Joonas Kokkonen:
"Pop-musiikin puolustajien todistelut ovat monessa suhtees- sa valaisevia. Yksi tällainen iskulause on: 'Hyvä iskelmä on parempi kuin huono sinfonia'. Tällainen väite on puhdasta demagogiaa, koska siinä verrataan toisiinsa yhteismitatto- mia asioita. Sinfonia, olkoon huonokin, tähtää kokonaan toisiin päämääriin kuin kauppatavaraksi tarkoitettu iskelmä. Lausahdus kuulostaa suunnilleen yhtä älykkäältä kuin toteamus: Hyvä lattia on parempi kuin huono katto..."
"En ymmärrä, miksi iskelmiä pitäisi opetella vielä koulussa, kun sävelradio opettaa niitä kotona jokseenkin ympäri vuorokauden. Jos taas oppilaille halutaan opettaa, mikä on huono ja mikä hyvä iskelmä, silloin on myös - johdonmukai- suuden vuoksi - kirjallisuuden opetuksessa otettava käyttöön viikonloppulukemistot, jotta voitaisiin osoittaa, miksi tuo Nyyrikin kertomus on parempi kuin tämä Perjantain kerto- mus - tai päinvastoin."
(Suomen sosialidemokraatti 26.1. 1965)
Pekka Gronow:
"Mutta miksi sitten iskelmiä pitäisi opettaa koulussa? Hyvät sinfoniat ovat epäilemättä parempia kuin hyvät iskelmät, mutta valitettavasti meidän on otettava realiteetit huo- mioon.
Ensinnäkin voitaneen perustellusti väittää, että hyvät iskelmät ovat vähintään yhtä hyviä kuin se jänismusiikki, jota kouluissamme yleisesti harrastetaan. Tärkeintä on kuitenkin se, että nyky-yhteiskunnassa, halusimmepa sitä tai ei, käytännöllisesti katsoen jokainen lapsi on tutustunut iskelmä- musiikkiin ja sitä myös arvostetaan toveripiirissä, hänen tärkeimmässä viiteryhmässään."
("Sittenkin kriisi". Rondo 1965:1)