Keväällä jätettiin teatterimaailmassa jäähyväiset yli kymmenen vuotta vallinneelle kokeelliselle absurdismille.
Ylioppilasteatterin juhlaviikosta muodostui enemmän nyky- päivään ja tulevaisuuteen katsova tilaisuuksien sarja kuin menneisyyden voittoja luetteleva tilaisuus. Tämä tapahtui tietoisesti aktivoivan juhlaohjelman suunnittelun voimin.
Keskeiseksi muodostui Arvo Salon ja Kaj Chydeniuksen "Lapualaisoopperan" esitys. Salon teksti käytteli notkeasti rinnan poliittisia taistelulauluja ja protestilauluja sekä lapualaisajan puhutun ja kirjoitetun sanan tarjoamaa dokumenttiaineistoa.
Poliittisen teatterin aktivoiva vaikutus niin kielteisine kuin myönteisinekin puolineen oli todettavissa laajoissa jälki- reaktioissa ja päivälehtikeskusteluissa. Mielipiteet ulottuivat laidasta laitaan, parhaasta päästä sukupolvirajoituksen mukaan.
Mutta useimmissa tapauksissa nekin, jotka eivät nähneet "Lapualaisoopperassa" suurta pasifistista julistusta ja pitivät sen antamaa kuvaa poliittisesta lähimenneisyydestämme liian yksipuolisena, musta-valkoisena, myönsivät varaukset- ta teatteriesityksen suuret ja iskevät taiteelliset ansiot.
Jo tämäkin osoittaa, etä nuoren Kalle Holmbergin läpimurto- työ muodostui ainutlaatuisella tavalla ristivetoa aikaan- saavaksi teatterielämykseksi.
Missä määrin "Lapualaisoopperan" kaltainen poliittisesti kantaa ottava teatteri tulee kotiutumaan suomalaiseen maaperään ja saamaan jälkikasvua sen osoittanee lähi- tulevaisuus. Joka tapauksessa tulee "Lapualaisooppera" esille useissa ammattiteatterissa.
(Katri Veltheim, Mitä - missä - milloin 1967.)