaa valmistelevat ainekset vaativat.
Saksan rauhansopimuksen solmiminen merkitsisi myös Länsi-Berliinin tilanteen normalisoimista tältä pohjalta. Voidaanko pitää normaalina tilanteena sitä, että tämä kaupunki on edelleen miehitetty samoin kuin toisen maailmansodan päättyessä 16 vuotta sitten - voidaanko hyväksyä tilannetta, että NATOn johtavat maat käyttävät Länsi-Berliiniä provokatioidensa, tihutöidensä ja vakoilunsa lähtökohtana Neuvostoliittoa ja muita rauhantahtoisia valtioita vastaan?
Neuvostoliiton hallituksen rauhantahtoiset ehdotukset Saksan rauhansopimuksen solmimisesta ja tältä pohjalta Länsi-Berliinin tilanteen järjestykseen saattamisesta, ovat saaneet suurta ymmärtämystä ja kannatusta useissa valtioissa, jotka sodassa Hitler-Saksaa vastaan joutuivat kärsimään ja menettämään paljon.
Entisen Saksan valtion oikeutetuista perillisistä toinen, Saksan demokraattinen tasavalta, joka on täysin täyttänyt Potsdamin päätösten asettamat velvoitukset natsismin ja militarismin hävittämisestä, on jo ilmoittanut suostumuk- sensa ja olevansa valmis allekirjoittamaan rauhansopimuk- sen ja täten päättämään surullisen sivun Saksan suhteissa toisiin valtioihin.
Aivan päinvastaisen, täysin vihamielisen asenteen on ottanut näihin ehdotuksiin Saksan liittotasavallan hallitus. Bonnin militaristit vastustavat Saksan rauhansopimuksen solmimis- ta, koska se merkitsisi sulkua heidän vapaalle toiminnalleen kuumeisessa sotaan varustautumisessa ja provokatioiden ja yhteenottojen valmisteluissa. USA:n, Englannin ja Ranskan hallitukset, Neuvostoliiton entiset liittolaiset taistelussa Hitler-Saksaa vastaan, auttavat nyt militaristeja ja revanshiaineksia sekä Adenauerin hallituksen pyrkimyksiä ja vastustavat järkeviä ehdotuksia Saksan rauhansopimuksen solmimisesta.
Käyttäen hyväkseen NATOn johtavien maiden myötämieli- syyttä Saksan liittotasavallan hallitus provokatoorisella toiminnallaan Länsi-Berliinissä ja sodanvalmisteluillaan koko maassa samoin kuin muissa NATOn maissa kärjistää Euroopan tilannetta ja eräät sotaseikkailuihin erittäin hyvin perehtyneet kenraalit menevät niin pitkälle, että yrittävät uhkailla uudella sodalla.
Näissä olosuhteissa neuvostohallitus luonnollisestikaan ei voi olla tekemättä välttämättömiä yhteenvetoja. Ottaen huomioon aggressiivisen NATOn liiton ja Länsi-Saksan yhä voimistuvat sodanvalmistelut, Neuvostoliitto on jo suoritta- nut eräitä tehokkaita toimenpiteitä oman ja liittolaistensa turvallisuuden varmistamiseksi Varsovan sopimuksen velvoituksia vastaavasti.
Mutta, kuten aikaisemmin jo mainittiin, länsisaksalaisten militaristien ja revanshiainesten tunkeutuminen Pohjois- Eurooppaan ja Itämeren piiriin ja heidän pyrkimyksensä käyttää hyväkseen tätä aluetta eräänä ponnahduslautana sotaseikkailuilleen koskee välittömästi yhtä paljon Neuvosto- liiton kuin Suomenkin turvallisuutta.
Ottaen huomioon yllämainitun Neuvostoliiton hallitus kääntyy Suomen hallituksen puoleen ehdottaen neuvotteluja toimenpiteistä molempien maiden rajojen puolustuksen turvaamiseksi Länsi-Saksan ja sen liittolaisten sotilaallisen hyökkäyksen uhatessa, kuten ystävyys-, yhteistyö- ja avun- antosopimuksessa Neuvostoliiton ja Suomen tasavallan kesken on sovittu.
Mainittujen neuvottelujen ajasta ja paikasta voidaan sopia diplomaattiteitse.
(Helsingin Sanomat 31.10. 1961.)