Wiisauden vaellus
Maan päällä.
Jak. Juteinin
Kirjoittama.
Wiipurissa
A. Cederwallerin Kirja-painosta
vuonna 1826.
----------------------------------------------------------------
Esipuhe.
Tämä kirjoitus oli minulda ensin runoksi aivottu; mutta ajatus lensi kovin kiireesti, jolle Väinämöisen kaapu olisi rasitus ollut. Ainetta lähemmin tutkien, ei tarvittu tässä runon liehuvaista pukua, engä tahtonut minä Viisautta, hekumaisen naisen mukaan, turhalla koreudella kaunistella; sillä hän on kaunis itsestänsä vakaisessa vaatteessa.
Pää on vailla viisautta,
vailla rinda rakkautta,
kussa valda vääryyden
hävittääpi hyvyyden.
Arveldaissa ihmisyyden alkua, luullaan itäisen lämbymän maan olleen Paradiisin paikkana, johon Luoja ihmisen alussa asetti.
Koska nyt Viisaus on kallis omaisuus ihmisellä, jolla hän itsensä arvoon ylendää, ja jota paitsi hän on vaan luondokappaleen vertainen, niin luullaan myös Viisauden siellä alkunsa saaneen, ehkä kaikki maat, kylmät ja lämbymät, ovat hänelle yhtäläiset, eikä tarvitse muuta kuin sydämen lämmindä ja hartautta hyvyyteen.
Me tiedämme, että järki ja ymmärrys ovat viisauden omaisuudet, jotka myös ovat ihmisyyden hyvät heimolaiset ja hyödyttäjät. Tästä vahvistuu enemmän luulo, että jos ihminen on saanut alkunsa itä-maalla, on Viisaudengin syndy siellä etsittävä. Koska ja missä erinäisessä maan paikassa oli tämä hyvä tapaus, ei ole luulokan meille lähemmin ilmoittunut, eikä liene suuresti tarpeellinen tieto; omakin alku on ihmiselle tietämätön.
Muutamat arvelevat ihmisen ja Viisauden olevan kaksoiset, ehkä aivan erinäiset luonnostansa. Viisaus on ajattelevainen ja vakainen, ihminen hellämielinen ja huikendelevainen, monesti väärä ja hitainen hyvyyteen.
Useat kieldävät taas tämän arvelemisen, ja päättävät kokonansa, että ihminen on maasta ja Viisaus taivaasta kotoisin, että viisaus on lähetetty niin kuin valkeuden engeli johdattamaan ihmistä oikealle tielle, vaeldain maailman myrskyistä kohden tuonelan rauhallista majaa, jonga kautta on tie taivaaseen. Hän johdattaa ihmistä hämäräisen ajan läpitse autuuden kirkkauteen, niin kuin Moses johdatti Israelin kansaa korven kautta Kaanaan maahan.
Tämä päätös on kyllä kaunis ja todenmukainen; mutta meille on se yhtä paljo, jos Viisaus on maasta taikka taivaasta kotoisin; hän on kui-tengen ihmisyyden hyväntekiä ja ystävä, ehkä ihminen, joka on mullasta kotoisin, ei aina luota häneen, eikä anna itseänsä johdatettaa Viisaudelda, jonga päämaali on useasti edembänä kuin ihmisen ymmärrys voi käsittää. Mieluisemmasti seuraavat ihmiset viekkautta, valhetta ja hekumaa, sen tähden, että ne ovat kohta alusta makeat, niin kuin myrkky, ja ulkoa kullatut kiildävinä heidän silmissänsä. Tästä nurjasta menosta tulevat harhaukset ihmisen sukukundaan.
Turhaan on siis Viisaus kauan ollut maan päällä, koska ihmisyys händä kainoilee, eikä ole vielä tottunut hänen seuraansa; - jaa, hän on useasti vainon alainen Valdakunnissa. Viisaus on sen tähden kurjasti kulkemassa ymbäri maan piiriä. Harvoin hän itsensä julkisesti näyttää. Hän on muinen itsensä näyttänyt; mutta hänelle on pahoin käynyt; hän on väärän tuomion kautta langetettu maan kulkeuteen.
Hyvä Lukia, jos tahdot lähemmin tietää hänen vaelluksensa ja käytöksensä maan päällä, niin seuraa minua ajatuksellas eteen käsin. En minä tahdo pitkillä puheilla sinua ikävöittää, älkä sinä luulko puhettani opetuksen mukaiseksi; - muutoin sinä nukut sanan kuuliana, niin kuin syndinen Seurakunda saarnattaissa. Lyhyesti on asia suorembi, niin kuin ojennustie pikemmin matkan päähän saattaa. En tahdo minä sinua valheen väärillä teillä juoksutellen väsyttää.
Ulkomailla kulkeissansa oli Viisaus joutunut ajatusten Valdakun-daan, jonga olemapaikka tähän aikaan on tietämätön. Mutta Ruhtinasta ei ollut siinä maassa, vaan sitä hallittiin raskaan monivaldaisuuden alla kovain miesten kautta. Kaikki hyvät avut olivat hänen seurassansa huojendamassa eteenottamisia, ja ilahduttamassa händä; sillä kuka vii-sauden oikein tundee, ei se luovu hänestä tuskaisessakan elämässä, vaan rakastaa händä kuolemaan asti. Näistä avuista andoi hän arvon erinomattain valistukselle, niin kuin tien neuvojalle kaikille muille avuille. Hyvyys ja rakkaus olivat hänelle aivan hartaat, jotka huojendavat elämän vaikeudet. Sanalla sanottu: kaikki avut olivat hänelle omaiset.
Epäluuloinen pimeys oli vielä maailman rasituksena. Maakunnan Hallituksessa oli monda jäsendä, jotka palvelivat epäluuloa, niin kuin Baalin papit Puu-Jumalaansa. Viisauden elämäkerta oli tosin kaunis ja hyödyllinen; mutta rohkean neuvonsa kautta saattoi hän itsensä luuloon, että hän on vaarallinen Hallitukselle. Valistuksen loistaissa taitaisi kansa tulla näkemään oman hyvänsä, havaitsemaan oikeuden, jota hän vailla, ja vääryyden, jolla händä rasitetaan.
Viisaus tutki ja opetti luonnon yhteistä lakia; hän sanoi oikeuden olevan yhteisen maan päällä, niin kuin Herran armon taivaassa, josta ei viheliäistäkän ulos suljeta. Oikeus olkon runsas, mainitsi hän, ja kaikille ulettuva, niin kuin vesi ja ilma taivaan alla. Joka kieldää oikeuden lähimmäiseldänsä oman voiton tähden, joko omistain itsellensä taikka myyden toiselle, - joka lahjain kautta andaa väändää itsensä vääryyteen, se on peto ihmisten kesken, jota pitäisi yhteisellä neuvolla maasta pois juuritettaman, niin kuin sudet ja karhut jahtiverkoilla hävitetään.
Kaikki ihmiset ovat Jumalan luotuja. Syndymä ja sääty ei tee heille eroitusta hengensä arvon puolesta. Virat ja toimitukset ovat heillä vasta erinäiset. Suuret ja pienet, kuuliat ja käskiät ovat tarpeelliset Valdakunnassa.
...